Rautatiebussi – linja-autokorilla rakennettu junatyyppi (pacer, cooker)
Rautatiebussi (pacer/cooker): brittiläinen junatyyppi, jossa linja-auton kori ja moottori junan alustalla — edullinen mutta meluisa ratkaisu. Historia, tekniikka ja kritiikki.
Rautatiebussijunia on rakennettu ja käytetty monissa maissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tällaiset yksinkertaiset ja halpakustanteiset junaratkaisut tunnetaan yleisesti nimellä pacer, ja joissain yhteyksissä myös nimellä cooker train — Yhdistyneessä kuningaskunnassa nimi cooker liittyy junien voimakkaaseen meluun ja kuuman ilman tuntemukseen matkustamossa ja rungon ympärillä.
Rakenteesta ja toteutuksesta
Rautatiebussit syntyivät halpana ja nopeana tapana lisätä lähiliikenteen kapasiteettia ilman kallista erikoisvaunujen suunnittelua. Niissä käytettiin usein linja-auton koria tai muokattuja bussirakenteita, joihin lisättiin raideliikenteeseen sopiva alusta ja voimansiirto. Joissain toteutuksissa oli myös busseista tuttu moottoria sovellettuna junakäyttöön, ja kokonaisuus sijoitettiin junan alustalle. Tuloksena oli kevyt ja edullinen yksikkö, joka usein koostui yhdestä tai kahdesta vaunusta.
Edut
- Alhaiset alkuinvestointikustannukset verrattuna täysiverisiin matkustajavaunuihin.
- Nopea valmistus ja käyttöönotto, koska komponentteja oli saatavilla kaupallisista bussituotteista.
- Sopivuus pienemmille reiteille ja harvemmin liikennöidyille linjoille, joissa suuri kalusto ei olisi taloudellisesti järkevää.
Haitat ja kritiikki
Rautatiebusseilla on myös selviä puutteita: ne ovat usein meluisampia ja tarjoavat huonomman ajomukavuuden verrattuna perinteisiin junavaunuihin, koska yksinkertaiset nelipyöräiset alustaratkaisut eivät vaimenna tärinää ja kiskoilta tulevia iskuja yhtä hyvin kuin monipyöräiset bogiet. Matkustamon sisäilma on voinut tuntua kuumalta, ja bussirakenteesta johtuen äänieristys oli usein heikompi. Lisäksi monissa vanhemmissa malleissa oli puutteita esteettömyyden ja nykyaikaisten turvallisuusmääräysten suhteen, mikä rajoitti niiden käyttöä pitkällä tähtäimellä.
Britannian Pacerit ja elinkaari
Esimerkiksi Britanniassa 1980-luvulla käyttöön otetut niin kutsutut Pacer-junat (esim. sarjat kuten Class 142, 143 ja 144) olivat tyypillinen esimerkki linja-autokorilla toteutetusta junasta. Ne suunniteltiin väliaikaisratkaisuksi mutta palvelivat joillain alueilla useita vuosikymmeniä. Viimeistenkin Pacer-yksiköiden käytöstä luovuttiin laajalti 2010–2020-luvuilla, osin siksi että ne eivät täyttäneet modernin esteettömyyden vaatimuksia ja siksi, että uusia, mukavampia ja ympäristöystävällisempiä yksiköitä tuli saataville. Osa Pacer-yksiköistä on sijoitettu säilytykseen ja museokäyttöön.
Kansainvälinen käyttö ja vastaavat ratkaisut
Vastaavanlaisia ideoita on toteutettu eri muodoissa eri maissa: kevytrakenteiset railbus-tyyppiset junat, saksalainen Schienenbus tai muut pienemmät diesel- ja sähköyksiköt ovat samankaltaisia ajatukseltaan — edullisia ja yksinkertaisia ratkaisuja paikallisliikenteeseen. Tekniikat ja toteutukset vaihtelevat, mutta perusperiaate — hyödyntää bussiteknologiaa ja yksinkertaistaa raideliikenteen kalustoa kustannussäästöjen saavuttamiseksi — on yhteinen.
Perintö ja nykypäivä
Rautatiebussit osoittivat, että halvoilla ratkaisuilla voidaan nopeasti parantaa lähiliikenteen tarjontaa, mutta ne myös korostivat tarvetta pitkäikäisille, turvallisille ja matkustajaystävällisille ratkaisuillle. Nykyään vastaavat tarpeet pyritään täyttämään nykyaikaisilla kevytrakenteisilla junilla, jotka yhdistävät kustannustehokkuuden parempaan mukavuuteen ja esteettömyyteen. Samalla osa rautatiebussien historiasta säilyy museoissa ja harrastajayhteisöissä.
Etsiä