Raphael Lemkin – kansanmurhan käsitteen luoja ja ihmisoikeusaktivisti

Raphael Lemkin — kansanmurhan käsitteen luoja ja ihmisoikeusaktivisti. Lue hänen vaikuttava tarinansa ja merkitys kansainväliselle oikeudelle sekä ihmisoikeuksien puolustukselle.

Raphael Lemkin, puolalainen: Rafał Lemkin (24. kesäkuuta 1900 Valko-Venäjä - 28. elokuuta 1959 New York City) oli puolalais-juutalaissyntyinen asianajaja. Ennen toista maailmansotaa Lemkin oli kiinnostunut armenialaisten kansanmurhasta ja kampanjoi Kansainliitossa "barbaarisuudeksi" ja "vandalismiksi" kutsumiensa tekojen kieltämiseksi. Hänet tunnetaan parhaiten työstään kansanmurhaa vastaan, sanan, jonka hän keksi vuonna 1943 kantasanoista genos (kreikaksi suku, heimo tai rotu) ja -cide (latinaksi tappaminen).

Varhaiselämä ja koulutus

Raphael Lemkin syntyi juutalaiseen perheeseen Itä-Euroopan alueella, joka tuolloin kuului Venäjän keisarikuntaan (nykyisin Valko-Venäjän alue). Hän opiskeli oikeustiedettä ja erikoistui rikos- ja kansainväliseen oikeuteen. Lemkin seurasi jo nuorena kiinnostuksensa kohteena olleita kysymyksiä, kuten kansallisia vähemmistöjä ja valtioiden harjoittamaa väkivaltaa, ja hän alkoi etsiä oikeudellista käsitteistöä rangaistavan yhteisönvastuun kuvaamiseen.

Kansanmurhan käsitteen muotoilu ja määrittely

Lemkin kehitti käsitteen kuvamaan järjestelmällistä toimintaa, jonka tarkoituksena on tuhota kokonaan tai osittain jokin kansallinen, etninen, rodullinen tai uskonnollinen ryhmä. Hän toi esiin, että tällainen tuhoaminen voi tapahtua monin eri tavoin, ei pelkästään suoranaiseen tappamiseen rajoittuen. Lemkinin ajattelun pohjalta määriteltiin myöhemmin Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1948 hyväksytyssä Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide -yleissopimuksessa (Kansanmurhan ehkäisemistä ja rankaisemista koskeva yleissopimus) kansanmurhan tunnusmerkistön ydinkohtia. Yleissopimuksen artikla II listaa esimerkkeinä muun muassa:

• henkilöiden tappaminen;
• vakavien ruumiillisten tai henkisten vammojen aiheuttaminen;
• elintapojen tahallinen järjestäminen siten, että ryhmän fyysinen olemassaolo vaarantuu;
• toimenpiteet, joilla estetään ryhmän lisääntyminen;
• lapsien pakkosiirto toiseen ryhmään.

Toiminta, julkaisut ja kansainvälinen vaikuttaminen

Lemkin pakeni Eurooppaa sodan uhan alla ja asettui Yhdysvaltoihin, missä hän jatkoi työtään ja kirjoitustaan. Hänen merkittävimpiin teoksiinsa kuuluu teos Axis Rule in Occupied Europe (julkaistu 1944), jossa hän dokumentoi natsihallintojen toimia miehitetyillä alueilla ja puolusti ajatusta kansainvälisestä rangaistuksesta tämän tyyppisille rikoksille. Lemkin toimi aktiivisesti lobbarina ja asiantuntijana, laati muistioita ja ehdotuksia sekä käytti yhteyksiään vaikuttaakseen siihen, että kansanmurha tunnistettaisiin ja kriminalisoitaisiin kansainvälisessä oikeudessa.

Hänen ponnistelunsa vaikuttivat osaltaan siihen, että YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 1948 kansanmurhan ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen. Kuitenkin Lemkin oli usein pettynyt sopimuksen ja sen toimeenpanon rajallisuuteen sekä siihen, etteivät monet valtiot noudattaneet välittömästi sopimuksen vaatimuksia.

Elämä sodan jälkeen ja kuolema

Lemkinin elämä sodan jälkeen oli sekä saavutusten että vaikeuksien leimaama. Hän teki määrätietoista työtä oikeudellisen suojan parantamiseksi ryhmien suojelussa, mutta kärsi usein taloudellisista vaikeuksista ja jäi virallisen tunnustuksen ja palkinnon osalta vähälle huomiolle elinaikanaan. Hän menetti suuren osan perheestään Holokaustissa. Raphael Lemkin kuoli New Yorkissa 28. elokuuta 1959.

Vaikutus ja perintö

Raphael Lemkinin työ muutti kansainvälisen rikosoikeuden ja ihmisoikeusdiskurssin suuntaa. Hänen luomansa termi "kansanmurha" tarjoaa käsitteellisen välineen tunnistaa, tutkia ja rankaista systemaattista ryhmiin kohdistuvaa tuhoa. Vaikka käytännön toteutus ja oikeudellinen seuraamusjärjestelmä ovat kehittäneet muotoaan vasta vuosikymmenten aikana, Lemkinin ajatukset ovat olleet perustana muun muassa kansainvälisten sotarikostuomioistuinten kehitykselle ja myöhemmälle kansainväliselle rikosoikeudelle.

Tänä päivänä hänen työnsä tunnustetaan laajalti: hänen nimensä on jäänyt historiaan ihmisoikeusaktivistina ja oikeudellisena edelläkävijänä, ja useat instituutiot, tutkijat ja eturyhmät viittaavat Lemkinin ajatuksiin ja käytännön ehdotuksiin kansanmurhan ehkäisemiseksi.

Merkittäviä teemoja hänen perinnöstään:

• Kansanmurhan käsitteen vakiintuminen kansainväliseen oikeuteen;
• panos YK:n kansanmurhasopimuksen syntyyn;
• jatkuva vaikutus kansainvälisiin pyrkimyksiin ehkäistä joukkomurhia ja suojella vähemmistöjä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Kuka oli Raphael Lemkin?

K: Mistä Lemkin oli kiinnostunut ennen toista maailmansotaa?

K: Minkä puolesta Lemkin kampanjoi Kansainliitossa?

K: Mistä Raphael Lemkin tunnetaan parhaiten?

K: Mitä Lemkin kolisti vuonna 1943?

K: Mistä sana "kansanmurha" on peräisin?

K: Mikä oli Lemkinin panos kansanmurhan torjunnassa?

Hae kirjaimella