Hallinto tarkoittaa valtion tai muun yhteisön johtoa — usein sitä, mitä kutsutaan hallitukseksi — ja siihen kuuluvat suvereenin valtion johtaja sekä muut johtotehtävissä olevat henkilöt. Hallinnon tehtäviin kuuluu lainsäädännön toimeenpano, julkisten palvelujen järjestäminen, turvallisuuden ylläpito ja ulkopolitiikka.

Hallintotyypit

Hallintoja on monenlaisia: esimerkiksi demokratioita, monarkioita, diktaattorisia järjestelmiä, teokratioita ja oligarkioita. Nykyisin useissa maissa vallan muoto perustuu kansan valinnan kautta toimivaan edustukselliseen järjestelmään; tätä kutsutaan edustukselliseksi demokratiaksi. Tällaisissa järjestelmissä hallintoja usein kutsutaan hallinnoiksi, jotta erotetaan ne yksinvaltiaista tai diktaattoreista. Edustuksellisessa demokratiassa toimeenpanovallalla ei ole kaikkea valtaa yksinään, vaan se jakaa päätösvaltaa lainsäädäntövallan kanssa. Myös oikeuslaitos on yleensä erillinen: tuomioistuimia ei yleensä pidetä hallinnon osana.

Vallan saanti ja vallan säilyttäminen

Hallitus voi saada ja säilyttää vallan eri tavoilla riippuen historiasta, paikallisista oloista ja instituutioista. Yleistyksiä:

  • Hallitus tarvitsee pysyäkseen vallassa ulkopuolista tukea, esimerkiksi armeijalta tai poliittisilta puolueilta. Ilman tällaista tukea hallinnon asema voi olla heikko.
  • Armeija ja poliisi ovat keskeisiä vallanpitoa varten: ne toteuttavat hallinnon käskyjä ja ylläpitävät järjestystä. Jos turvallisuusjoukot eivät noudata hallinnon määräyksiä, vallanvaihto voi tapahtua voimakeinoin.
  • Kauppa ja verotus ovat hallinnon tärkeimpiä instrumentteja: ne tuovat tuloja ja säätelevät taloutta. Hallinto voi ottaa rahaa verotuksen tai muiden maksujen kautta ja näin rahoittaa toimintaansa.
  • Hallitus edustaa valtiota suhteissa muihin valtioihin ja tekee kansainvälisiä sopimuksia koko maan puolesta.

Vallan saantikeinot ja vallan menettäminen

Vallan saamiseen käytetään historiallisesti erilaisia tapoja: perintöön perustuvaa valtaa (monarkiat), vaaleilla valitsemista, vallankaappauksia (vallankaappaus), hyökkäyksiä ja vallankumouksia. Erityisesti ennen 1900-lukua vallankumoukset ja aseelliset vallanvaihdot olivat yleisempiä; 1900-luvulle tullessa kansainväliset normit, teknologia ja media ovat tehneet näistä keinoista riskialttiimpia ja usein vaikeampia. Nykyään rauhanomainen vallanvaihto tapahtuu useimmin vaalien kautta, ja yli puolet maailman ihmisistä elää järjestelmissä, joissa tämä on normi.

Hallinnon legitimaatio perustuu yleensä johonkin seuraavista lähteistä:

  • laillinen perusta (perustuslaki ja lait),
  • perinteinen tai historiallinen valta (esim. monarkiassa),
  • kansan tuki tai vaaleilla saavutettu mandaatti,
  • charismaattinen johtajuus tai pakottava voimankäyttö.
Johtajan tai hallinnon kyky säilyttää tuki niin sisäisesti kuin ulkoisesti vaikuttaa sen pysyvyyteen.

Vallan menettämisen tapoja ovat esimerkiksi äänestäminen (vaalit), valtakautensa päättyminen tai ero, vallankaappaus, valtiojärjestyksen muutos (esim. vallankumous), hyökkäys tai kansainvälinen painostus ja pakotteet. Myös oikeudelliset menettelyt, kuten virkasyyte tai valtakunnan perussääntöjen mukainen menettely, voivat johtaa vallan vaihtumiseen.

Vallanvaihto kansainvälisissä suhteissa ja ulkopuolinen sekaantuminen

Kansainvälisissä neuvotteluissa, esimerkiksi Yhdistyneissä Kansakunnissa tai Maailman kauppajärjestössä, ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, miten kukin hallinto on aikanaan valtaan päässyt. Tärkeää on, että ne voivat sitoutua sopimuksiin ja saada oman maansa asukkaat noudattamaan tehtyjä sopimuksia.

Kun jokin yhteisö tai ulkopuolinen toimija pyrkii vaihtamaan toisen maan hallintoa, käytetyt keinot ovat usein kaksiulotteisia: suora väkivalta tai poliittinen sekaantuminen, esimerkiksi vaalivaikuttaminen. Tällaiset toimet ovat kansainvälisesti kiistanalaisia ja voivat johtaa konflikteihin, pakotteisiin tai muihin vastatoimiin. Ulkopuolinen sekaantuminen voi myös heikentää kohdemaan demokraattisia prosesseja ja legitimiteettiä.

Yhteenveto

Hallinto tarkoittaa valtion johtoa ja sen instituutioita. Hallintotyyppejä on monia, ja valta voi perustua vaaleihin, perinteeseen tai pakottavaan voimaan. Usein hallinnon pysyvyys riippuu laajasta tuesta — armeijalta, poliittisilta toimijoilta ja kansalta — sekä kyvystä hallita taloutta ja ulkosuhteita. Rauhanomainen vallanvaihto vaalien kautta on yleistynyt 1900-luvulta lähtien, mutta aseelliset ja poliittiset menetelmät vallan saavuttamiseksi tai muuttamiseksi ovat yhä osa maailmaa.