Filippiinit: hallintoalueet (rehiyon) — rakenne, tehtävät ja aluekeskukset

Tutustu Filippiinien alueisiin (rehiyon): niiden rakenne, tehtävät ja aluekeskukset — selkeä opas hallinnolliseen organisaatioon ja paikalliseen valtaan.

Filippiineillä alueet (tagalog: rehiyon) ovat hallinnollisia jakoja, joiden tarkoituksena on ensisijaisesti järjestää maan maakunnat (lalawigan) hallinnollista tarkoitusta varten. Useimmat valtion virastot on perustettu alueittain yksittäisten maakuntatoimistojen sijasta, yleensä (mutta ei aina) kaupunkiin, joka on aluekeskus.

Alueilla itsellään ei ole erillistä paikallishallintoa, lukuun ottamatta Muslimimindanaon autonomista aluetta, jolla on vaaleilla valittu aluekokous ja kuvernööri.

Rakenne ja lukumäärä

Filippiineillä on nykyisin useita alueita (rehiyon), jotka ryhmittävät maakunnat ja itsenäiset kaupungit hallinnollisiksi kokonaisuuksiksi. Alueet toimivat pääasiassa kansallisen hallinnon palveluiden, suunnittelun ja tilastoinnin järjestämisen tukena. Useimmat valtion virastot toimivat alueellisella tasolla, jolloin palveluja ja hallintoa voidaan koordinoida tehokkaammin koko alueella.

Huomattavia piirteitä:

• Alueet eivät ole omaa paikallishallintoa (pääosin), vaan ne ovat dekonentroinnin ja alueellisen koordinoinnin välineitä.
• Jokaisella alueella on usein Regional Development Council -tyyppinen toimielin (alueellinen kehittämisneuvosto), joka kokoaa maakuntien ja kaupungin edustajia sekä kansallisten virastojen piirihenkilöstöä suunnittelua varten.
• Aluejakoja on muuteltu historian aikana: uusia alueita on muodostettu ja olemassa olevia on uudelleenjärjestetty hallinnollisten tarpeiden mukaan.
• Tällä hetkellä Filippiineillä on useita virallisia alueita, joista osa on erityisjärjestelyssä (esim. Metro Manila ja autonominen Bangsamoro).

Tehtävät ja toimivalta

Alueiden pääasialliset tehtävät ovat:

• koordinointi: alueelliset virastot koordinoivat kansallisten ohjelmien ja palveluiden toimeenpanoa maakunnissa ja kaupungeissa;
• suunnittelu: alueelliset kehittämisneuvostot laativat pitkän ja lyhyen aikavälin kehityssuunnitelmia ja priorisoivat hankkeita;
• tilastointi ja tiedon keruu: aluejaon avulla kerätään ja raportoidaan alueellista talous- ja väestötietoa;
• palvelujen paikallistaminen: monien kansallisten virastojen alueelliset toimipisteet tarjoavat palveluja lähellä paikallisia yhteisöjä.

Vaikka alueet koordinoivat ja tarjoavat palveluja, varsinaiset paikallishallinnon päätökset tehdään maakuntatasolla (kuvernöörit ja maakuntien laajuiset hallintorakenteet), kaupungeissa ja kunnissa. Alueiden rooli on siis ensisijaisesti koordinoiva ja suunnitteleva, ei lainsäädännöllinen paikallishallinto (paitsi alla mainitut erityistapaukset).

Erityistapaukset: Metro Manila, CAR ja Bangsamoro

Joitakin alueita erottaa yleisestä mallista erikoisasemansa vuoksi:

• National Capital Region (Metro Manila): ei ole maakunta vaan erityinen metropolialue, jossa toimii Metro Manila Development Authority (MMDA). MMDA koordinoi alueellisia palveluja kuten liikennettä, hätävalmiutta ja jätehuoltoa, mutta sen valta on erilaista verrattuna maakuntien hallintoon.
• Cordillera Administrative Region (CAR): hallinnollinen alue Luoteis-Mindanaon ja Luoteis-Luzonin vuoristoalueilla, jossa on vahva paikallinen kulttuurinen identiteetti. CAR on hallinnollinen alue ilman laajempaa itsehallintoa, mutta sillä on omia alueellisia mekanismeja ja konsultatiivisia elimiä.
• Bangsamoro Autonomous Region in Muslim Mindanao (BARMM) (aiempi ARMM): tämä on Filippiinien ainoa laaja‑alainen autonominen alue, jolla on vaaleilla valittu aluehallitus (parlamentti) ja alueen pääministerin/kuvernöörin kaltainen johto. BARMM:lle on siirretty merkittävämpiä itsehallinnollisia valtuuksia verrattuna tavallisiin alueisiin, ja se säätelee monia paikallisia asioita itsenäisesti kansallisen lain puitteissa.

Aluekeskukset

Useimmilla alueilla on yksi tai useampia kaupunkeja, jotka toimivat aluekeskuksina ja joissa sijaitsevat alueelliset toimistot ja virastot. Aluekeskukset toimivat hallinnollisina, taloudellisina ja palvelullisina solmukohtina. Esimerkkejä tunnetuista aluekeskuksista ovat:

• Manila (Metro Manila, NCR)
• Baguio (Cordillera)
• Cebu City (Central Visayas)
• Iloilo City (Western Visayas)
• Davao City (Davao Region)
• Zamboanga City (Zamboanga Peninsula)
• Cagayan de Oro (Northern Mindanao)
• Tacloban (Eastern Visayas)
• Butuan (Caraga)
• Koronadal / General Santos (SOCCSKSARGEN alueen merkittäviä keskuksia)

Aluekeskusten valinta perustuu usein historiallisiin, logistisiin ja taloudellisiin tekijöihin: ne sijaitsevat keskeisillä paikoilla, joissa on hyvä infrastruktuuri ja yhteydet muihin alueen osiin.

Historialliset muutokset ja hallinnollinen kehitys

Filippiinien aluejako on muuttunut ajan myötä: uusia alueita on muodostettu, nimiä on muutettu ja rajat on esimerkiksi sovitettu taloudellisten ja poliittisten tarpeiden mukaan. Erityisesti Bangsamoro‑alueen aseman muuttuminen ARMM:stä BARMM:ksi sekä eri alueiden yhdistelyt ja erottelut (esim. MIMAROPA, CALABARZON) ovat esimerkkejä siitä, kuinka aluejakoja on muokattu palvelemaan paikallista kehitystä ja itsehallinnon tarpeita.

Mistä lisätietoja

Virallisia ja ajantasaisia tietoja alueiden rajauksista, tehtävistä ja aluekeskuksista tarjoaa Filippiinien kansallinen tilastovirasto ja sisäministeriön kaltaiset viranomaiset. Alueellisten kehittämisneuvostojen julkaisut sekä BARMM:n oma hallinnollinen viestintä antavat lisätietoa erityisalueiden toiminnasta ja valtuuksista.

Hae kirjaimella