Hallitsijan nimi: monarkin ja paavin virallinen nimi, numerointi ja aikakaudet

Opi, miten monarkit ja paavit valitsevat viralliset nimet, numeroinnit ja luovat aikakaudet — historia ja käytännöt selkokielellä.

Hallituskauden nimi on muodollinen nimi tai nimitys, joka viittaa monarkin tai paavin hallituskauden vuosiin.

Monarkki valitsee joskus valtakunnan nimen, joka on eri kuin hänen henkilökohtainen nimensä.

Esimerkki: Albert Edward VII, syntynyt Albert Edward Saxe-Coburgin ja Gothan kuningas.

Paavi valitsee kuninkaallisen nimen, kun hänet valitaan. Siitä tulee hänen uusi henkilökohtainen nimensä.

Esimerkki: Paavi Johannes Paavali II, syntyjään Karol Józef Wojtyła,

Uutta nimeä - tai joskus vanhaa nimeä - seuraa järjestysnumero, jotta saadaan aikaan ainutlaatuinen nimi sille ajanjaksolle, jonka aikana monarkki on valtaistuimella.

Esimerkki: Elizabeth II on Yhdistyneen kuningaskunnan ja monien muiden kansainyhteisön valtakuntien nykyinen kuningatar.

Englannin Elisabet I (1533-1603) oli ensimmäinen Elisabet-niminen brittiläinen kuningatar. Hän hallitsi "Elisabetilaista" Englantia. Hänen valtaistuimella oloaan kutsuttiin "Elisabetin aikakaudeksi" tai "Elisabetin ajaksi".

Lisätietoa nimivalinnoista

Monarkit voivat joko pitää syntymänimensä tai ottaa valtaistuimella käyttöön toisen nimen. Valintaan vaikuttavat muun muassa perinteet, uskonnolliset syyt, poliittinen tilanne ja halu yhdistää itsensä edeltäjiin. Paavit valitsevat aina uuden nimensä valintansa yhteydessä; papin entinen nimi ei yleensä enää käytössä virallisissa yhteyksissä.

Selvennys esimerkkitapaukseen: Edellisessä tekstissä mainittu Albert Edward oli syntymänimeltään Albert Edward Saxe-Coburg and Gotha. Valtaistuimelle noustessaan hänet tunnettiin historiallisen perinteen mukaisesti nimellä Eduard (Edward) ja hänestä tuli Edward VII. Näin monarkki voi siis käyttää hieman erilaista muotoa tai versiota nimestään valtaistuimella.

Numerointi (järjestysnumerot)

Järjestysnumerolla erotetaan samaa nimeä käyttäviä hallitsijoita samassa poliittisessa yhteydessä tai instituutiossa. Keskeiset seikat numeroinnista:

• Numerointi lasketaan saman valtakunnan tai instituution sisällä. Esimerkiksi kuningasten tai paavien numerointi perustuu edeltäjiin saman nimisenä samassa valtakunnassa tai paavikunnassa.
• Roomalaiset numerot ovat perinteisesti yleisimpiä (I, II, III jne.), erityisesti kuninkaallisissa nimissä ja paaveilla.
• Ensimmäistä käytetään harvoin muodollisesti — henkilöä kutsutaan yleensä ilman numeroa, kun hän on ainoa kyseisen nimen kantaja; numeron I voi lisätä jälkikäteen, jos nimi saa myöhemmin seuraajia.
• Erityistapaukset ja alueelliset erot: Sama henkilö voi saada eri numeron eri kruunuissa (esimerkiksi Ruotsin/Englannin/Skotlannin historiallisissa tapauksissa). Tunnettu esimerkki on James VI & I (James VI Skotlannissa, James I Englannissa).
• Antipapit ja väitetyt edeltäjät saattavat monimutkaistaa paavien numerointia; joskus numerointi on sovitettu historiallisen tulkinnan mukaan.

Aikakaudet ja nimistöstä syntyvät "ajat"

Kun merkittävä hallitsija hallitsee pitkään tai jättää erityisen kulttuurisen, poliittisen tai taloudellisen jäljen, hänen nimensä voi antaa nimen koko aikakaudelle. Tämä näkyy esimerkiksi termissä Elisabetin aika (elizabethan), mutta muitakin esimerkkejä ovat:

• Victoriaaninen aika (Queen Victoria) — teollistumisen ja viktoriaanisen moraalikoodiston kausi Britanniassa.
• Edwardian aika (Edward VII) — Edwardin valtakauden lyhyempi mutta tunnistettava kulttuurikausi 1900-luvun alussa.
• Jacobean (James I) — kirjallisuuden ja teatterin aikakausi Englannissa.

Nämä aikakausnimitykset kuvaavat usein laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä, eivät vain hallitsijan henkilökohtaista vaikutusta.

Muita huomioita

• Monarkkiset ja papilliset käytännöt vaihtelevat maittain ja aikakausittain; esimerkiksi tietyissä kuningaskunnissa perinteet määrittävät, saako kruunupäänimi olla eri kuin syntymänimi.
• Nykyään numerointi on vakiintunut osa virallista nimimuotoa ja näkyy usein valtion symboleissa, kolikoissa ja virallisissa dokumenteissa.
• Paavinimen valintaan liittyy usein symboliikka: paavit ovat ottaneet nimiä kunniaksi pyhimyksistä, edeltäjistä tai halutusta sanomasta (esim. Paavi Franciscus valitsi nimen korostaakseen auttamisen ja köyhien huomioon ottamisen periaatetta).

Yhteenvetona: hallituskauden nimi muodostuu monarkin tai paavin valitsemasta nimestä ja siihen liitettävästä järjestysnumerosta, ja se palvelee käytännössä sekä yksilön tunnistamista että historiallista erottelua. Nimiin liittyvä numerointi ja aikakausnimeäminen ovat sekä formaaleja että kulttuurisesti merkittäviä käytäntöjä, joilla on pitkä ja monimuotoinen historia.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on kuninkaallinen nimi?

Q: Miksi monarkit joskus valitsevat valtakunnan nimen?

K: Voiko paavi valita valtakunnan nimen?

K: Mikä oli Yhdistyneen kuningaskunnan Edvard VII:n kuninkaallinen nimi?

Kysymys: Mikä on monarkin kuninkaallisen nimen perässä olevan järjestysluvun tarkoitus?

K: Kuka oli ensimmäinen Elisabet-niminen brittiläinen kuningatar?

K: Mikä on Elisabet I:n hallituskauden merkitys?

Hae kirjaimella