Robert H. Whittaker – yhdysvaltalainen kasviekologi ja viiden valtakunnan luoja
Robert Harding Whittaker (27. joulukuuta 1920 - 20. lokakuuta 1980) oli arvostettu yhdysvaltalainen kasviekologi.
Vuonna 1969 Whittaker ehdotti "viiden valtakunnan" järjestelmää, jossa eläimiin ja kasveihin lisättiin kolme erillistä valtakuntaa: Monera, Protista ja Fungi. Whittaker määritteli valtakunnat useiden biologisten ja ekologisten erityispiirteiden perusteella, kuten solun rakenteen (prokaryootti/eukaryootti), yksisoluisuus tai monisoluisuus, ravintotapa (autotrofinen/heterotrofinen) ja organismien ekologinen rooli.
Tieteellinen työ ja keskeiset panokset
Whittakerin tutkimus painottui kasvi- ja yhteisöekologiaan sekä ekologisten gradienttien ja monimuotoisuuden tutkimukseen. Hän oli merkittävä hahmo ekologian teorian kehittäjänä ja tunnetaan erityisesti seuraavista alueista:
- Monimuotoisuuden käsitteet: Whittakerin työn myötä käsitteet alpha-, beta- ja gamma-monimuotoisuus yleistyivät ekologisessa kirjallisuudessa. Näitä käsitteitä käytetään kuvaamaan lajin monimuotoisuutta paikallisesti (alpha), yhteisöjen välisinä eroina (beta) ja laajemmissa alueellisissa kokonaisuuksissa (gamma).
- Yhteisöjen ja ekosysteemien tutkimus: Hän korosti, että organismien levinneisyyttä ja yhteisörakennetta tulee tarkastella sekä taksonomisten että ekologisten tekijöiden kautta ja että ympäristögradientit muovaavat yhteisöjä asteittain.
- Kasvillisuus- ja gradienttianalyysit: Whittaker kehitti ja edisti kvantitatiivisia menetelmiä kasviyhteisöjen tutkimiseen ja korosti jatkuvien ekologisten gradienttien merkitystä erilaisten kasviyhteisöjen synnylle ja säilymiselle.
- Kirjallinen panos: Whittaker julkaisi useita vaikuttavia artikkeleita ja katsauksia, ja hänen tunnettu teoksensa Communities and Ecosystems (1975) kokoaa laajasti yhteisö- ja ekosysteemiekologian käsitteitä ja havaintoja.
Viiden valtakunnan järjestelmä ja sen merkitys
Whittakerin ehdottama viiden valtakunnan malli tarjosi käytännönläheisen tavan luokitella elämänmuotoja silloin tunnetun morfologian ja ekologian perusteella. Malli selkeytti ajatusta, että aiempi kaksivaltakuntainen jako (kasvit ja eläimet) ei riittänyt kattamaan mikro-organismien ja sienien eroja. Vaikka myöhempi sukupolvien väliseen evoluutiotutkimukseen ja molekyylibiologiaan perustuva kolmen domeenin (Bacteria, Archaea, Eukarya) järjestelmä on korvannut Whittakerin mallin tieteellisessä käytössä, Whittakerin luokittelu oli tärkeä askel kohti monipuolisempaa elämän luokittelua.
Vaikutus ja perintö
Whittakerin ideoilla on ollut pitkäaikainen vaikutus ekologian käsitteistöön ja opetukseen. Hänen työssään yhdistyivät kenttätutkimus ja teoreettinen ajattelu, mikä edisti ekologian kehittymistä kvantitatiiviseksi ja käsitteellisesti rikkaammaksi tieteenalaksi. Whittakerin panokset näkyvät edelleen ekologiassa käytettävissä käsitteissä, kuten monimuotoisuuden tulkinnassa ja yhteisöjen analysoinnissa.
Robert H. Whittaker kuoli 20. lokakuuta 1980, mutta hänen tieteelliset ajatuksensa ja luokitteluehdotuksensa muistetaan edelleen ekologian historiassa ja opetuksessa.
