Pulau Run on saari Indonesiassa. Se on yksi Pandan saarten pienimmistä saarista. Se on noin 3 km pitkä ja alle 1 km leveä.

Ennen se oli erittäin tärkeä, koska siinä oli paljon muskottipähkinää ja muskottikiveä. Molemmat mausteet ovat peräisin samasta puusta. Puita kasvatettiin vain Bandan saarilla. Maustekaupan historian aikana Britannian Itä-Intian komppanian toisen retkikunnan James Lancasterin, John Davisin ja John Middletonin, jotka oleskelivat Bantamilla Jaavalla, merimiehet saapuivat saarelle ensimmäisen kerran vuonna 1603. He solmivat hyvät yhteydet siellä asuviin ihmisiin.

Erittäin kalliista mausteista käytiin kaksi sotaa.

Westminsterin sopimus päätti ensimmäisen englantilais-hollantilaisen sodan vuosina 1652-1654. Sopimuksen mukaan Run olisi pitänyt palauttaa Englantiin. Ensimmäinen yritys vuonna 1660 epäonnistui hollantilaisten muodollisten rajoitusten vuoksi; toisen yrityksen jälkeen vuonna 1665 englantilaiset kauppiaat karkotettiin samana vuonna, ja hollantilaiset tuhosivat muskottipuut.

Vuosien 1665-1667 toisen Englannin ja Alankomaiden välisen sodan jälkeen Englanti ja Alankomaiden yhdistyneet provinssit sopivat Bredan sopimuksessa status quosta: Englantilaiset pitivät Manhattanin saaren, jonka Yorkin herttuan (tuleva Kaarle II) lähettämä laivasto oli miehittänyt laittomasti vuonna 1664 ja jonka nimi muutettiin New Amsterdamista New Yorkiksi. Run luovutettiin virallisesti hollantilaisille.

Alankomaiden monopoli muskottipähkinän ja muskottijuuston alalla tuhoutui, kun muskottipuut siirrettiin Ceyloniin, Singaporeen ja muihin brittiläisiin siirtomaihin vuonna 1817 sen jälkeen, kun kapteeni Cole oli vallannut Bandalontorin pääsaaren vuonna 1810. Tämä johti Alankomaiden ylivallan heikkenemiseen maustekaupassa, mutta Runissa kasvaa yhä nykyäänkin muskottipähkinäpuita.

Sijainti ja luonto

Pulau Run kuuluu Banda-saarten ryhmään, joka sijaitsee Molukken (Maluku) saaristossa Itä-Intiassa kuuluvassa Indonesiassa. Saari on kapea ja pitkä, ja sen rannikkoa ympäröivät koralliriutat. Saaren luonto on tyypillinen trooppisille pienille saarille: mangrovealueita, rehevää kasvillisuutta ja paikoin alkuperäisiä muskottipähkinäpuolia. Muskottipähkinän tieteellinen nimi on Myristica fragrans, ja siitä saadaan sekä muskottipähkinää että muskottikiveä (mace).

Historia lyhyesti

  • 1600-luvulla Bandan saaret ja erityisesti Pulau Run olivat maailman tärkeimpiä muskottipähkinän lähteitä. Mausteiden korkea arvo aiheutti suurta kansainvälistä kilpailua.
  • Englantilaisten ja hollantilaisten välillä käytiin laajoja kaupallisia ja sotilaallisia kamppailuja, joista merkittävimmät mainitaan edellisissä kappaleissa (ensimmäinen englantilais-hollantilainen sota, toinen sota, Westminsterin ja Bredan sopimukset).
  • Hollantilaiset pyrkivät pitämään monopolin yllä myös tuhoamalla puita ja rajoittamalla viljelyä, mikä vaikutti saarten väestöön ja talouteen.
  • 1800-luvulla britit onnistuivat siirtämään muskottipuita muihin siirtomaihin (mm. Ceylon, Singapore), mikä lopulta löi varsinaisen hollantilaismonopolin murusiksi.

Nykytila ja ihmistoiminta

Tänä päivänä Pulau Run on pieni, rauhallinen saari, jossa elinkeinoina ovat kalastus, pieni mittakaavan maatalous ja paikallinen muskottipähkinän tuotanto. Vaikka suurin osa maailman muskottipähkinästä tuotetaan nykyään monissa muissa maissa, Bandan saaret säilyttävät historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeän asemansa maustehistoriassa. Saarella on pieniä asutuskeskuksia ja paikallisia viljelmiä; infrastruktuuri on vaatimaton ja palvelut rajoitetut.

Matkailu ja pääsy

Matkailu Runille on vähäistä verrattuna suosituimpiin matkakohteisiin Indonesiassa, mutta saarella vieraileminen kiinnostaa historiasta, sukelluksesta ja maustekasvatuksesta kiinnostuneita matkailijoita. Saarelle pääsee pääasiassa veneellä muun muassa läheiseltä Banda Neira -saarelta tai Ambonista lähtevillä yhteyksillä. Vierailijoiden kannattaa varautua yksinkertaisiin majoitus- ja ruokailumahdollisuuksiin ja kunnioittaa paikallista elinkeinoa ja luontoa.

Suojelu ja perintö

Pulau Runin historia muistuttaa kolonialismin vaikutuksista luonnonvaroihin ja paikallisyhteisöihin. Nykyiset paikalliset ja kansalliset pyrkimykset yhdistävät usein kulttuuriperinnön vaalimisen, kestävän maatalouden tukemisen ja meriluonnon suojelun. Paikalliset muskottipähkinäpuut ovat sekä taloudellinen resurssi että osa maailmanlaajuista historiallista perintöä.

Lisätietoja ja vierailuvinkkejä kannattaa etsiä ajantasaisista matkailu- ja paikallisista lähteistä, sillä yhteydet ja palvelut voivat vaihdella vuodesta toiseen.