Sahakalat biologia rakenne ominaisuudet ja luokittelu

Sahakalat ovat rasva- ja rustokaloihin kuuluvia rauskamaisia petokaloja, jotka kuuluvat rauskuperheeseen. Ne muistuttavat ulkonäöltään sekä rauskuja että hailla: niillä on litteä ruumis ja terävä, pitkä saha-mainen kuono. Yksi sahakalan tunnusmerkki on juuri tämä pitkä, sahalaitainen kuono, jonka kummallakin puolella on teräviä hammasmaisia ulokkeita — tekijä, joka antaa lajille nimen ja muistuttaa sahaa.

Rakenne ja ominaisuudet

Sahakaloilla on tyypillinen ruskujen tapainen rakenne: suu, kidusten raot ja suurentuneet rintaevät sijaitsevat ruumiin alapinnalla. Ne pystyvät hengittämään myös makoillessaan pohjalla, koska silmien takana olevien sierainten (spiracles) kautta ne vetävät vettä kiduksiinsa ilman, että hengitysilma sekoittuu pohjasedimenttiin. Kuono eli rostrum toimii sekä saalistuksessa että aistinelimenä: siinä on runsaasti sähkö- ja paineherkkiä soluja (ampullae of Lorenzini), joiden avulla kala havaitsee saaliin piilevät liikkeet ja sähkökentät.

Elintavat ja ravinto

Sahakala käyttää kuonoaan kahdella tavalla: se voi huitoa kuonollaan kaloja ja äyriäisiä irti pohjasta tai epämiellyttävistä paikoista sekä haravoida pohjamutaan paljastaakseen piilottelevan saaliin. Ravinto koostuu yleensä kaloista, rapumaisista ja muista pohjaeläimistä. Useimmat sahakalat ovat aktiivisia hämärän ja yön aikaan, mutta käyttäytyminen vaihtelee lajin ja elinympäristön mukaan.

Lisääntyminen ja kasvu

Sahakalat ovat elävänä synnyttäviä rustokaloja (vivipaarisia). Naaras synnyttää useita poikasia, jotka ovat heti itsenäisiä syntyessään. Monet lajit kasvavat suuriksi; osat lajeista voivat kasvaa jopa noin 7 metriin (noin 23 jalkaa) saakka, mikä tekee niistä yhden ryhmän suurimmista ruskuista.

Elinympäristö, luokittelu ja uhanalaisuus

Sahakalat elävät pääosin rannikko- ja estuaarialueilla, mutta jotkut lajit vaeltavat myös makeisiin vesiin jokeen saakka. Taksonomisesti ne sijoittuvat Pristidae-heimoon ja niihin kuuluu useita lajeja eri suvuissa. Viime vuosikymmeninä monet sahakalalajit ovat kärsineet voimakkaasta kannan hupenemisesta - syinä ovat sivusaalis kalastuksessa, elinympäristöjen tuhoutuminen ja kuonojen käyttö koriste-esineinä tai työkaluna. Tämän vuoksi useat lajit ovat kansainvälisesti uhanalaisia tai kriittisesti uhanalaisia, ja niiden suojelu on noussut tärkeäksi.

Suojelu ja ihmisen vaikutus

Sahakalojen suojelutoimet sisältävät kalastusrajoituksia, sivusaaliin vähentämistä sekä elinympäristöjen suojelua. Lisäksi maat ja kansainväliset sopimukset pyrkivät estämään kuonojen kauppaa ja lisäämään tietoisuutta lajien uhanalaisuudesta. Suojelu on tärkeää, koska sahakalat kasvavat hitaasti ja lisääntyvät suhteellisen harvoin, jolloin populaatiot toipuvat hitaasti kuormituksesta.

Huom. Tässä artikkelissa on käytetty alkuperäisiä linkkejä ja nimiä säilyttäen lähdemerkinnät tarkentamista varten.

Rostrum

Sahakalan tunnusomaisin tuntomerkki on sahanmuotoinen keula. Rostrum on päällystetty liike- ja sähköherkillä huokosilla. Niiden avulla sahakala pystyy havaitsemaan merenpohjan alla piilevän saaliin liikkeet ja jopa sydämenlyönnit. Rostrum toimii kaivutyökaluna, jolla se kaivaa esiin haudattuja äyriäisiä.

Jos sopiva saalis ui ohi, tavallisesti vaisu sahalaita nousee pohjasta ja viiltää sitä sahallaan. Tämä yleensä tainnuttaa tai vahingoittaa saalista niin paljon, että sahakala pystyy syömään sen. Sahakala puolustaa itseään myös rostrumillaan saalistajia, kuten haita ja tunkeutuvia sukeltajia, vastaan. Ronnasta ulkonevat "hampaat" eivät ole oikeita hampaita, vaan muokattuja hampaiden kaltaisia rakenteita, joita kutsutaan hammasrustoiksi.


AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3