Sahapistiäiset – määritelmä, lajit, tuntomerkit ja taloudelliset vaikutukset

Sahakärpänen on hyönteinen, joka kuuluu Hymenoptera-suvun alaluokkaan Symphyta. Sahakärpäset ovat ryhmä pääasiassa kasvinsyöjähyönteisiä. Ryhmä on vähemmän erikoistunut kuin muurahaiset, mehiläiset ja ampiaiset.

Sahakärpäset eroavat useimmista muista Hymenoptera-kärpäsistä sen vuoksi, että niiden vatsa ja rintakehä ovat laajasti yhteydessä toisiinsa, ja niiden toukkamaiset toukat ovat toukkamaisia. Yleisnimitys tulee munanjohtimen sahan muotoisesta ulkonäöstä, jolla naaraat leikkaavat kasveja, joihin ne munivat munansa. Tiettyjen sahanpistiäislajien suuret populaatiot voivat aiheuttaa taloudellista vahinkoa metsille ja viljelykasveille.

Vuodesta 2013 lähtien Symphyta-heimoa on käsitelty yhdeksänä superheimona (yksi sukupuuttoon kuollut) ja 25 sukuna. Suurin osa sahakärpäsistä kuuluu Tenthredinoidea-superheimoon, jossa on maailmanlaajuisesti noin 7 000 lajia. Tenthredinoidea-sukuun kuuluu kuusi sukua, joista Tenthredinidae on ylivoimaisesti suurin noin 5 500 lajillaan.

Tuntomerkit

• Aikuiset muistuttavat usein pieniä ampiaisia tai kärpäsiä, mutta niillä ei ole kapeaa vyötäröä rintakehän ja vatsan välillä.
• Naarailla munanjohtimen päässä on usein sahamainen rakenne, jota käytetään munien asettamiseen kasvikudokseen.
• Toukat näyttävät perhos- tai päiväperhostoukilta (eli "toukkamaisilta"), mutta ne erottaa leppäkerttätoukkia muistuttavista piirteistä: sahapistiäistoukkien vatsassa on yleensä useita parillisia lisäjalkoja (prolegit), usein yli viisi paria, ja niiltä puuttuvat lepidopterojen toukkien koukkuiset krommet (crochets).
• Monet lajit liikkuvat ja syövät ryhminä, jolloin vauriot näkyvät selkeinä laikkuina lehtikatteessa.

Elinkaari ja käyttäytyminen

Sahapistiäisten elinkaari koostuu yleensä munasta, toukkavaiheesta, kotelovaiheesta ja aikuisesta. Naaras asettaa munat kasvikudokseen tai lehtien sisään sahanomaisella munanjohtimella. Toukat kuoriutuvat ja syövät lehtiä tai neulasia kasvustosta useiden viikkojen ajan. Monilla lajeilla kotelo muodostuu maahan tai kasvinosiin, ja seuraavan sukupolven aikuiset tulevat esiin keväästä kesään riippuen lajista ja ilmastosta. Joillakin lajeilla on yksi sukupolvi vuodessa (univoltinen), kun taas toisilla voi olla useampia sukupolvia (multivoltinen).

Levinneisyys ja ekologia

Sahapistiäisiä esiintyy maailmanlaajuisesti, erityisesti metsissä, pensaikoissa ja alueilla joissa on paljon kasvillisuutta. Monet lajit ovat lajikohtaisia ruokakasvilleen: esimerkiksi jotkut syövät lehtipuiden lehtiä, toiset mäntyjen tai kuusen neulasia. Niiden vaikutus ekosysteemeihin vaihtelee harmittomasta lehtivaurioista laajoihin puiden kuolleisuuksiin massiivisten tuhojen yhteydessä.

Taloudelliset vaikutukset

Tietyt sahapistiäislajit voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja metsä- ja maataloussektorilla. Suuret populaatio-esiintymät voivat aiheuttaa voimakasta lehtivajausta tai neulasten kaltemista, mikä heikentää puiden kasvua ja lisää alttiutta taudeille ja myrskyvaurioille. Esimerkkejä vahinkokohteista:

• Metsätaloudessa: kuusen ja männyn neulasia syövät lajit voivat heikentää metsän taloudellista arvoa.
• Puutarha- ja viljelykasvit: lehtipuiden, hedelmäpuiden ja koristekasvien lehtivauriot voivat pienentää satoa ja heikentää kasvien ulkonäköä.

Tunnistaminen ja erotus muihin toukkiin

• Tarkista prolegien määrä: sahapistiäistoukat yleensä yli viisi paria, lepidoptera-toukat enintään viisi paria.
• Katso suun muoto ja ruokailutapa: sahapistiäistoukat pureskelevat reunoja ja leveitä laikkuja lehdiltä kun taas monet muut toukat tekevät erilaisia ruokailujälkiä.
• Aikuisen rakenne: vatsa ja rintakehä ovat leveästi yhteydessä, jolloin "vyötärö" puuttuu.

Torjunta ja hoito

Torjunnassa kannattaa hyödyntää integroitua torjuntaa (IPM), jossa yhdistetään ennaltaehkäisy, seuranta ja tarvittaessa kohdennetut toimenpiteet.

• Seuranta: tarkkaile puuston kuntoa ja etsi toukkaryhmiä varhaisessa vaiheessa ennen laajaa leviämistä.
• Ennaltaehkäisy: monimuotoinen kasvillisuus ja terveet, hyvinhoidetut puustot vähentävät suurien esiintymien syntymistä. Vältä suuria yhtenäisiä taimikoita samasta puulajista pitkäksi aikaa.
• Mehcaninen poisto: pieniä ryhmiä voi poistaa käsin tai katkomalla vaurioituneita oksia.
• Biologinen torjunta: luonnolliset viholliset kuten loispistiäiset (esim. ichneumonit ja braconidit), petolinnut ja muut petoeläimet voivat hillitä populaatioita. Joillakin lajeilla on myös spesifisiä feromoneihin perustuvia ansamenetelmiä.
• Kemiallinen torjunta: tarvittaessa käytetään hyväksyttyjä ja kohdennettuja hyönteismyrkkyjä. Torjunta kannattaa ajoittaa nuorten toukkien aikaan, sillä aikuiset pistiäiset eivät yleensä aiheuta kuolettavia vaurioita ja myrkytys voi vaikuttaa myös hyödyllisiin lajeihin.

Luonnolliset viholliset ja ekologinen merkitys

Sahapistiäiset ovat tärkeä osa ravintoverkkoja: niiden toukkia syövät monet petohyönteiset, linnut ja muut eläimet. Loispistiäiset ja loispistiäisten toukat käyttävät usein sahapistiäisten toukkia isäntinään, mikä auttaa pitämään niiden määrän kurissa luonnossa.

Yhteenveto

Sahapistiäiset (Symphyta) muodostavat laajan ja ekologisesti merkittävän ryhmän hyönteisiä, joiden toukat ovat pääasiassa kasvinsyöjiä. Ne eroavat selvästi muista Hymenoptera-ryhmistä rakenteellisesti ja elintavoiltaan. Vaikka suurin osa lajeista ei aiheuta merkittävää haittaa, tietyt lajit voivat muodostaa tuhoisia populaatioita metsä- ja viljelykasvustossa, jolloin oikea-aikainen tunnistus, seuranta ja monipuoliset torjuntamenetelmät ovat tarpeen vahinkojen rajoittamiseksi.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on sahakärpänen?

K: Miten sahakärpäset eroavat muista Hymenopteroista?

K: Miksi niitä kutsutaan sahakärpäsiksi?

K: Mikä on Tenthredinoidea-superheimo?

K: Voivatko sahakärpäset vahingoittaa metsiä ja kasveja?

K: Kuinka monta Symphyta-suvun superheimoa käsitellään tällä hetkellä?

K: Mikä Tenthredinoidea-suvun suku on suurin?

Hae kirjaimella