Snautseri – alkuperä, rodun ominaisuudet ja lajikkeet
Schnautseri on koirarotu, joka sai alkunsa Saksasta noin 1300-luvulla. Standard snautseri on vanhin kolmesta snautserilajikkeesta: Miniatyyri-, standard- ja jättiläissnautseri. Kaikilla kolmella lajikkeella on tunnusomaiset viikset, viikset ja kulmakarvat, mistä ne ovat saaneet nimensä, sillä saksaksi schnauzer tarkoittaa viiksiä.
Historia
Snautseri kehittyi Saksassa työkoiraksi maatiloille ja kaupunkeihin. Alkujaan se toimi myyrä- ja jyrsijäjahdissa sekä yleisenä apukoirana, ja siitä kehittyi monipuolinen työkoira. Standardisnautseri on alkuperäisin muoto, josta pienemmät ja suuremmat muunnokset on jalostettu myöhemmin eri käyttötarkoituksiin.
Ulkonäkö ja lajikkeet
Snautserin tunnistaa selkeästä, karheatukkaisesta kuonosta ja siitä kasvavista pitkästä parrasta ja kulmakarvoista, jotka antavat sille ilmeikkään katseen. Rodulla on karkeakarvainen, tiheä turkki, joka suojaa säältä.
- Miniatyyrisnautseri: pienin muoto, usein seurakoirana ja harrastuskoirana.
- Standardsnautseri: alkuperäinen työkoirarotu, keskikokoinen ja voimakasrakenteinen.
- Jättiläissnautseri: suurikokoinen, voimakas ja työominaisuuksiltaan vaativa.
Koko vaihtelee lajikkeen mukaan: miniatyyri voi olla noin 30–36 cm säkäkorkeudelta, standardi 45–50 cm ja jättiläinen 60–70 cm. Väreinä yleisiä ovat musta sekä suola- ja pippurivärit, mutta esiintyy myös muita sävyjä jalostuksesta riippuen.
Luonne ja käyttäytyminen
Snautseri on älykäs, valpas ja usein voimakastahtoinen. Se on uskollinen omistajalleen, sopeutuva perhekoira mutta vaatii johdonmukaista koulutusta ja sosiaalistusta. Moni snautseri on herkkä reagoimaan ympäristön muutoksiin — se sopii hyvin vartiointiin ja huomioi kotipiirin tapahtumat.
Hoito ja trimmaus
Rodun karkea turkki tarvitsee säännöllistä huoltoa. Viikoittainen harjaus estää takkuuntumista, ja säännöllinen trimmaus tai karvanpoisto (hand-stripping) pitää turkin oikeanlaisena ja terveen näköisenä. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää parrassa ja viiksissä kertyvään ruokaan ja kosteuteen sekä hampaiden hoitoon.
Terveys ja elinikä
Snautserit ovat yleisesti melko terveitä, mutta kuten kaikilla roduilla, esiintyy perinnöllisiä ongelmia. Tavallisimpia seurattavia tekijöitä ovat nivelten, kuten lonkka- ja kyynärnivelen ongelmat, silmäsairaudet sekä veritautiin liittyvät riskit. Rodun elinikä on lajikekohtainen, mutta usein noin 12–15 vuotta; pienemmät lajikkeet elävät yleensä pidempään.
Käyttö ja harrastukset
Snautseri menestyy monissa lajeissa: tottelevaisuus-, agility-, toko- ja pelastuskoiratoiminnoissa. Se arvostaa työntekoa ja älyllistä haastetta, joten aktivointi sekä fyysinen että henkinen on tärkeää rodun hyvinvoinnille.
Vinkit pennun hankintaan
- Valitse vastuullinen kasvattaja, joka tutkii vanhempien terveyden ja luonteen.
- Aloita sosiaalistaminen ja peruskoulutus varhain.
- Ole valmis säännölliseen hoitoon ja trimmaamiseen sekä aktiiviseen yhdessäoloon.
Kun snautserin rotumaiset tarpeet tunnistaa ja huomioi, siitä voi saada pitkäikäisen, älykkään ja uskollisen kumppanin niin perheeseen kuin harrastuksiinkin.
Schnauzer-tyypit: Miniature, Standard ja Giant.
Historia
Standard snautseri on prototyyppi, josta kaksi muuta rotua on jalostettu. Keskiajalta lähtien ne vartioivat karjaa ja perheenjäseniä. Ne polveutuvat eurooppalaisista paimennus- ja vahtikoirista. Omaleimaisena rotuna ne esiintyvät 1300- ja 1400-luvun kuvissa. Sikäli kuin niitä voidaan määritellä, ne on jalostettu harmaasusispitsistä, saksanpuudelista (pudelista) ja rautakarvaisesta pinseristä. Noin 1800-luvun puolivälissä saksalaiset koiraharrastajat kiinnostuivat snautserista. Koirankasvattajat kokeilivat risteyttämällä niitä muiden rotujen kanssa. Ensin kehitettiin kääpiösnautseri, sitten jättiläissnautseri.
Kolme lajiketta
- Kääpiösnautseri on energinen ja jämäkkä pieni koira. Kääpiösnautserit ovat myös erittäin älykkäitä koiria. Ne ovat 360-410 mm (14-16 tuumaa) korkeita olkapäästä. Ne painavat yleensä 5,9-6,8 kg. Normaalit värit ovat suola ja pippuri (luonnonvalkoisen, harmaan ja mustan sekoitus), kokonaan musta sekä musta ja hopea. Ne muistuttavat standard snautseria, josta ne on jalostettu. Niitä esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1889.
- Standard snautseri on alkuperäinen snautserirotu. Saksalaiset maanviljelijät pitivät niitä metsästyskoirina, rotanpyytäjinä ja vahtikoirina. Ne ovat keskikokoisia koiria, joilla on kova, lankamainen turkki. Se on kokoonsa nähden vahva ja erittäin nopea koira. Se pystyy kulkemaan helposti välimatkoja. Kuten kaikilla snautserilla, niillä on samanlaiset viikset, kulmakarvat ja viikset. Ne ovat olkapäästä mitattuna 17-20 tuumaa (430-510 mm) korkeita. Standard snautserit painavat tavallisesti 16-23 kiloa (35-50 lb). Värit ovat yleensä suolapippuria tai yksiväristä mustaa.
- Jättiläissnautseri muistuttaa standardisnautseria, mutta se on isompi ja vahvempi. Ne ovat hyvin lihaksikkaita koiria. Ne ovat jopa 700 mm (27,5 tuumaa) korkeita olkapäästä. Ne voivat painaa noin 43 kiloa. Kaksoisturkki on joko yksivärinen musta tai "pippurinen ja suolainen". Niillä on pitkälti samat erottuvat viikset, kulmakarvat ja viikset kuin niiden kahdella pienemmällä serkulla. Rotu on kehitetty Württembergin ja Baijerin alueella maatilakoiraksi. Niitä käytettiin ajamaan karjaa markkinoille. Ensimmäisen maailmansodan aikana niitä käytettiin armeijan vahtikoirina ja poliisikoirina. Ne työskentelevät edelleen poliisin palveluksessa ja myös etsintä- ja pelastuskoirina. Ne ovat suosittuja myös vahtikoirina.
