Pyyhkäisytunnelimikroskooppi (STM) – atomien kuvantaminen ja siirtäminen

Pyyhkäisytunnelimikroskopialla (STM) voidaan tarkastella pienten kappaleiden muotoa. Sillä voidaan ottaa kuvia pinnalla olevista atomeista ja siirtää atomeja eri paikkoihin. Sen keksivät Gerd Binnig ja Heinrich Rohrer vuonna 1981 IBM:llä Zürichissä. Vuonna 1986 he saivat Nobelin fysiikan palkinnon sen keksimisestä.

Miten STM toimii

STM perustuu kvanttimekaaniseen tunnelointiin. Terävä metallinen kärki viedään erittäin lähelle tutkittavaa johtavaa pintaa (etäisyys tyypillisesti alle nanometrin luokkaa). Kun kärjen ja pinnan väliin asetetaan pieni jännite, elektronit voivat kvanttitunneloinnin kautta kulkea kärjen ja pinnan välillä, mikä synnyttää pienen virran (tunnelointivirran). Tämä virta riippuu etäisyydestä hyvin voimakkaasti: pieni etäisyyden muutos aiheuttaa eksponentiaalisen muutoksen virrassa.

Mittausmenetelmät:

  • Vakio­virta­tila (constant current): mikroskoopin ohjauspiiri säätää kärjen korkeutta niin, että mitattu virta pysyy vakiona. Tallennettu korkeusanturi tuottaa pinnan topografian.
  • Vakio­korkeus­tila (constant height): kärjen korkeus pidetään vakiona ja virran muutoksia mitataan suoraan. Tämä on nopeampi mutta vaatii tasaisen pinnan ja hyvän värähtelyeristyksen.
  • Atomien siirtäminen

    STM:llä voidaan myös siirtää yksittäisiä atomeja tai pieniä molekyylejä. Tämä tapahtuu hallitsemalla kärjen ja atomin välistä voimaa ja jännitettä: kärki voi "työntää", "vetää" tai nostaa atomin pinnalta. Usein manipulointi tehdään hyvin matalissa lämpötiloissa (esim. muutama kelvin) ja tyhjiössä, jotta atomit eivät liiku itsestään. Kuuluisa esimerkki on IBM:n tutkijoiden työ, jossa xenon-atomeja aseteltiin muodostaen tekstin "IBM".

    Käyttöalueet ja merkitys

    STM on tärkeä työkalu pintatieteissä ja nanoteknologiassa. Sitä käytetään muun muassa:

  • atomitason topografian ja kidehilojen tutkimiseen,
  • pintavikojen, adatomien ja atomimuodostelmien havainnointiin,
  • elektronisten tilojen paikalliseen spektroskopiaan (skannaava tunnelointispektroskopia, STS),
  • yksittäisten atomien ja molekyylien järjestämiseen ja nanorakenteiden rakentamiseen.
  • STM on mahdollistanut uudenlaisen ymmärryksen pintojen elektronisista ominaisuuksista ja toiminut eräänlaisena rakennuspalikkana atomitason laitteiden tutkimuksessa.

    Rajoitukset ja käytännön vaatimukset

    STM vaatii tiettyjä olosuhteita ja sillä on rajoituksia:

  • Pinnan on oltava johtava tai puolijohteinen—eristeitä ei yleensä voi kuvata suoraan STM:llä.
  • Korkea vaimennus ja värähtelyeristys tarvitaan; usein kokeet tehdään ultra­korkeassa tyhjiössä (UHV) ja matalissa lämpötiloissa kohinan ja atomien liikkeen minimoimiseksi.
  • Terävän ja puhtaan kärjen valmistus on ratkaisevan tärkeää; yleisiä materiaaleja ovat esimerkiksi volframi tai platinairidium-seokset.
  • STM-kuva ei aina vastaa pelkkää topografiaa—mitattavat signaalit sisältävät myös informaatiota elektronisesta tiheydestä, joten tulkinta vaatii kokemusta.
  • Yhteenvetona: pyyhkäisytunnelimikroskooppi on poikkeuksellisen herkkä instrumentti, joka avasi mahdollisuuden kuvata ja siirtää atomeja yksitellen. Sen kehitys 1980-luvulla muutti pintatutkimusta pysyvästi ja johti Binnigille ja Rohrerin saamalle Nobel-palkinnolle.

    Kuva rekonstruktiosta kultaisella pinnalla.  Zoom
    Kuva rekonstruktiosta kultaisella pinnalla.  

    Miten se toimii

    STM:ää kutsutaan mikroskoopiksi, koska se ottaa kuvia pienistä kohteista. Mutta se on erilainen - siinä ei ole mitään, mihin voisimme katsoa silmillämme. Se on samanlainen kuin pimeässä huoneessa pöydällä olevien esineiden muodon tunteminen: voit piirtää kuvan muodosta, vaikka et ole nähnyt sitä silmilläsi. STM tekee tämän hyvin pienille esineille. Se toimii pyyhkäisemällä terävää metallineulaa edestakaisin pinnan yli ja käyttää muodon havaitsemiseen voiman sijasta sähkövirtaa. Kun terävän metallineulan kärki tuodaan hyvin lähelle tutkittavan kohteen pintaa, niiden välinen jännite saa elektronit virtaamaan niiden välissä olevan tilan läpi. Elektronit kulkevat tämän tilan läpi kvanttitunneloinniksi kutsutun prosessin avulla, mistä STM on saanut nimensä. Tämä pieni elektronivirta kulkee, kun kärki melkein koskettaa pintaa. Virta muuttuu, kun kärki liikkuu pintaa pitkin. Tietokone tallentaa tämän muutoksen ja muodostaa siitä kuvan, jonka voimme nähdä.

    Pinnan ja kärjen on johdettava elektroneja, joten ne on valmistettava metallista tai puolijohteesta. Samantyyppinen mikroskooppi havaitsee sähkövirran sijasta voiman. Tällaista mikroskooppia kutsutaan atomivoimamikroskoopiksi.

    STM on vaikea tehtävä, koska siihen tarvitaan erittäin puhdas pinta ja erittäin terävä neulan kärki. STM toimii yleensä tyhjiössä, jotta ilmamolekyylit eivät häiritse pintaa, mutta se voi toimia myös ilmassa tai vedessä.


     

    Tapoja se voi tehdä kuvan

    Ensin kärki tuodaan hyvin lähelle tutkittavan kohteen pintaa. Tämä etäisyys on noin puoli nanometriä. Sitten kärkeä liikutetaan hyvin varovasti edestakaisin pinnan yli. Sähkövirta mitataan, kun kärkeä liikutetaan edestakaisin (vakiokorkeusmenetelmä). STM voi toimia myös säätämällä kärkeä niin, että tunnelivirta pysyy samana (vakiovirtamenetelmä). Vakiokorkeusmenetelmän käyttö on nopeampaa. Vakiovirtamenetelmän käyttäminen auttaa välttämään kärjen törmäämistä pinnalla oleviin asioihin, joten sillä voidaan tutkia karkeampia asioita.


     

    Atomien siirtäminen

    STM voi siirtää atomin (tai molekyylin) uuteen paikkaan pinnalla. Atomin siirtämiseksi kärkeä siirretään niin, että se koskettaa atomia. Sitten kärki vetää tai työntää atomia uuteen paikkaan. Atomeja siirtämällä tutkijat voivat järjestää ne pieniksi objekteiksi, jolloin he voivat testata niiden ominaisuuksia ja kokeilla uusia ideoita.


     

    STM:n osat

    STM:n osat ovat: skannauskärki, jokin, joka liikuttaa kärkeä, jokin, joka estää kärkeä värähtelemästä, ja tietokone, joka ohjaa kärkeä ja tekee kuvan.



     STM:n osat  Zoom
    STM:n osat  

    Lähikuva yksinkertaisesta pyyhkäisytunnelimikroskoopin päästä St Andrewsin yliopistossa, joka skannaa MoS:ää2 käyttäen platina-ridium-kynää.  Zoom
    Lähikuva yksinkertaisesta pyyhkäisytunnelimikroskoopin päästä St Andrewsin yliopistossa, joka skannaa MoS:ää2 käyttäen platina-ridium-kynää.  

    Aiheeseen liittyvät sivut


     

    Kirjallisuus

    • Tersoff, J.: Hamann, D. R.: Theory of the scanning tunneling microscope, Physical Review B 31, 1985, s. 805 - 813.
    • Bardeen, J.: Tunneling from a many-particle point of view, Physical Review Letters 6 (2), 1961, s. 57-59.
    • Chen, C. J.: Physical Review Letters 65 (4), 1990, s. 448-451.
    • G. Binnig, H. Rohrer, Ch. Gerber ja E. Weibel, Phys. Rev. Lett. 50, 120 - 123 (1983)
    • G. Binnig, H. Rohrer, Ch. Gerber ja E. Weibel, Phys. Rev. Lett. 49, 57 - 61 (1982)
    • G. Binnig, H. Rohrer, Ch. Gerber ja E. Weibel, Appl. Phys. Lett., Vol. 40, Issue 2, s. 178-180 (1982).
    • R. V. Lapshin, Feature-oriented scanning methodology for probe microscopy and nanotechnology, Nanotechnology, volume 15, issue 9, pages 1135-1151, 2004.


     

    Kysymyksiä ja vastauksia

    K: Mikä on pyyhkäisytunnelimikroskopia?


    V: Pyyhkäisytunnelointimikroskopia (STM) on tapa tarkastella pienten kappaleiden muotoa. Sillä voidaan ottaa kuvia pinnalla olevista atomeista ja siirtää atomeja eri paikkoihin.

    K: Kuka keksi STM:n?


    V: STM:n keksivät Gerd Binnig ja Heinrich Rohrer vuonna 1981 IBM:llä Zürichissä.

    K: Milloin he keksivät sen?


    V: He keksivät sen vuonna 1981 IBM:llä Zürichissä.

    K: Mitä STM voi tehdä?


    V: STM:llä voidaan ottaa kuvia pinnalla olevista atomeista ja siirtää atomeja eri paikkoihin.

    K: Voitettiinko STM:n keksimisestä jokin palkinto?


    V: Kyllä, he saivat Nobelin fysiikan palkinnon sen keksimisestä vuonna 1986.

    K: Missä he voittivat tämän palkinnon?


    V: He saivat Nobelin fysiikan palkinnon sen keksimisestä vuonna 1986.

    K: Minä vuonna he voittivat tämän palkinnon?


    V: He saivat Nobelin fysiikan palkinnon sen keksimisestä vuonna 1986.

    AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3