Toinen Anglo–Mysoren sota (1780–1784) – Intian niemimaan konflikti ja osapuolet

Toinen Anglo–Mysoren sota (1780–1784): Intian niemimaan konflikti Mysoren kuningaskunnan ja Brittiläisen Itä-Intian komppanian välillä — Hyder Alin, Ranskan liiton ja Mangaloren sopimuksen vaikutus.

Toinen Anglo-Mysoren sota oli konflikti, joka käytiin Intian niemimaalla vuosina 1780-1784. Sota päättyi ilman selvää voittoa kummallekaan osapuolelle. Mangaloren sopimus palautti tilanteen sotaa edeltäneeseen tilaan. Sodassa olivat osallisina Mysoren kuningaskunta ja Brittiläinen Itä-Intian komppania. Mysoren kuningaskunta oli suuri kuningaskunta Etelä-Intiassa. Se oli Ranskan liittolainen. Itä-Intian komppania oli englantilaisten puolella.

Mysoren hallitsija Hyder Ali sitoutui Ranskan liittoon kostaakseen briteille. Briteillä oli ongelmia Mysoren kanssa, koska sillä oli liittouma ranskalaisten kanssa.

Taustaa

Sodan taustalla olivat alueelliset valtapyrkimykset Etelä-Intiassa ja laajempi eurooppalainen kilpailu, jossa Ranska ja Britannia tukivat eri paikallisia valtioita. Mysoren kuningaskunta laajeni 1700-luvun loppuun mennessä voimakkaaksi tekijäksi Etelä-Intiassa, ja Hyder Alin pyrkimykset rajoittaa brittiläistä vaikutusvaltaa johtivat jännitteisiin. Ranskan tuki vahvisti Mysoren armeijan asemaa ja antoi imperiaaliselle konfliktille paikallisen ulottuvuuden.

Sodan kulku ja tärkeimmät tapahtumat

Sota alkoi vuonna 1780 ja kesti vuoteen 1784. Sekä hyökkäyksiä että vastahyökkäyksiä käytiin useilla rintamilla, ja sodassa oli mukana sekä sotilaallisia että merellisiä operaatioita. Keskeisiä vaiheita olivat:

• Hyder Alin menestyksekkäät hyökkäykset sodan alkuvaiheessa, joista tunnettu esimerkki on Pollilurin taistelu, jossa Mysore pakotti brittipartion ahtaalle.
• Brittiläisten komentajien, kuten Sir Eyre Cooten, vastatoimet ja voitot, muun muassa Porto Navon (1781) ympäristössä, jotka tasapainottivat sodan kulkua.
• Vuonna 1782 Hyder Ali kuoli, ja hänen poikansa Tipu Sultan nousi valtaan jatkaen taistelua brittejä vastaan.
• Sotatoimet jatkuivat useilla kaupunkiseuduilla ja linnoituksissa; merkittävä loppuvaiheen tapahtuma oli Mangaloren piiritys (1783–1784), joka päättyi neuvotteluihin ja rauhaan.

Osapuolet ja komentajat

• Mysoren kuningaskunta – johtajanaan aluksi Hyder Ali, myöhemmin hänen poikansa Tipu Sultan; sai tukea Ranskalta.
• Brittiläinen Itä-Intian komppania – brittien eturyhmä Intiassa, jota johti useita kenraaleja ja komentajia eri rintamilla.
• Muita alueellisia toimijoita, kuten paikallisia prinsejä, Marathojen ja Hyderin ajoittaiset liittolaiset tai vastustajat, vaikuttivat sodan dynamiikkaan.

Rauha ja seuraukset

Rauha solmittiin Mangaloren sopimuksella vuonna 1784, jolla palautettiin tilanne pääosin ennalleen (status quo ante bellum) ja vaihdettiin sotavankeja. Sopimus merkitsi käytännössä sitä, että kumpikaan osapuoli ei saavuttanut merkittävää pitkän aikavälin hyötyä tästä konfliktista.

Sodan seuraukset olivat kuitenkin merkittäviä: se osoitti, että Brittiläinen Itä-Intian komppania ei ollut voittamaton ja että paikalliset valtiot, kuten Mysore, pystyivät tehokkaaseen vastarintaan. Tipu Sultanin nousu vaikutti siihen, että Etelä-Intian politiikka pysyi epävakaana vielä vuosikymmeniä ja johti myöhempiin Anglo–Mysore-sotiin, joissa lopullinen brittiläinen laajeneminen Etelä-Intiaan varmistui.

Merkitys

Toinen Anglo–Mysoren sota kuuluu Intian kolmen Mysore-sodan sarjaan, jotka muovasivat siirtomaavallan ja paikallisten valtioiden suhteita Etelä-Intiassa. Sota heijasteli 1700-luvun puolivälin ja loppupuolen imperialisia valtataisteluja, joissa paikalliset hallitsijat pyrkivät käyttämään eurooppalaisten valtioiden tukea oman asemansa vahvistamiseen.

Hae kirjaimella