Nizam oli Intian Hyderabadin osavaltion alkuperäisten hallitsijoiden titteli vuodesta 1719 lähtien. He kuuluivat Asaf Jahi -dynastiaan. Dynastian perusti Mir Qamar-ud-Din Siddiqi, joka oli mogulien keisareiden alainen dekaanin varakuningas vuosina 1713–1721. Aurangzebin kuoltua vuonna 1707 mogulien valtakunta hajosi, ja Hyderabadin varakuningas ilmoitti käytännössä itsenäisyydestään. Vuodesta 1798 Hyderabad oli yksi Britti-Intian ruhtinaskunnista, mutta se säilytti laajaa paikallista hallintoa ja autonomian sisäasioissa.

Asaf Jahi -dynastian luonne ja vaikutus

Nizameilla oli täydempiä titteleitä, kuten Nizam-ul-Mulk, ja he muodostivat pitkään yhden Etelä-Intian vaikutusvaltaisimmista ruhtinassuvuista. Asaf Jahien hallinto yhdisti perinteitä ja modernisointia: he patronoivat islamilaista ja paikallista kulttuuria, tukea kirjallisuutta, taidetta ja arkkitehtuuria sekä rakensivat julkisia laitoksia ja infrastruktuuria. Nizamit rahoittivat koulutusta, kirjallisuutta, arkkitehtuuria, taidetta, kulttuuria ja ruokakulttuuria – Hyderabadista kehittyi monikielinen ja kulttuurisesti rikas keskus, jossa puhuttiin esimerkiksi urdua, dekhania ja eteläisiä kieliä.

Seitsemän "Nizamia" (Asaf Jah I–VII)

Perinteisesti puhutaan seitsemästä Asaf Jah -nimisestä Nizamista, jotka hallitsivat dynastian keskeisiä vaiheita. Keskeiset hallitsijat olivat:

  • Asaf Jah I (Mir Qamar-ud-din Siddiqi) – dynastian perustaja, hallitsi 1720-luvulta 1748 asti; vakiinnutti Hyderabadiin perustuvan autonomisen valtion.
  • Asaf Jah II (Nizam Ali Khan) – hallitsi 1762–1803; hänen aikanaan vahvistettiin valtion asemaa alueellisena voimakeskuksena.
  • Asaf Jah III (Sikandar Jah) – hallitsi 1803–1829; jatkoi perinteistä hallintoa ja suhteita britteihin.
  • Asaf Jah IV (Nasir-ud-Daulah) – hallitsi 1829–1857; 1800-luvun puolivälin vuosikymmeninä valtio kohtasi sekä sisäisiä että ulkoisia muutoksia.
  • Asaf Jah V (Afzal-ud-Daulah) – hallitsi 1857–1869; hänen aikanaan nähtiin myös hallinnon sopeutumista uusiin oloihin.
  • Asaf Jah VI (Mahbub Ali Pasha) – hallitsi 1869–1911; aloitti useita uudistuksia ja modernisointia hallinnossa ja infrastruktuurissa.
  • Asaf Jah VII (Osman Ali Khan) – viimeinen Nizam (1911–1948); hänen kautensa aikana toteutettiin laajoja julkisia hankkeita, perustettiin oppilaitoksia (mm. Osmania University), ja hänestä tuli yksi aikansa varakkaimmista hallitsijoista.

On syytä huomata, että dynastian ajanjaksolla oli myös lyhyempiä hallitsijakausia ja valtataisteluja, joten käytännössä valtaa käyttivät eri henkilöt ja neuvonantajaryhmät eri aikoina. Erityisesti palkitut diwanit (pääministerit), kuten Salar Jung -suvun jäsenet, vaikuttivat merkittävästi hallinnon uudistuksiin ja modernisaatioon 1800-luvulla.

Hallinto, kulttuuri ja talous

Hyderabadin osavaltio oli väestöltään ja taloudeltaan monimuotoinen. Nizamit ylläpitivät omaa armeijaa, oikeus- ja verojärjestelmää sekä liittosuhdetta britteihin, jotka hoitivat ulkopolitiikkaa ja puolustusta osavaltion suhteen. Nizamit rahoittivat palatseja (esimerkiksi Chowmahalla ja Falaknuma), moskeijoita (kuten Mecca Masjid) ja muita monumentteja, jotka ovat yhä osa alueen kulttuuriperintöä. Viimeisten vuosisatojen aikana tehtiin myös modernia infrastruktuuria: rautateitä, teitä, vesivarantoja ja julkisia laitoksia sekä kehittynyt byrokratia.

Päättyminen ja liittäminen Intiaan

Kun Intia itsenäistyi vuonna 1947, Hyderabadiin kohdistui paine ratkaista asemansa itsenäisenä entisenä ruhtinaskuntana. Hyderabadin kuningaskuntaa hallinneet Asaf Jahin Nizamit pyrkivät aluksi säilyttämään mahdollisuuden itsenäisyyteen tai laajaan autonomiaan. Lopulta syyskuussa 1948 Intian hallitus käynnisti sotilaallisen operaation (Operation Polo), ja Hyderabad liitettiin Intian valtaan. Nizamit menettivät poliittisen valtansa; dynastian vanhat perintömuodot ja monet kulttuuriperinnöt kuitenkin säilyvät osana alueen historiaa.

Nizamit vaikuttivat merkittävästi Etelä-Intian kulttuuriin, kaupunki-infrastruktuuriin ja sivistykseen yli kahden vuosisadan ajan, ja heidän perintönsä näkyy yhä Hyderabadin arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa, ruokakulttuurissa ja yhteiskunnallisessa muistissa.