El Alameinin toinen taistelu (1942) – Pohjois-Afrikan käännekohta
El Alameinin toinen taistelu oli toisen maailmansodan läntisen aavikkokampanjan käännekohta. Taistelu kesti 23. lokakuuta–5. marraskuuta 1942. Ensimmäinen El Alameinin taistelu oli estänyt akselivaltoja hyökkäämästä syvemmälle Egyptiin. Sen jälkeen kenraaliluutnantti Bernard Montgomery otti elokuussa 1942 brittiläisen kahdeksannen armeijan komentoonsa. Toisessa taistelussa hän siirtyi hyökkäykseen, ja menestyksekkäästi.
Taustaa
El Alameinin toinen taistelu syntyi pitkälti logistisista ja strategisista tekijöistä. Akselivaltojen joukkoja Pohjois-Afrikassa johti Erwin Rommel, mutta hän kärsi toimitusvaikeuksista, polttoaine- ja huolto-ongelmista sekä liittoutuneiden kasvavasta ilmavalvonnasta ja merisaarron aiheuttamasta tarvikkeiden menetyksestä. Liittoutuneet olivat puolestaan vahvistaneet Eighth Armyta ja saaneet parempaa ilmatuen ja huollon turvaamista, minkä ansiosta ne pystyivät suunnittelemaan laajamittaisen hyökkäyksen.
Suunnitelma ja valmistelut
Montgomery kehitti tarkkaan ajoitetun hyökkäyssuunnitelman, joka nojasi voimakkaaseen tykistövalmisteluun, korsujen avaamiseen miinakentissä ja panssarivoimien läpimurtoon. Hyökkäystä edelsi myös laaja harhautusoperaatio, johon kuului valekaluston, valaistuksen ja huoltopaikkojen järjestelyjä, jotta akselijoukot arvioisivat liittoutuneiden suunnatun hyökkäyksen väärälle sektorille (tunnettu operaatio nimellä Operation Bertram).
Taistelun vaiheet
Hyökkäys käynnistyi yöllä 23.–24. lokakuuta. Liittoutuneiden tavoitteena oli avata selkeät käytävät panssareille (alun perin nimetty "Lightfoot") siten, että jalka- ja tykistöjoukot pystyivät siivoamaan miinakenttiä ja vihollisen puolustusasema-alueita. Myöhemmin käynnistettiin voimakkaampi panssari-isku, joka murtautui akselivoimien linjojen läpi (operatiivisissa kuvauksissa usein mainittu vaihe Supercharge).
Taistelu oli yhdistelmä kiivasta maataistelua, panssari-iskuja ja intensiivistä tykistö- ja ilmatukea. Vaikka Rommel ja hänen komentajansa yrittivät järjestää vastahyökkäyksiä ja vetäytymistä hallitulla tavalla, liittoutuneiden ylivoima materiaalisesti ja parempi huoltoaseman vakiintuessa käänsi tilanteen liittoutuneille.
Tulos ja seuraukset
Liittoutuneiden voitto käänsi Pohjois-Afrikan kampanjan suunnan. Se lopetti akselivaltion toiveet Egyptin miehittämisestä, Suezin kanavan haltuunotosta ja Lähi-idän öljykentille pääsystä. Voitto myös nostatti liittoutuneiden moraalia ja antoi strategisen aloitteen.
Taistelu pakotti Erwin Rommelin ja hänen Afrikka-joukkonsa vetäytymään Tunisian ja Libyan välisellä rajalla sijaitsevalle Mareth-linjalle Ranskan entisille linnoituksille. Rommelilta ja muilta akselin kenttäarmeijoilta jäi pulaa polttoaineesta, varaosista ja vahvistuksista, koska liittoutuneiden merivalta ja ilmatoimi häiritsivät tehokkaasti merikuljetuksia Välimerellä.
Merkitys
Toinen El Alameinilla oli sekä sotilaallinen että poliittinen merkitys. Se yhdistyi ajallisesti ja strategisesti liittoutuneiden maihinnousuihin Pohjois-Afrikassa (Operation Torch) ja johti lopulta akselivoimien vetäytymiseen koko Pohjois-Afrikasta. Taistelu on usein mainittu esimerkkinä onnistuneesta yhdistetystä sodankäynnistä, jossa maavoimat, ilmavoimat ja logistiikka toimivat koordinoidusti.
Taistelu jätti myös pysyvän muistomerkin sodan kulkuun: liittoutuneiden kyky pysäyttää ja kääntää akselivaltojen eteneminen käytti hyväksi sekä taktista suunnittelua että materiaalista ylivoimaa, ja se avasi tien myöhemmille operaatiolle Euroopan eteläiseltä suunnalta.
Muistettavia lainauksia ja arvioita: Winston Churchill kuvasi El Alameinin voittoa tunnetusti sanomalla, että ennen Alameinia ei ollut voittoja, ja sen jälkeen ei ollut tappioita — lausahdus heijastaa brittien moraalista ja poliittista merkitystä voitolle.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli El Alameinin toinen taistelu?
A: El Alameinin toinen taistelu oli toisen maailmansodan läntisen aavikkokampanjan merkittävä taistelu, joka käytiin 23. lokakuuta - 5. marraskuuta 1942.
K: Mikä oli El Alameinin ensimmäisen taistelun merkitys?
V: Ensimmäinen El Alameinin taistelu oli estänyt akselivaltoja hyökkäämästä syvemmälle Egyptiin.
K: Kuka otti elokuussa 1942 brittiläisen kahdeksannen armeijan komentoonsa?
V: Kenraaliluutnantti Bernard Montgomery otti brittiläisen kahdeksannen armeijan komentoonsa elokuussa 1942.
K: Mikä oli El Alameinin toisen taistelun tulos?
V: Liittoutuneiden voitto toisessa El Alameinin taistelussa käänsi Pohjois-Afrikan kampanjan suunnan ja lopetti akselivaltojen toiveet Egyptin miehittämisestä, Suezin kanavan haltuunotosta ja Lähi-idän öljykentille pääsystä.
Kysymys: Kuka joutui vetäytymään Mareth-linjan entisiin ranskalaisiin linnoituksiin El Alameinin toisen taistelun jälkeen?
V: Erwin Rommel ja hänen Afrikka-joukkonsa joutuivat vetäytymään Tunisian ja Libyan välisellä rajalla sijaitsevalle Mareth-linjalle Ranskan entisille linnoituksille.
K: Milloin El Alameinin toinen taistelu käytiin?
V: Toinen El Alameinin taistelu käytiin 23. lokakuuta-5. marraskuuta 1942.
K: Kuka johti liittoutuneiden joukot voittoon toisessa El Alameinin taistelussa?
V: Kenraaliluutnantti Bernard Montgomery johti liittoutuneiden joukot voittoon El Alameinin toisessa taistelussa.
