Toissijainen lähde: määritelmä, esimerkit ja merkitys tutkimuksessa

Selkeä opas toissijaisista lähteistä: määritelmä, käytännön esimerkit ja merkitys tutkimuksessa. Opit tulkinnan, viittaukset ja tutkimusetiikan — tuki opiskelijoille ja tutkijoille.

Toissijainen lähde on asiakirja tai tallennus, jossa kirjoitetaan tai puhutaan tiedosta, joka on askeleen päässä alkuperäisestä lähteestä.

Toissijainen lähde riippuu ensisijaisesta lähteestä tai tiedon alkuperäisestä lähteestä. Toissijaiset lähteet tulkitsevat, arvioivat tai keskustelevat primaarilähteistä löydetyistä tiedoista. Historiankirjoituksessa toissijainen lähde on tutkijan kirjoittama tutkimus jostakin aiheesta. Toissijaisissa lähteissä viitataan usein primaarilähteisiin ja muihin toissijaisiin lähteisiin. Niissä mainitaan harvoin tertiäärilähteitä.

Mitä toissijainen lähde tarkoittaa käytännössä?

Toissijainen lähde ei esitä alkuperäistä havaintoa, dokumenttia tai aineistoa itse, vaan se analysoi, kokoaa tai tulkitsee sitä. Esimerkiksi historioitsijan artikkeli, joka perustuu kirjeisiin ja päiväkirjoihin, on toissijainen lähde, koska se käyttää ensisijaisia lähteitä (kirjeet, päiväkirjat) omien johtopäätöstensä pohjana.

Tyypillisiä esimerkkejä

• Tieteelliset katsaukset ja meta-analyysit, jotka kokoavat ja arvioivat alkuperäisiä tutkimuksia.
• Oppikirjat, jotka esittävät aiemmin julkaistua tietoa yhteen järjestelmällisesti.
• Lehtiartikkelit ja esseet, joissa tutkija tulkitsee tai arvioi primaarilähteitä.
• Kirjallisuuskatsaukset ja asiantuntija-arviot.
• Populaaritieteen kirjoitukset, uutisjutut tai blogitekstit, jotka selittävät alkuperäistutkimuksia laajalle yleisölle.

Merkitys tutkimuksessa ja akateemisessa työssä

Toissijaisilla lähteillä on useita tärkeitä tehtäviä:

• Ne tarjoavat syntetisoitua ja tulkittua tietoa, joka auttaa ymmärtämään aihepiiriä laajasti ja nopeasti.
• Ne ohjaavat lukijaa ensisijaisten lähteiden pariin ja usein luovat kontekstin aineiston tulkinnalle.
• Katsaukset ja kirjat voivat paljastaa aukkoja tutkimuksessa ja ehdottaa uusia tutkimuskysymyksiä.
• Opinnäytetöissä ja esseissä toissijaiset lähteet ovat hyödyllisiä taustan ja teoreettisen viitekehyksen rakentamiseen, mutta riippuen tehtävän vaatimuksista ne eivät korvaa omia tai ensisijaisten lähteiden käyttöä.

Erot ensisijaisen ja tertiäärisen lähteen välillä

Ensisijainen lähde on alkuperäinen aineisto: tutkimusdata, alkuperäiset dokumentit, haastattelut, kirjalliset lähteet, tilastot jne. Toissijainen lähde tulkitsee tai analysoi näitä. Tertiäärinen lähde puolestaan kokoaa toissijaisia ja ensisijaisia lähteitä vielä yleisemmälle tasolle (esim. tietosanakirjat, oppaanomainen tiivistelmä tai bibliografiat).

Luotettavuuden arviointi

Toissijaiset lähteet eivät ole automaattisesti luotettavia tai epäluotettavia — niiden arvo riippuu tekijästä, julkaisukanavasta ja siitä, kuinka hyvin alkuperäiset lähteet on käytetty. Arvioi toissijaista lähdettä seuraavilla kriteereillä:

• Tekijän asiantuntemus ja akateeminen tausta.
• Julkaisupaikka: vertaisarvioitu tieteellinen lehti on yleensä luotettavampi kuin tuntematon blogi.
• Viittausten laatu ja määrä: onko lähde merkinnyt ensisijaiset aineistot tarkasti ja oikeellisesti?
• Objektiivisuus ja lähdekritiikki: tuodaanko esiin eri näkökulmia ja kritiikkiä alkuperäislähteille?

Miten käyttää toissijaisia lähteitä akateemisessa työssä

Hyvä käytäntö on:

• Käyttää toissijaisia lähteitä kontekstin, teoreettisen viitekehyksen ja aiemman tutkimuksen esittelyyn.
• Kun esität faktatietoa tai erityisiä havaintoja, pyri löytämään ja viittaamaan ensisijaiseen lähteeseen mahdollisuuksien mukaan.
• Ilmoita selkeästi, että käytät toissijaista lähdettä tulkintojen eikä alkuperäisten havaintojen lähteenä.
• Merkitse lähdeviitteet oikein ja tarkista, että lähteet vastaavat väitteitäsi.

Edut ja rajoitukset

• Edut: säästää aikaa, tarjoaa asiantuntijan tulkinnan, auttaa hahmottamaan laajempia linjoja ja teorioita.
• Rajoitukset: voi sisältää kirjoittajan subjektiivisuutta tai virheellisiä tulkintoja alkuperäisestä aineistosta; et välttämättä näe kaikkia alkuperäisen lähteen kontekstia tai metodologiaa.

Käytännön vinkkejä opiskelijalle ja tutkijalle

• Älä nojaudu pelkästään toissijaisiin lähteisiin, jos tehtävä vaatii ensisijaista tutkimusaineistoa.
• Kun käytät toissijaista lähdettä ensimmäistä kertaa aiheesta, seuraa sen viitteitä ja etsi alkuperäislähteet varmistaaksesi tiedon oikeellisuuden.
• Opi erottamaan tarkastellut faktat ja kirjoittajan omat johtopäätökset — merkitse kumpi kumpaa on lähteissä esitetty.
• Käytä vertaisarvioituja artikkeleita ja tieteellisiä kirjoja aina, kun se on mahdollista, erityisesti akateemisessa kirjoittamisessa.

Yhteenvetona: toissijaiset lähteet ovat korvaamattomia tiedon jäsentämisessä ja tulkinnassa, mutta niiden käyttö vaatii lähdekriittisyyttä ja, kun mahdollista, tarkistamista alkuperäisiä ensisijaisia tietoja vastaan.

Hae kirjaimella