Magna Carta oli asiakirja, jonka kuningas Johannes allekirjoitti neuvoteltuaan vapaaherrojensa sekä heidän ranskalaisten ja skotlantilaisten liittolaistensa kanssa Runnymedessä, Surreyssä, Englannissa vuonna 1215.

Siellä he sinetöivät suuren peruskirjan, jota kutsutaan latinaksi Magna Carta. Se perusti 25 paronin neuvoston, jonka tehtävänä oli valvoa, että Johannes piti kiinni lausekkeista, joihin kuuluivat muun muassa oikeus saada nopeasti oikeutta, parlamentaarinen hyväksyntä verotukselle, skuution rajoittaminen ja suojelu laittomalta vangitsemiselta.

Koska Johanneksen oli pakko sinetöidä peruskirja, hän pyysi hengelliseltä yliherraltaan paavi Innocentius III:lta hyväksyntää sen rikkomiselle. Paavi tuomitsi sen "paitsi häpeälliseksi ja halventavaksi myös laittomaksi ja epäoikeudenmukaiseksi" ja suostui siihen. Magna Cartaa pidetään edelleen yhtenä tärkeimmistä koskaan kirjoitetuista asiakirjoista, sillä se on inspiroinut tapaa, jolla suhtaudumme oikeudenmukaisuuteen ja vapauteen, ja se on vaikuttanut niitä koskeviin lakeihin kaikkialla maailmassa.

Magna Carta on vaikuttanut Englannin lainsäädäntöön aina tähän päivään asti. Se on yksi Englannin historian tunnetuimmista asiakirjoista. Se on tunnustettu kansalaisten vapautta koskevan ajatuksen kulmakiveksi.

Lisäksi on syytä huomata, että alkuperäinen teksti koski pääosin ylimystöä ja kirkollisia etuoikeuksia: peruskirja myönsi ja vahvisti monia etuja vapaaherroille, mutta se loi myös yleisiä periaatteita, jotka myöhemmin laajenivat koskemaan laajempia väestöryhmiä. Eräitä keskeisiä kohtia olivat muun muassa:

  • Vapauden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate: kuuluisa lause, joka myöhemmin on yhdistetty kohtiin 39–40, turvasi sen, että ketään "vapaata miestä" ei saa vangita, tuomita tai riistää omaisuuttaan ilman lainmukaista tuomiota.
  • Verotuksen ja suoritusten rajoittaminen: kuningas ei saanut määrätä uusia veroja ilman valtakunnan yhteistä neuvottelua, mikä loi lähtökohdan myöhemmälle edustukselliselle päätöksenteolle.
  • Valvontamekanismi: kuuluisa toimeenpanopykälä (ns. clausula caeterarum tai "enforcement clause") perusti baronien neuvoston valvomaan peruskirjan noudattamista.

Johanneksen allekirjoitusta seurasi kuitenkin välitön konflikti: paavin annettua asiakirjalle ankaran tuomion kuningas pyysi sen mitätöintiä, ja peruskirjan kumoaminen johti First Barons' War -nimiseen sisällissotaan. Kuninkaan kuoleman (1216) jälkeen peruskirjaa muokattiin ja uudelleenvahvistettiin useita kertoja: sitä uudistettiin vuosina 1216 ja 1217 kuninkaanpoika Henri III:n aikana, ja vuonna 1225 se annettiin uudelleen ja vahvistettiin kunnianarvoisempana tekstinä. Vuonna 1297 kuningas Edward I vahvisti Magna Cartan osana valtakunnan lakeja, mistä alkoi sen aseman kasvu osana englantilaista oikeusperinnettä.

Fyysisesti useita 1200-luvun alkuperäiskopioita on säilynyt ja osa niistä on esillä museoissa ja katedraaleissa, mikä on auttanut loihtimaan asiakirjasta kulttuurisesti ja symbolisesti merkittävän. Tekstin merkitys on kuitenkin muuttunut ajan myötä: alun perin kyse oli usein baronien vallan rajoittamisesta kuninkaaseen nähden, mutta myöhemmissä vuosisadoissa Magna Carta on tulkittu laajemmaksi oikeuksien ja lainalaisuuden periaatteeksi.

Vaikutusvalta ulottuu Britannian rajojen ulkopuolelle: peruskirja innoitti käsityksiä oikeudenkäynnin suojasta (habeas corpus), yksilön vapauksista ja edustuksellisesta päätöksenteosta, ja vaikutteita voidaan nähdä esimerkiksi Yhdysvaltain perustavissa asiakirjoissa. Nykyisessä oikeusjärjestelmässä Monet Magna Cartan alkuperäisistä määräyksistä ovat joko vanhentuneita tai korvattu lainsäädännöllä, mutta sen periaatteet, kuten lain edessä tasa-arvo ja oikeus toimeenpanevan vallan rajoittamiseen, elävät edelleen sekä juridisessa että poliittisessa keskustelussa.

Tämän vuoksi Magna Carta on sekä historiallisesti tärkeä että symbolisesti voimakas dokumentti: se ei itsessään luonut nykyaikaista demokratiaa, mutta se loi keskeisiä lähtökohtia laillisuuden, yksilön oikeuksien ja vallan rajoittamisen ajattelulle, jotka ovat vaikuttaneet lainsäädäntöön ja oikeusperiaatteisiin ympäri maailman.