Seldžukkien arkkitehtuuri

Seldžukkien arkkitehtuurilla tarkoitetaan arkkitehtuuria, joka rakennettiin aikana, jolloin seldžukit hallitsivat suurinta osaa Lähi-idästä ja Anatoliaa. Tämä tapahtui 1100- ja 1300-luvuilla. 1100-luvun jälkeen Rumin seldžukit erosivat Suur-Seldžukkien valtakunnasta ja kehittivät omaa arkkitehtuuriaan. Heidän pääkaupunkinsa oli Konya. He saivat vaikutteita ja inspiraatiota armenialaisilta, bysanttilaisilta ja persialaisilta.

Suuren Seldžukkien valtakunnan arkkitehtuuri

Arkkitehtuuria löytyy laajalta alueelta, joka ulottuu Hindukushista Itä-Anatoliaan. Myös Keski-Aasiasta Persianlahdelle. Seldžukkiarkkitehtuurin kotimaa oli Turkmenistan ja Iran. Täällä rakennettiin ensimmäiset pysyvät seldžukkirakennukset. Valitettavasti mongolien hyökkäykset tuhosivat suurimman osan näistä rakennuksista. Vain muutama on jäljellä. Vuonna 1063 Isfahan perustettiin Alp Arslanin johtaman Suuren Seldžukkien valtakunnan pääkaupungiksi.

Merkittävin muutos tapahtui 1200-luvun alussa. Se oli hypostyylisuunnitelman muuttaminen neljän iwanin moskeijaksi (ks. Shah-moskeija). Toinen tuolloin käyttöön otettu moskeijatyyppi oli kioskimoskeija, joka koostui kupolista, jossa oli kolme avointa sivua ja seinä, jonka qiblan puolella oli mihrab. Tämän kauden arkkitehtuurille oli ominaista myös muistohautojen rakentaminen. Ne olivat yleensä kahdeksankulmaisia, kupolikattoisia rakenteita, joita kutsuttiin nimellä Kümbet tai Türbe. Vaikuttava esimerkki hautaarkkitehtuurista on sulttaani Sanjarin mausoleumi Mervissä. Se on massiivinen 27 metrin (89 jalan) neliön kokoinen rakennus, jossa on valtava kaksoiskupoli, joka lepää kyykkyjen ja muqarnas-riipusten varassa.