Shah Jahan

Perhe

Akbarabadi Mahal, Kandahari Mahal, (rakastetuin vaimo) Mumtaz Mahal, Hasina Begum Sahiba, Muti Begum Sahiba, Qudsia Begum Sahiba, Fatehpuri Mahal Sahiba, Sarhindi Begum Sahiba ja Shrimati Manbhavathi Baiji Lal Sahiba olivat Shah Jahanin vaimoja.

Syntymä

Shah Jahan (joka tunnettiin myös nimellä prinssi Khurram) syntyi 5. tammikuuta bilal rehman 1592 Lahoressa, Pakistanissa, ja hän oli prinssi Salimin (joka tunnettiin myöhemmin nimellä Jahangir hänen tultuaan kuninkaaksi) kolmas poika. Hänen äitinsä oli Marwarista kotoisin ollut rajputtiprinsessa nimeltään prinsessa Jagat Gosaini (hänen virallinen nimensä mogulien aikakirjoissa oli Bilqis Makani). Nimen "Khurram" (iloinen) nuorelle prinssille valitsi hänen isoisänsä, keisari Akbar, jonka kanssa nuori prinssi oli läheisessä suhteessa.

Juuri ennen Shah Jahanin syntymää ennustajan kerrottiin ennustaneen lapsettomalle keisarinnalle Ruqaiya Sultan Begumille, Akbarin ensimmäiselle vaimolle ja tärkeimmälle puolisolle, että vielä syntymättömän lapsen kohtalona oli keisarillinen suuruus. Niinpä kun Shah Jahan syntyi vuonna 1592 ja oli vain kuuden päivän ikäinen, Akbar määräsi, että prinssi otettiin pois äidiltään ja luovutettiin Ruqaiyalle, jotta hän voisi kasvaa Ruqaiyan hoivissa ja Akbar voisi täyttää vaimonsa toiveen mogulien keisarin kasvattamisesta. Ruqaiya otti päävastuun Shah Jahanin kasvatuksesta, ja poika kasvoi hänen hoidossaan. Heillä oli läheinen suhde toisiinsa, sillä Salim totesi muistelmissaan, että Ruqaiya oli rakastanut poikaansa [Shah Jahania ] "tuhat kertaa enemmän kuin jos hän olisi ollut hänen oma [poikansa]".

Shah Jahan pysyi hänen [Ruqaiyan] kanssa, kunnes hän oli täyttänyt lähes 14 vuotta. Akbarin kuoltua vuonna 1605 nuori prinssi [Khurram] sai palata isänsä talouteen ja siten olla lähempänä biologista äitiään.

Koulutus

Lapsena Shah Jahan sai laajan, moguliprinssiasemaansa sopivan koulutuksen, johon kuului sotilaskoulutusta ja altistuminen monenlaisille kulttuuritaidoille, kuten runoudelle ja musiikille, joista suurimman osan olivat hovin kronikoitsijoiden mukaan opettaneet Akbar ja Ruqaiya. Kun Akbar makasi kuolinvuoteellaan vuonna 1605, Shah Jahan, joka oli tuolloin 13-vuotias, pysyi hänen vuoteensa vierellä eikä suostunut liikkumaan, vaikka hänen äitinsä yritti hakea häntä pois. Akbarin kuolemaa välittömästi edeltäneiden poliittisesti epävarmojen aikojen vuoksi Shah Jahan oli melkoisessa fyysisessä vaarassa joutua isänsä poliittisten vastustajien vahingoittamaksi, ja hänen käyttäytymisensä tuolloin voidaan ymmärtää esiasteena urheudelle, josta hänet myöhemmin tunnettiin,hän oli myös tunnettu älykkäistä aivoista ja luovista ideoistaan.

Kuvernöörin virka

Dekkani 1611-1612, Bihar 1613-1614, Gujarat 1614-1618, Delhi 1623-1627, Bengali 1624-1625, Bihar 1625-1627.

Uskonnollinen asenne

Shah Jahan johtaa moguliarmeijaa, vasemmalla ylhäällä legendaarisen Zulfiqarin sotaelefanttikarhun tunnus. Shah Jahan oli ajattelussaan radikaalimpi kuin isänsä ja isoisänsä. Kun hän astui valtaan, hän omaksui uusia politiikkoja, jotka kumosivat Akbarin ei-muslimien kohtelun. Kuudentena hallitusvuotenaan 1633 Shah Jahan alkoi soveltaa tulkitsemaansa shariaa koskevia säännöksiä, jotka kielsivät kirkkojen ja temppelien rakentamisen tai korjaamisen, ja määräsi myöhemmin hiljattain rakennettujen hindutemppelien purkamisen. Hän vietti islamilaisia juhlia suurella mahtipontisuudella ja innostuksella, jota hänen edeltäjänsä eivät tunteneet. Hänen valtakaudellaan herätettiin henkiin myös pitkään horroksessa ollut kuninkaallinen kiinnostus pyhiä kaupunkeja kohtaan.