Siarnaq eli Saturnus XXIX on Saturnuksen palloton kuu. Brett J. Gladman ja muut löysivät sen vuonna 2000, ja sille annettiin nimitys S/2000 S 3.

Se nimettiin elokuussa 2003 inuiittien mytologiassa esiintyvän jättiläisen Siarnaqin (tunnetaan myös nimellä Sedna) mukaan, ja se on suurin inuiittien ei-palloisten kuiden ryhmästä.

Siarnaqin halkaisijan uskotaan olevan noin 40 kilometriä, ja se kiertää Saturnusta keskimäärin 17 500 000 kilometrin etäisyydellä 895 päivässä.

Kaavio havainnollistaa sen kiertorataa suhteessa muihin Saturnuksen prograduaalisiin, pallomaisiin kuihin. Kiertoratojen eksentrisyyttä kuvaavat keltaiset segmentit, jotka ulottuvat perisentristä aposentriin.

Siarnaqin värit ovat vaaleanpunaiset, hyvin samanlaiset kuin Paaliaqin ja Kiviuqin, mikä tukee sitä, että kuut ovat syntyneet suuremman kappaleen hajotessa.

Lisätietoja ja merkitys: Siarnaq on pieni eikä muodosta pyöreää muotoa, koska sen oma gravitaatio ei riitä hydrostaattisen tasapainon saavuttamiseen — vasta satojen kilometrien kokoiset jää- tai kivilähteiset kappaleet yleensä pyöristyvät painovoiman vaikutuksesta. Tällaiset alle ~100 km:n läpimittaiset kuut ovat usein epäsäännöllisen muotoisia ja pinnaltaan rosoisia.

Siarnaqin etäisyys Saturnuksesta, noin 17,5 miljoonaa kilometriä, vastaa noin 0,12 astronomista yksikköä (AU). Sen kiertoaika on noin 895 vuorokautta, ja se kulkee progradiaalisessa suunnassa (eli samaan suuntaan kuin Saturnuksen pyöriminen). Kiertorata on kohtalaisen eksentrinen ja kallistunut verrattuna Saturnuksen lähellä oleviin suuriin kuuhin, mikä on tyypillistä niin sanotulle inuiittien kuuryhmälle.

Löytö tehtiin maasta käsin suoritettujen havaintojen ja jatkoseurantojen avulla; havaintojen perusteella voidaan määrittää kuun radan elementit ja tehdä kohtuullinen arvio halkaisijasta (joka perustuu kirkkauteen ja olettamukseen pinnan heijastuskyvystä). Siarnaqin vaaleanpunainen sävy ja samankaltaisuus muiden inuiittien ryhmän jäsenten kanssa viittaavat siihen, että nämä kuut voisivat olla syntyneet yhden tai useamman isomman kappaleen törmäyksessä ja siitä seuranneesta fragmentaatiosta.

Tulevat havainnot, erityisesti tarkemmat spektrit ja korkearesoluutioiset kuvat, auttavat selvittämään Siarnaqin pinnan koostumusta, ikää ja sen roolia Saturnuksen kuujärjestelmän historian kannalta. Pienten epäpallomaisten kuiden tutkimus antaa arvokasta tietoa planeettajärjestelmien synnystä ja törmäyshistoriasta.