Sidney Streetin piiritys (1911) — Stepneyn taistelu ja Houndsditch-murhat
Sidney Streetin piiritys (1911) – Stepneyn taistelu ja Houndsditch-murhat: dramaattinen Lontoon East Endin piiritys, anarkistit, kuolemat ja arvoituksellinen johtajuus
Sidney Streetin piiritys eli "Stepneyn taistelu" oli pahamaineinen tulitaistelu Lontoon East Endissä 3. tammikuuta 1911. Piiritys seurasi tiivistä ja julkisuudessa laajasti huomioitua poliisitutkintaa huonosti sujuneen ryöstön ja sen yhteydessä tapahtuneiden poliisimurhien jälkeen.
Tausta: Houndsditchin ryöstö ja murhat
Tapahtumat käynnistyivät noin kaksi viikkoa aiemmin tehtyyn epäonnistuneeseen koruryöstöön Houndsditchissä. Ryöstön ja sitä seuranneen takaa-ajon aikana useat poliisit haavoittuivat ja useimmat lähteet mainitsevat, että kolme poliisia sai surmansa. Median ja yleisön kuvauksissa tapahtumasarja tunnetaan nimellä Houndsditch-murhat.
Kuka ryöstäjien takana oli?
Virallisten tutkimusten ja poliisin arvioiden mukaan ryöstöihin ja väkivaltaisuuksiin osallistui joukko ulkomaistaustaisia anarkisteja. Heitä on perinteisesti kuvattu kansainväliseksi anarkistiryhmäksi, ja sen johtajaksi on nimetty Peter Piatkow, jota kutsuttiin myös lempinimellä Peter Maalari. Peter the Painterin (Peter Maalarin) tarkka henkilöllisyys ja asema ryhmässä on kuitenkin yhä osittain epäselvä ja kiistanalainen: tutkinnat, todistusaineisto ja myöhemmät kirjalliset arviot eivät anna yksiselitteistä vastausta siihen, kuka todella johti tai organisoi rikollisjoukkoa.
Piiritys Sidney Streetillä
Poliisille saatujen vihjeiden perusteella epäillyt havaittiin asunnossa Sidney Streetillä (Stepney). Poliisi piiritti talon 3. tammikuuta 1911, ja tilanteesta kehittyi pitkäkestoinen ja julkinen tulitaistelu, jossa käytettiin aseita ja joissa poliisille aiheutui huomattavaa vaaraa. Paikalle kutsuttiin myös armeija ja pelastusviranomaiset. Piirityksen päättyessä talossa syttyi tulipalo, ja sen seurauksena kuoli yksi palomies sekä kaksi epäiltyä ryöstäjää. Muiden jengin jäsenten ja johtajan kohtalosta jäi osin epäselvyyttä: osa pidätettiin myöhemmin, osa onnistui pakenemaan tai katosi arkistojen hämärään.
Julkinen reaktio ja poliittinen kiista
Piiritys herätti laajaa huomiota ja jakoi mielipiteitä. Tapauksen yhteydessä keskusteltiin poliisin ja armeijan roolista kaupunkitilanteissa, poliisin aseistautumisesta sekä maahanmuuton valvonnasta. Erityistä huomiota sai se, että tuolloin virassa ollut sisäministeri, Winston Churchill, vieraili paikalla – hänen läsnäolonsa oli ja on edelleen nähty osittain kiistanalaisena valtion toimivaltaan ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvänä eleenä. Tapaus ruokki myös leimautumista ja pelkoja, jotka kohdistuivat maahanmuuttajayhteisöihin, erityisesti itä-eurooppalaisiin siirtolaisryhmiin.
Seuraukset ja perintö
Sidney Streetin piirityksestä muodostui merkittävä tapaus Britannian poliisihistoriassa: se havahdutti viranomaiset kaupunkiväkivallan ja aseistetun vastarinnan realiteetteihin ja vaikutti poliisien toimintatapoihin sekä julkiseen keskusteluun turvallisuudesta. Osa epäillyistä tuomittiin myöhemmin, mutta osa tapauksista jäi ratkaisematta ja mysteeriksi; erityisesti Peter Maalarin kohtalo on edelleen aiheena historiantutkimukselle ja populaarikulttuurille.
Historioitsijat ja rikoskirjallisuus käsittelevät tapauksen taustoja, poliisitoimia ja poliittista kontekstia yhä, ja Sidney Streetin piiritys on pysynyt esimerkkinä äärimmäisestä urbanista välienselvittelystä, joka yhdistyi laajoihin yhteiskunnallisiin jännitteisiin.
Churchill piirityksessä
Winston Churchill (korostettuna) Sidney Streetillä 3. tammikuuta 1911.
Skotlantilaiskaartin sotilaat avaavat tulen Sidney Streetin taloa kohti -
Houndsditchin murhat
Joulukuun 16. päivänä 1910 juutalaissiirtolaisten jengi yritti murtautua osoitteessa 119 Houndsditch sijaitsevan jalokiviliikkeen takaosaan. Naapurikauppias kuuli heidän vasarointinsa ja kertoi asiasta Lontoon poliisille (jonka alueella kauppa sijaitsi). Yhdeksän aseistamatonta poliisia - kolme ylikonstaapelia ja kuusi konstaapelia (kaksi siviilipukuista) - siirtyi kohti jalokivikauppiaita.
Ylikonstaapelit Bentley ja Bryant koputtivat koruliikkeen takana sijaitsevan Exchange Buildingsin talon nro 11 ovelle. Jengin johtaja George Gardstein avasi oven, mutta kun hän ei vastannut heidän kysymyksiinsä, he olettivat, ettei hän ymmärtänyt englantia, ja käskivät hänen hakea jonkun, joka ymmärsi. Gardstein jätti oven puoliksi kiinni ja katosi.
Talossa oli yksi pohjakerroksen huone, johon ulko-ovi avautui suoraan, ja vasemmalla puolella oli yläkerroksiin johtava portaikko ja oikealla puolella ovi takapihalle.
Kärsimättömiksi tulleet kersantit menivät taloon ja löysivät huoneen näennäisesti tyhjänä, ennen kuin he huomasivat pimeässä portaiden yläpäässä seisovan miehen. Lyhyen keskustelun jälkeen pihan ovesta astui sisään toinen mies, joka ampui nopeasti pistoolilla, kun myös portailla ollut mies alkoi ampua.
Molemmat poliisit saivat osuman, ja Bentley kaatui ovelle, kun taas Bryant onnistui horjumaan ulos. Kadulla konstaapeli Woodhams riensi auttamaan Bentleytä, mutta haavoittui itse, kun yksi jengiläisistä ampui talon suojasta, samoin kuin ylikonstaapeli Tucker, joka kuoli lähes välittömästi.
Tämän jälkeen jengi yritti murtautua ulos umpikujasta, mutta konstaapeli Choate nappasi Gardsteinin melkein sisäänkäynnin kohdalla. Taistelussa Gardstein haavoitti Choatea useita kertoja, minkä jälkeen muut jengin jäsenet ampuivat häntä vielä viisi kertaa ja onnistuivat myös osumaan Gardsteinia selkään. Sitten he raahasivat Gardsteinin ¾ mailin päähän 59 Grove Streetille, jossa hän kuoli seuraavana päivänä. Konstaapeli Choate ja ylikonstaapeli Bentley kuolivat eri sairaaloissa samana päivänä. Jengiä etsittiin kiivaasti, ja useita jengiläisiä tai heidän kumppaneitaan pidätettiin pian.
Sidney Streetin piiritys
Tammikuun 2. päivänä 1911 eräs ilmiantaja kertoi poliisille, että kaksi tai kolme jengin jäsentä, mahdollisesti myös Peter the Painter, piileskeli osoitteessa 100 Sidney Street, Stepney. Poliisi pelkäsi, että epäillyt aikoivat paeta, mutta odotti voimakasta vastarintaa, jos heidät yritettiin ottaa kiinni. Tammikuun 3. päivänä kaksisataa poliisia eristi alueen, ja piiritys alkoi. Taistelu alkoi aamunkoitteessa.
Vaikka puolustajilla oli suuri alivoima, heillä oli paremmat aseet ja ampumatarvikevarastot. Lontoon Towerista kutsuttiin apuvoimia, ja sana meni sisäministeri Winston Churchillille. Churchill saapui paikalle nähdäkseen tilanteen omakohtaisesti ja antaakseen neuvoja. Churchill antoi luvan kutsua paikalle skotlantilaiskaartin osaston poliisin avuksi.
Kuusi tuntia taistelun jälkeen ja juuri kun Churchillin valtuuttama kenttätykistön tykki saapui paikalle, rakennuksessa syttyi tulipalo. Kun palokunta saapui paikalle, Churchill kieltäytyi päästämästä heitä rakennukseen. Poliisi seisoi valmiina, aseet etuovea kohti suunnattuina, odottaen, että sisällä olevat miehet yrittäisivät paeta. Ovi ei koskaan auennut. Sen sijaan jengin kahden jäsenen, Fritz Svaarsin ja William Sokolowin (molemmat tunnettiin myös lukuisilla peitenimillä) jäännökset löydettiin myöhemmin rakennuksen sisältä.
Maalari Pietarista ei löytynyt jälkeäkään. Kolmen poliisin lisäksi myös lontoolainen palomies kuoli vammoihinsa.
Etsiä