Lehmukset (Tilia) – kuvaus, lajit ja levinneisyys
Tilia on 30–45 puulajin suku, joka kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla Aasiassa (jossa lajisto on monipuolisin), Euroopassa ja Pohjois-Amerikan itäosissa; läntisestä Pohjois-Amerikasta se puuttuu.
Pohjois-Amerikassa puita kutsutaan yleisesti lehmuksiksi (engl. linden tai basswood) ja Britanniassa usein limeiksi. Molemmat nimet ovat peräisin germaanisesta juuresta lind. Nykymuodot englannissa ovat peräisin anglosaksisen ja vanhan norjan kielen sanoista linde tai linne, ja Isossa-Britanniassa sana on muuttunut viime aikoina moderniksi brittiläiseksi muodoksi lime. Yhdysvalloissa yleistyi samasta juuresta peräisin oleva nykyaikainen saksankielinen nimi Linde, osittain siksi, että vältettäisiin sekaannukset nimen muihin käyttötapoihin.
Kuvaus
Lehmukset ovat yleisimmin suuria, lehtipuita; tyypillinen korkeus on 20–40 metriä, mutta jotkut lajit jäävät pensasmaisiksi tai pienemmiksi puiksi. Lehdet ovat yksinkertaisia, vuorottelevia, usein sydämenmuotoisia tai lautasmaisia ja yleensä sahalaitaisia. Lehmuksen kukat ovat pieniä, voimakkaasti tuoksuvia ja keräävät paljon mehiläisiä; kukkaryhmät ovat kärjessä olevan lehtimäisen hapsen (braktin) varassa. Hedelmät ovat pieniä, pähkylämäisiä luumarjoja, ja usein braktin avulla tuulen avulla leviävä kappale helpottaa siementen leviämistä.
Lajit ja levinneisyys
Sukuun kuuluu noin 30–45 lajia riippuen taksonomisesta rajauksesta. Tunnetuimpia lajeja Euroopassa ovat Tilia cordata (pienilehtilehmus), Tilia platyphyllos (suurehkolehtilehmus) ja näiden risteymä Tilia × europaea. Vastaavasti Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa on useita paikallisia lajeja, kuten Tilia americana (amerikanlehmus/basswood) ja Tilia tomentosa (hopealehmus). Monipuolisin lajisto on Aasiassa, mistä suku on levinnyt myös Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Elinympäristö ja kasvutavat
Lehmukset viihtyvät lauhkeilla alueilla: ne kasvavat sekametsissä, lehtomaisissa paikoissa, jokien varsilla ja puistoissa. Useimmat lajit suosivat ravinteikasta, kosteahkoa ja hyvin läpäisevää maata, mutta lajeja löytyy myös kuivuudelle tai kalkkipitoisille maille sopeutuneina muotoina. Joissakin lajeissa on pensasmainen kasvu, erityisesti alarajojen populaatioissa tai karummissa oloissa.
Tunnistaminen
- Lehdet: sydämenmuotoiset tai pyöristetyt, usein sahalaitaiset.
- Kukka: keltavalkoiset, tuoksuvat kukkaryhmät, kukinta alkukesällä.
- Brakti: kukkaryhmän yhteydessä oleva lehden kaltainen laite, joka toimii "siipi"-rakenteena hedelmälle.
- Käyttötarkoitus: pehmeää ja työstävää puuta, jota käytetään veistämiseen ja puusepäntöihin.
Käyttö ja merkitys
Lehmuspuun puu on vaaleaa, pehmeää ja helposti työstettävää, minkä vuoksi se on perinteisesti suosittu veistotyössä, soitinrakennuksessa ja huonekalujen valmistuksessa. Lehmuksen kukista teetetään lehmuksen kukkatee, jota on käytetty perinteisesti rauhoittavana ja yskänlääkkeenä. Kukat ovat myös tärkeitä pölyttäjille: erityisesti mehiläiset keräävät runsaasti mettä ja tekevät lehmuksen kukista hunajaa. Kaupunkiviljelyssä lehmuksia istutetaan katupuunä, koska ne sietävät leikkaamista ja muodostavat tasaista katua.
Haitat ja hoito
Lehmukset voivat kerätä kirvoja ja muita tuhohyönteisiä, joiden erittämä makea hunajapiikki saattaa valuttaa ja aiheuttaa mustalakkatautia pinnalle. Puut sietävät leikkauksia hyvin, mutta nuorena hoitolannoitus ja kastelu edistävät tasaista kasvua. Joissakin kaupungeissa lehmuksia on kritisoitu siitepöly- tai hajuhaitoista, mutta yleisesti ne ovat arvostettuja kaupunkipuina.
Säilyminen ja suojelu
Useimmat lehmuslajit eivät ole uhattuina laajassa mittakaavassa, mutta paikalliset populaatiot voivat kärsiä elinympäristön pirstoutumisesta, metsätalouden muutoksista ja vieraslajeista. Myös ilmastonmuutos voi muuttaa lajien leviämisalueita tulevaisuudessa. Tilan ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi on tärkeää suojella lehteviä metsikköjä ja edistää luonnonmukaista metsänhoitoa.
Lehmukset ovat siis monipuolisesti hyödyllisiä puita — ne tarjoavat ravintoa pölyttäjille, käyttöpuuta ihmisille ja viihtyisän varjon kaupunkiympäristöihin. Tuntemalla yleisimmät lajit ja niiden vaatimukset voi parantaa niiden hoitoa ja säilymistä tuleville sukupolville.
Tilian lehti
Historia
Germaaniset heimot yhdistivät lehmuksen Freya-jumalattareen. Nämä heimot pitivät hyvin usein kokouksiaan, joita kutsuttiin Thingiksi, tällaisen puun lähellä tai alla. Usein valittiin puita, jotka seisoivat jossain yksinään. Näissä kokouksissa tehtiin lakeja. Ne kestivät yleensä kolme päivää.
Laji
- Tilia americana
- Tilia amurensis
- Tilia begoniifolia
- Tilia caroliniana
- Tilia chinensis
- Tilia chingiana
- Tilia cordata
- Tilia dasystyla
- Tilia henryana
- Tilia heterophylla
- Tilia hupehensis
- Tilia insularis
- Tilia intonsa
- Tilia japonica
- Tilia kiusiana
- Tilia mandshurica
- Tilia maximowicziana
- Tilia mexicana
- Tilia miqueliana
- Tilia mongolica
- Tilia nasczokinii
- Tilia nobilis
- Tilia occidentalis
- Tilia oliveri
- Tilia paucicostata
- Tilia platyphyllos
- Tilia rubra
- Tilia tomentosa
- Tilia tuan
Risteymät ja lajikkeet
- Tilia × euchlora (T. dasystyla × T. cordata)
- Tilia × europaea Tavallinen lehmus (T. cordata × T. platyphyllos; syn. T. × vulgaris)
- Tilia × petiolaris (T. tomentosa × T. ? )
- Tilia 'Flavescens' (T. americana × T. cordata)
- Tilia 'Moltkei' (hybridi, alkuperä tuntematon)
- Tilia 'Orbicularis' (hybridi, alkuperä tuntematon)
- Tilia 'Spectabilis' (hybridi, alkuperä tuntematon)
Tilia mongolica
Tilia nasczokinii
Tilia platyphyllos
Käyttää
Puu tuottaa tuoksuvia ja nektaria tuottavia kukkia, lääkekasvi limetin kukkaa. Ne ovat mehiläishoitajille erittäin tärkeitä hunajakasveja, jotka tuottavat hyvin vaaleaa mutta runsasaromista yksikukkaista hunajaa. Kukkia käytetään myös yrttiteetä varten, ja tämä teeuute on erityisen suosittu Euroopassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuinka monta puulajia kuuluu Tilia-sukuun?
V: Tilia-suvussa on 30-45 puulajia.
K: Millä pallonpuoliskolla Tilia-sukua esiintyy?
V: Tilia-suku esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla.
K: Missä Tilia-suvun lajisto on lajistoltaan monipuolisin?
V: Tilia-suvun suurin lajirikkaus on Aasiassa.
K: Millä nimellä Tilia-suvun puita yleensä kutsutaan Pohjois-Amerikassa?
V: Tilia-suvun puita kutsutaan Pohjois-Amerikassa yleisesti lehmusiksi.
K: Millä nimellä Tilia-suvun puita kutsutaan yleisesti Britanniassa?
V: Tilia-suvun puita kutsutaan Britanniassa yleensä lehmuksiksi.
K: Mistä Tilia-puiden nimet lehmus ja lehmus ovat peräisin?
V: Molemmat nimet, lehmus ja lehmus, tulevat germaanisesta juuresta lind. Nykymuodot englannissa ovat peräisin anglosaksisen ja vanhan norjan kielen sanoista linde tai linne, ja Isossa-Britanniassa sana on muuttunut viime aikoina moderniksi brittiläiseksi muodoksi lime.
K: Missä Tilia-lajeja esiintyy?
V: Tilia-lajeja tavataan kaikkialla pohjoisilla lauhkeilla alueilla.
