Siegfried — Richard Wagnerin Nibelungin sormuksen kolmas ooppera

Ensimmäinen näytös

Oopperan ensimmäinen osa tapahtuu metsässä, jossa asuu jättiläinen Fafner. Hän on käyttänyt taikakypärää muuttuakseen lohikäärmeeksi, jotta hän voi vartioida kulta-aarretta ja sormusta (näimme, miten hän sai aarteen ensimmäisessä oopperassa Das Rheingold). Siegfried, joka ei ollut vielä syntynyt toisen oopperan Die Walküre lopussa, on nyt nuori poika. Hänet on kasvattanut kääpiö Mime, Alberichin veli. Mime on yhtä kauhea kuin veljensä.

Mime hakkaa vasaraa alasin päällä yrittäen korjata miekkaa, jonka Wotan murskasi kappaleiksi Die Walküre -näytelmän toisessa näytöksessä. Hän haluaa tehdä palasista vahvan miekan, mutta aina kun hän luulee onnistuvansa siinä, Siegfried tarttuu miekkaan ja rikkoo sen voimallaan. Syy siihen, miksi Mime haluaa tehdä miekan, on se, että hän voi antaa sen Siegfriedille (joka on ilmeisesti sankari, jonka on tarkoitus saada miekka lopulta haltuunsa) ja käskeä häntä taistelemaan lohikäärmettä vastaan. Sitten Mime voi saada häneltä sormuksen, jotta hänellä olisi valta koko maailmassa. Kun Siegfried tulee sisään, hän tuo metsästä karhun. Karhu jahtaa Mimeä ja Siegfried nauraa. Sitten hän päästää karhun vapaaksi.

Mime sanoo Siegfriedille, että tämän pitäisi olla kiitollinen siitä, että hän huolehti hänestä lapsena ja kasvatti hänet. Hän ei ole koskaan kertonut Siegfriedille, keitä hänen vanhempansa olivat (he olivat Siegmund ja Sieglinde, jotka ovat nyt kuolleet). Siegfried ei ymmärrä mitään siitä, miten vauvat syntyvät. Hän ei ole koskaan ennen nähnyt naista. Hän tuntee vain Mimen, joka esittää hänen isäänsä. Siegfried on huomannut, että linnunpoikaset näyttävät vanhemmiltaan, ja hän kysyy Mimeltä, miksi tämä ei näytä häneltä. Lopulta Mime joutuu kertomaan Siegfriedille vanhemmistaan ja miekasta, jonka Wotan on murskannut. Siegfried käskee Mimeä takomaan (valmistamaan) miekan, jotta hän voisi tappaa lohikäärmeen. Siegfried lähtee pois.

Wotan, pääjumala, ilmestyy. Hän on naamioitunut vaeltajaksi. Mime sanoo haluavansa esittää hänelle kolme kysymystä, ja jos hän ei osaa vastata niihin, hän voi katkaista hänen päänsä. Wotan suostuu. Ensimmäiseksi Mime kysyy Wotanilta maan alla asuvan ihmisrodun nimeä. Wotan sanoo, että he ovat nibelungit. Sitten Mime kysyy, keitä ovat maan pinnalla asuvat ihmiset. Wotan sanoo, että he ovat jättiläisiä. Sitten hän kysyy, kuka asuu taivaalla. Wotan sanoo, että he ovat jumalia. Hän on vastannut kaikkiin kolmeen kysymykseen oikein. Nyt on hänen vuoronsa esittää Mimelle kolme kysymystä, joihin hänen on vastattava, jos hän haluaa pitää päänsä. Mime on kauhuissaan, mutta hänen on pakko suostua.

Ensin Wotan kysyy häneltä, keitä ovat ne ihmiset, joita Wotan rakastaa kovasti, vaikka joutuu olemaan heille ankara. Mime vastaa: Wälsungien rotu. Sitten Wotan kysyy häneltä sen miekan nimeä, jonka Wotan jätti Siegfriedille. Mime vastaa: Nothung. Lopuksi Wotan kysyy, kuka osaa koota miekan palaset yhteen. Mime on nyt kauhuissaan, koska hän ei tiedä vastausta. Wotan kertoo hänelle vastauksen: se on se, joka ei tunne pelkoa. Hän sanoo Mimelle, että tämä voi pitää päänsä toistaiseksi kiinni. Hän jättää sen myöhemmin pelkäämättömän henkilön katkaistavaksi.

Kun Mime ja Siegfried ovat jälleen yhdessä, Mime yrittää pelotella Siegfriediä, jotta tämä tietäisi, mitä pelko on. Hän kertoo hänelle kaiken luolassa olevasta valtavasta lohikäärmeestä. "Eikö se pelota sinua?" hän kysyy. "Ei yhtään", vastaa Siegfried, joka pitää ajatuksesta taistella lohikäärmettä vastaan. Siegfried työskentelee alasin ääressä ja alkaa valmistaa miekkaa. Mime miettii, miten hän huijaa Siegfriediä lohikäärmeen tappamisen jälkeen, jotta hän saisi miekan ja voisi tappaa Siegfriedin. Lopulta Siegfried onnistuu tekemään mahtavan miekan. Hän huutaa sen nimen: "Nothung"! Sitten hän iskee miekan alas alasin päälle, joka halkeaa kahteen osaan.

Lohikäärmeen luolan ulkopuolella Wotan, joka on yhä vaeltajaksi naamioitunut, tapaa Alberichin (Mimen veli, joka ei ole ollut tarinassa mukana sitten ensimmäisen oopperan). Alberich vihaa Wotania siitä, että hän on vienyt häneltä sormuksen. Wotan ei välitä ja herättää jopa lohikäärmeen, mutta lohikäärme ei halua taistella heitä vastaan.

Mime ja Siegfried ilmestyvät. Siegfried ei pelkää lainkaan. Hän haluaa vain tietää, missä lohikäärmeen sydän on, jotta hän voisi tappaa sen. Mime jättää hänet rauhaan. Siegfried istuu metsässä ja miettii. Hän on iloinen tietäessään nyt, että ruma Mime ei ole hänen isänsä. Hän kuulee linnun laulavan ja yrittää matkia linnun laulua kaislasta tekemällään piipulla. Hän puhaltaa torveen ja lohikäärme ilmestyy. Siegfried iskee miekan lohikäärmeen sydämeen. Siegfried laittaa vaistomaisesti kätensä lohikäärmeen suuhun ja maistaa sen verta. Yhtäkkiä hän ymmärtää, mitä lintu sanoo. Lintu (jota lauloi alun perin poika, mutta nyt yleensä nainen) käskee Siegfriediä ottamaan sormuksen ja Tarn-kypärän (jonka avulla kantaja voi muuttaa muotoaan tai tehdä itsensä näkymättömäksi). Hän ottaa ne.

Mime ja Alberich ilmestyvät. He kiistelevät siitä, kumpi saa sormuksen ja kypärän. Siegfried ilmestyy molempien kanssa. Mime tarjoaa Siegfriedille huumaavaa juomaa. Lintu varoittaa Siegfriediä juomasta sitä. Siegfried tappaa Mimen katkaisemalla hänen päänsä miekalla. Sitten lintu kertoo Siegfriedille tämän kauniista morsiamesta Brünnhilde, joka makaa kalliolla tulen suojassa odottamassa Siegfriedin pelastusta.

Erda, viisas maan jumalatar, kertoo Wotanille norneista, jotka kutovat kohtalon köyttä. Erda on yllättynyt kuullessaan, miten Wotan on rankaissut Brünnhildeä. Wotan sanoo odottavansa nyt jumalien loppua ja toivoo Siegfriedin astuvan hänen tilalleen.

Siegfried saapuu. Hän kertoo Wotanille (joka on hänelle vieras) sankariteostaan lohikäärmeen kanssa. Hän pitää Wotania ärsyttävänä ja murskaa Wotanin miekan. Hän menee kalliolle, jossa Brünnhilde makaa.

Siegfried tunkeutuu liekkien läpi ja löytää nukkuvan Brünnhilden. Hän riisuu varovasti Brünnhilden kypärän ja sitten rintapanssarin. Yhtäkkiä hän näkee, että Brünnhilde on nainen. Hän ei ole koskaan ennen nähnyt naista. Ensimmäistä kertaa elämässään hän pelästyy, mutta haluaa kuitenkin kovasti herättää naisen. Hän suutelee naisen huulia, ja nainen avaa silmänsä ja nousee istumaan. Nainen kertoo, että on aina rakastanut häntä, jo kauan ennen hänen syntymäänsä. Siegfried tuntee intohimonsa kasvavan ja yrittää syleillä Brünnhildeä, mutta nyt Brünnhilde on peloissaan. Brünnhilde kehottaa häntä olemaan pilaamatta heidän rakkautensa puhtautta. Lopulta he syleilevät toisiaan.

Wagnerilla kesti yli 15 vuotta kirjoittaa tämä ooppera, mikä on yksi syy siihen, että kolmannen näytöksen musiikki on tyyliltään hieman erilaista. Wagner käytti myöhemmin uudelleen joitakin Siegfriedin ja Brünnhilden rakkausmusiikin ideoita erillisessä orkesteriteoksessa, jota kutsutaan Siegfried-idylliksi. Monet leitmotifit (tiettyihin hahmoihin tai ajatuksiin kuuluvat musiikilliset ideat) ovat sellaisia, joita kuultiin Das Rheingoldissa tai Die Walküre -teoksessa. Yksi orkesterin epätavallinen soitin on anvil. Sitä soitetaan, kun Mime ja myöhemmin Siegfried vasaroivat alasin päällä yrittäessään takoa miekan paloja yhteen. Tämän musiikin rytmi on sama kuin aiemmin Das Rheingoldin Nibelung-kohtauksessa kuultu rytmi.

Kun Wagner aloitti oopperan työstämisen, hän antoi sille nimen Der junge Siegfried (Nuori Siegfried), mutta vuoteen 1856 mennessä hän oli muuttanut oopperan nimeksi Siegfried.

Saksankielinen sana "Sieg" tarkoittaa "voittoa" ja "Fried" tai "Friede" tarkoittaa "rauhaa". Se on hyvä nimi sankarille. Siegfriedin roolin laulaa tenori. Laulaja tarvitsee erittäin vahvan äänen, jota kutsutaan usein saksaksi "Heldentenoriksi" (sankarillinen tenori). Hän on näyttämöllä suurimman osan oopperasta, joka kestää noin neljä tuntia.

• Syklin ensimmäinen ooppera on Das Rheingold.
• Syklin toinen ooppera on Die Walküre.
• Syklin neljäs ooppera on Götterdämmerung.
• Koko sykli on nimeltään Der Ring des Nibelungen.
• Katso myös Siegfried (norjalaisen mytologian hahmosta).