Geologiassa kynnys on litteä, levymäinen intruusio, joka on syntynyt, kun sulana oleva magma on työntynyt olemassa olevien kivikerrosten väliin. Vanhempi kallio voi olla esimerkiksi sedimenttikiveä, vulkaanisen laavan tai tuffin kerrostumia tai metamorfista kiveä. Kynnys on yleensä suhteellisen ohut vaakasuuntainen levymä, joka seurailee ympäröivien kerrostumien tai rakenteiden suuntaa.
Muodostuminen
Kynnys syntyy, kun magma tunkeutuu olemassa olevien kivien välisiin tasoihin tai heikkoihin kerroksiin. Olemassa olevien kivien on halkeiltava tai tarjottava nivelitä, joita pitkin magma pääsee etenemään. Nämä halkeamat ja tasot mahdollistavat ohuen magmakerroksen levittäytymisen kerrostumien suuntaan — eli kynnys on kerrostumien suuntaisen intruusion tyypillinen muoto. Kun magmakammioon tullut suojaava jäähtyy ja kiteytyy, muodostuu kynnys.
Erot dyykkeihin ja muihin intruusioihin
Kynnys ei leikkaa esivalmista kallioperää, toisin kuin dyykit, jotka useimmiten leikkaavat kerrostumia ja usein toimivat "ruokasuonina" magmalle (ne voivat olla yhteydessä syvempiin magmalähteisiin). Toisaalta jotkin intruusiot, kuten lakoliitit, voivat muodostaa kuperan kohoaman kynnysten yhteydessä, jos magman paine on riittävän suuri ja se nostaa yläpuolisia kerroksia.
Rakenteet ja kivilajit
Kynnysten paksuus vaihtelee: ne voivat olla senttimetrejä paksuja tai useita kymmeniä — jopa satoja — metrejä paksuja, ja ne saattavat ulottua lateraalisesti kilometrejä. Tavallisia kynnysten kivilajeja ovat runsaasti peridotiiinia ja ultramafiittisista magmoista syntyvät kivet harvinaisempia lukuun ottamatta yleisimmät: diabaasi (dolerite), basaltti, gabro ja muut syväkivimuhennokset riippuen magman koostumuksesta.
Jäähdyttäessään kynnys voi kehittää tyypillisiä piirteitä kuten chilled margin -reunoja (nopeasti jäähtyneet, hienorakeiset reunakivet), kerrostuneisuutta, porfyyristä rakenteisuutta tai pilarimaista halkeilua. Kynnysten pinnassa esiintyy usein myös paikallista kontaktimetamorfosia eli "baked zone" -vyöhykkeitä, joissa ympäröivä kivilaji on muutettu lämmön vaikutuksesta.
Tunnistaminen kentällä
- Kynnys esiintyy yleensä kerroksellisten kivien väleissä ja on konkordantti eli seurailee kerroksia.
- Reunavyöhykkeistä löytyy usein tiheämpirakeista, nopeasti jäähtynyttä kiveä (chilled margin).
- Ympäröivässä kivessä voi näkyä paahduntunut tai muuntunut "baked" -vyöhyke.
- Poikkileikkauspaljastumissa kynnys näkyy vaakasuorana tai loivasti kallistuneena levynä, kun taas dyykit näkyvät pystysuorina tai poikittaisina läpäisyinä.
- Kynnysten ja niiden kompleksien tunnistus helpottuu myös kivilajin eroilla, halkeilukuvioilla ja mahdollisilla xenoliiteilla (sulautuneilla ympäröivän kiven palasilla).
Merkitys ja esiintymismuodot
Kynnysten verkostot voivat muodostaa laajoja sill- ja kynnyskomplekseja, jotka vaikuttavat alueen geologiaan ja mineraalivarantoihin. Ne voivat toimia lämmönlähteenä kontaktimetamorfisille mineralisaatioille ja toisinaan liittyä myös malmiesiintymiin. Kynnysten läsnäolo voi myös muuttaa veden tai öljyn virtausta kallioperässä luoden kerroksellisia esteitä tai ohjaten virtauksia.
Yhteenvetona kynnys on kerrostusten suuntainen, litteä magmaintruusio, joka eroaa dyykistä mm. suuntauksensa, syntymekanisminsa ja kenttätunnisteidensa perusteella. Sen tunnistaminen ja tutkiminen antaa tietoa alueen magmatoiminnasta, kivilajien kehityksestä ja mahdollisista taloudellisista resursseista.
