Basofiilit – määritelmä, rakenne ja rooli allergioissa

Basofiilit eli basofiiliset granulosyytit ovat harvinaisia granulosyyttejä. Jos sinulla olisi 10 000 valkosolua, vain 1-30 niistä olisi basofiilejä.

Basofiileissä on suuria sytoplasmallisia rakeita. Värjäytyessään rakeet peittävät solun ytimen näkyvistä. Värjäämättömänä tuma on kuitenkin näkyvissä, ja siinä on yleensä kaksi lohkoa.

Mastosolu, toinen granulosyytti, on samankaltainen ulkonäöltään ja toiminnaltaan. Molemmat solutyypit varastoivat histamiinia, kemikaalia, jota solut erittävät stimuloidessaan. Ne ovat kuitenkin peräisin eri solulinjoista. Mastosolut eivät yleensä kierrä verenkierrossa, vaan ne pysyvät sidekudoksessa. Kuten kaikki kiertävät granulosyytit, basofiilitkin siirtyvät verestä kudokseen, kun niitä tarvitaan.

Nimi tulee siitä, että nämä leukosyytit ovat basofiilisiä eli ne värjäytyvät emäksisillä väriaineilla, kuten kuvissa näkyy.

Niiden toimintaa ei tunneta hyvin. Basofiilien solukalvolla on proteiinireseptoreita, jotka sitovat IgE:tä, immunoglobuliinia, joka osallistuu makroparasiittipuolustukseen ja allergiaan. Niitä esiintyy epätavallisen paljon ektoparasiittitartuntojen, esimerkiksi punkkien aiheuttamien infektioiden kohdalla.

Rakenne ja sisältämät välittäjäaineet

Basofiilit ovat suhteellisen pieniä veressä kiertäviä valkosoluja (yleensä noin 8–12 µm). Niiden sytoplasmassa on edellä mainittuja suuria, tummaa värjäytyviä rakeita, jotka sisältävät muun muassa histamiinia, hepariinia sekä muita granulaattiproteiineja ja tulehdusvälittäjiä kuten leukotrieenejä ja sytokiineja (esim. IL‑4 ja IL‑13). Granulat voivat peittää ytimen, joka usein on kaksilohkoinen.

Synty, elinkaari ja tunnistus

Basofiilit syntyvät luuytimessä hematopoieettisesta kantasolulinjasta. Ne kypsyvät ja vapautuvat verenkiertoon, jossa niiden elinikä on lyhyt — yleensä vain tunteja tai muutama päivä verenkierrossa; kudoksiin siirryttyään ne voivat toimia pidempään. Basofiilejä voidaan laboratoriokokeissa tunnistaa morfologian lisäksi pintamarkkereilla, kuten FcεRI (korkean affiniteetin IgE‑reseptori), CD123 (IL‑3 reseptorin α‑alayksikkö) ja CD203c. Aktivoitumisen indikaattoreita ovat mm. CD63:n ja CD203c:n pineneminen/pinnan lisääntyminen, joita hyödynnetään basofiilien aktivaatio‑testissä (BAT).

Toiminta ja rooli allergioissa

Kun basofiilin pintaan sidottu IgE ristisidoutuu altisteen (allergeenin) seurauksena, solut aktivoituvat ja → tapahtuu degranulaatio: solunsisäiset granulat vapauttavat histamiinia ja muita välittäjiä. Tämä johtaa paikalliseen verisuonten laajenemiseen, lisääntyneeseen läpäisevyyteen ja sileän lihaksen supistukseen — mekanismeihin, jotka selittävät monia allergiaoireita kuten ihottumaa, nenän tukkoisuutta, hengitysteiden supistumista ja vakavimmillaan anafylaksiaa.

Basofiilit eivät pelkästään vapauta granuloista valmisteita: ne myös tuottavat sytokiineja, erityisesti IL‑4 ja IL‑13, jotka tukevat Th2‑vastausta ja IgE‑tuotannon kehittymistä. Tämän vuoksi basofiilit pitää nähdä paitsi välittömän reaktion toteuttajina myös pitkäkestoisen allergisen tulehduksen vaikuttajina.

Erot mastosoluihin

Sijainti: mastosolut ovat pääasiassa kudoksissa (esim. iho, hengitystiet), kun taas basofiilit kiertävät verenkierrossa ja siirtyvät kudoksiin tarvittaessa.
Elinkaari: mastosolut elävät usein pidempään kuin veressä kiertävät basofiilit.
Biokemia: molemmat sisältävät histamiinia, mutta granuloiden koostumus ja syntyhistoria eroavat; mastosolut ja basofiilit ovat eri kehityslinjoja huolimatta toiminnallisesta samankaltaisuudesta.

Kliininen merkitys ja laboratorioarvot

Veren basofiilimäärän muutokset voivat kertoa taustalla olevasta tilasta:

Basofilia (kohonneet basofiilit): esiintyy mm. kroonissa tulehduksissa, joissain parasitaarisissa infektioissa, allergisissa sairauksissa ja tietyissä myeloproliferatiivisissa sairauksissa (esim. krooninen myelooinen leukemia, myelofibroosi).
Basopenia (alhaiset basofiilit): yleinen löydös akuuteissa infektioissa ja voi näkyä äkillisissä allergisissa reaktioissa, kun basofiilit siirtyvät nopeasti kudoksiin.

Allergiatutkimuksessa käytetty basofiilien aktivaatio‑testi (BAT) mittaa basofiilien aktivaatiomarkkereita (esim. CD63, CD203c) altistuksen jälkeen ja voi auttaa diagnosoimaan IgE‑välitteisiä herkkyyksiä silloin, kun perinteiset IgE‑serologiat ja ihoaltistukset eivät ole riittäviä tai mahdollista.

Yhteenveto

Basofiilit ovat harvinaisia, mutta tärkeä osa immuunijärjestelmän vasteita: ne osallistuvat akuuttiin allergiseen vasteeseen degranulaation kautta ja tukevat Th2‑tyyppistä tulehdusvasteita tuottamalla sytokiineja. Niiden pieni määrä veressä ja tiivis yhteys IgE‑välitteisiin reaktioihin tekevät niistä merkityksellisiä sekä kliinisessä diagnostiikassa että allergian ja parasiittitautien patofysiologiassa.

Basofiilisen granulosyytin piirros. Katso animaatio osoitteessa [1]

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä ovat basofiilit?

V: Basofiilit ovat veressä harvinaisia granulosyyttejä, jotka sisältävät suuria sytoplasmallisia rakkuloita ja muodostavat vain 1-30 valkosolua 10 000 valkosolusta.

K: Mitä basofiilien granulaatit tekevät?

V: Basofiilirakeet peittävät solun tuman näkyvistä, kun se on värjätty, mutta kun se on värjäämätön, tuma on näkyvissä, ja siinä on yleensä kaksi lohkoa. Rakeet varastoivat myös histamiinia, kemikaalia, jota solut erittävät, kun niitä stimuloidaan.

K: Mikä on syöttösolu?

V: Masto-solu on toinen granulosyytti, joka muistuttaa ulkonäöltään ja toiminnaltaan basofiiliä. Molemmat solutyypit varastoivat histamiinia, mutta ne ovat peräisin eri solulinjoista. Mastosolut eivät yleensä kierrä verenkierrossa, vaan ne pysyvät sidekudoksessa.

K: Miten sekä basofiilit että syöttösolut toimivat?

V: Basofiilien ja syöttösolujen toimintaa ei tunneta hyvin, mutta molempien solukalvolla on proteiinireseptoreita, jotka sitovat IgE:tä, immunoglobuliinia, joka osallistuu makroparasiittipuolustukseen ja allergiaan.

K: Mitä merkitystä on sillä, että basofiilit ovat basofiilisiä?

V: Basofiilejä kutsutaan basofiilisiksi, koska ne värjäytyvät emäksisillä väriaineilla, kuten kuvissa näkyy.

K: Missä basofiilejä esiintyy runsaasti?

V: Basofiilejä esiintyy epätavallisen paljon ektoparasiittitartuntojen, esimerkiksi punkkien, kohdissa.

K: Miten basofiilit kulkeutuvat tarvittaessa verestä kudoksiin?

V: Kuten kaikki verenkierrossa olevat granulosyytit, basofiilit siirtyvät verestä kudokseen, kun niitä tarvitaan.