SS Andrea Doria oli italialainen matkustajalaiva, jonka omisti Italian Line -laivayhtiö. Laivaa pidettiin toisen maailmansodan jälkeen yhtenä Italian tärkeimmistä ja hienoimmista matkustaja-aluksista: sitä mainostettiin maansa suurimmaksi, nopeimmaksi, turvallisimmaksi ja kauneimmaksi laivaksi. Alus oli suunniteltu risteily- ja siirtolaisliikenteeseen ja se pystyi kuljettamaan 1 221 matkustajaa ja 563 miehistön jäsentä. Laivalla oli monipuoliset palvelut ja tilat, jotka kuuluivat tuon ajan luksusristeilijöihin (ravintoloita, promenadikansi, hyvät hytit ja viihdetilat).
Aluksen rakensi Ansaldon telakka Genovassa Italiassa. Se laskettiin vesille 16. kesäkuuta 1951 ja Andrea Doria teki neitsytmatkansa 14. tammikuuta 1953. Aluksella oli tärkeä asema kansainvälisessä matkustajaliikenteessä 1950-luvulla, ja sen matkoja markkinoitiin ylellisyydellä ja nykyaikaisella suunnittelulla.
Törmäys ja uppoaminen
Yli kolmen vuoden palveluksen jälkeen, 25. heinäkuuta 1956, Andrea Doria törmäsi toisen aluksen, ruotsalaisen MS Stockholmin, kanssa Atlantin pohjoisosassa Nantucketin edustalla Yhdysvaltain itärannikolla. Törmäys tapahtui sumuisissa olosuhteissa; tutkinnat ovat osoittaneet, että tilannetta pahensivat tiheä sumu, tulkintavirheet tutkan näytöissä ja ihmisten väliset kommunikaatiovaikeudet.
Törmäyksessä Stockholm osui voimakkaasti Andrea Dorian oikeaan sivuun ja rikkoi laivan runkoa. Osuma aiheutti voimakkaan vuodon ja sen seurauksena aluksessa syntyi vino kallistuma (listautuminen), joka vaikeutti pelastustoimia. Vaikka MS Stockholm säilyi liikkumiskykyisenä ja sai kolhuja, Andrea Doria vaurioitui niin pahoin, että se upposi noin 11 tunnin kuluessa törmäyksestä.
Pelastusoperaatio
Onnettomuus herätti laajan pelastustoiminnan: läheiset alukset, mukaan lukien muun muassa ranskalainen MS Île de France, auttoivat pelastamisessa, ja Yhdysvaltain rannikkovartiosto sekä muut osapuolet osallistuivat operaatioon. Suuri osa Andrea Dorian matkustajista ja miehistöstä saatiin pelastettua, ja pelastusoperaatiota pidetään laajalti onnistuneena monien ihmishenkien pelastamisen kannalta.
Seuraukset ja perintö
Andrea Doria jäi historian mieleen yhtenä tunnetuimmista merionnettomuuksista 1900-luvulla. Onnettomuus johti laajoihin tutkimuksiin ja parannuksiin meriturvallisuudessa, erityisesti tutkan käytössä ja navigointikäytännöissä sumuisissa olosuhteissa. Tapauksen jälkeen keskusteltiin myös viestinnän ja ohjeistuksen merkityksestä liikennöivien alusten välillä.
Hylky ja sukeltajaperintö
Uppoamisen jälkeen Andrea Dorian hylky löydettiin pohjasta ja siitä tuli maineikas sukellus- ja hylkyhistoriallinen kohde. Hylky on kiinnostanut sukeltajia ja arkeologeja, mutta se on myös osoittautunut vaaralliseksi: sen vaikeat olosuhteet ja romahtamisvaara ovat tehneet sukelluksista riskialttiita. Hylkyn luonne ja tarinat sen ympärillä ovat säilyttäneet tapauksen yleisessä muistissa.
Andrea Doria oli viimeinen suuri valtamerialus, joka upposi suuressa mittakaavassa ennen kuin lentomatkustamisesta tuli merkittävästi suositumpaa, ja sen onnettomuus muistetaan sekä traagisena tapahtumana että tärkeänä oppituntina merenkulun turvallisuuden kehityksessä.
