Bastille: Pariisin vankila ja Ranskan vallankumouksen symboli (1789)

Bastilja rakennettiin sadan vuoden sodan aikana. Sen nimi oli Bastion de Saint-Antoine. Aluksi se oli vain Saint-Antoinen portti, mutta vuosina 1370-1383 portista tehtiin suurempi ja siitä tuli linnoitus. Se puolusti Pariisin itäpäätä ja Hôtel Saint-Polin kuninkaallista palatsia. Sodan jälkeen se muutettiin vankilaksi. Ludvig XIII(13) oli ensimmäinen kuningas, joka lähetti sinne vankeja.

Bastille rakennettiin suorakulmion muotoiseksi, 70 metriä (220 jalkaa) pitkäksi ja 30 metriä (90 jalkaa) leveäksi. Siinä oli kahdeksan tornia ja 25 metriä (80 jalkaa) korkeat muurit, ja sen ulkopuolella kulki leveä vallihauta. Sisällä oli kaksi sisäpihaa ja taloja muureja vasten. Itä- ja länsipuolella olevissa torneissa oli portit, joiden kautta kulki rue Saint-Antoine. Ne tukittiin 1400-luvulla, ja uusi kaupunginportti rakennettiin pohjoiseen, nykyiselle rue de la Bastille -kadulle. Itäpuolelle rakennettiin myöhemmin bastioni. Muurit ja tornit olivat samankorkuiset ja -leveät, ja niitä yhdisti leveä polku. Muurilla olevat sotilaat saattoivat siirtyä nopeasti mihin tahansa linnoituksen osaan ilman, että heidän olisi tarvinnut kiivetä alas tornien sisälle. Tämä tarkoitti myös sitä, että tykistön sijoittamiseen oli riittävästi tilaa. Samanlainen rakenne on nykyään nähtävissä Château de Tarasconissa.

Bastiljessa pidettiin vankilana tavallisia rikollisia, kuten väärentäjiä ja varkaita, sekä uskonnollisista syistä vangittuja ihmisiä, kuten hugenotteja. Siellä oli myös ihmisiä, jotka olivat painaneet tai kirjoittaneet hallitusta tai kuningasta vastaan. Joskus vankilassa pidettiin myös korkea-arvoisia henkilöitä. Vankila, johon mahtui vain noin 50 vankia, ei ollut yhtä huono kuin useimmat Pariisin vankilat. Mutta vankilaa ja sen vankeja koskeva salailu antoi sille pahan maineen.

Pariisin kansa hyökkäsi Bastiljiin 14. heinäkuuta 1789 useiden päivien mielenosoitusten jälkeen. He olivat vankilassa säilytetyn ruudin ja aseiden perässä. He eivät hyökänneet Bastiliaan vapauttaakseen siellä olevat seitsemän vankia. Vankilaa vartioi noin 80 invalidia (vanhaa sotilasta) kuvernööri Bernard-René de Launayn johdolla. Mukana oli myös ylimääräinen 32 grenadöörin ryhmä yhdestä sveitsiläisestä palkkasotilasrykmentistä, jonka kuningas oli tuonut Pariisiin hieman ennen 14. heinäkuuta.

Bastillen ulkopuolella oli aamupäivällä noin 8 000 miestä ja naista. He halusivat vartijoiden luovuttavan vankilan, poistavan tykistötykit ja antavan heille ruudin ja aseet. Kaksi ulkopuolella olevia edustamaan valittua henkilöä kutsuttiin linnoitukseen keskustelemaan kuvernöörin kanssa.

Noin kello 13.00 väkijoukko tunkeutui puolustamattomalle ulkopihalle, ja sisäpihalle johtavan nostosillan ketjut katkaistiin. Siellä ammuttiin jonkin verran, mutta iltapäivän puolivälissä väkijoukkoa tukivat kuninkaallisen armeijan kapinalliset Gardes Françaises -joukot ja kaksi tykkiä. De Launay käski vartijoita lopettamaan ammuskelun ja luovutti linnoituksen. Väkijoukko vyöryi Bastiljiin noin kello 17.30.

Joukko otti aseet ja ruutia ja vapautti seitsemän vankia. Heidän oli murrettava ovet, koska avaimet oli jo otettu ja näytetty kaduilla. Vaikka he olivat antautuneet, kuvernööri ja osa Bastilian vartijoista tapettiin. Heidän päänsä leikattiin irti, pujotettiin pitkiin pylväisiin ja marssitettiin kaduilla.

Pierre-François Palloy, "Patriote Palloy", näki nopeasti Bastilian propaganda-arvon. Hän kokosi joukon miehiä, jotka aloittivat linnoituksen purkamisen seuraavaan päivään mennessä. Ihmiset maksoivat hänelle paikan katselusta, ja hän myi palasia matkamuistoiksi. Marraskuuhun 1789 mennessä Bastilja oli suurelta osin purettu. Linnoituksen hakatuista kivistä rakennettiin Pont de la Concorde (Pariisi).

Bastilian paikka on nykyään nimeltään Place de la Bastille. Siellä sijaitsee Opéra Bastille. Linnoituksen takana oleva suuri vallihauta on muutettu venesatamaksi, Bassin de l'Arsenaliksi. Pohjoisessa katettu kanava, Canal Saint Martin, kulkee tien alitse alueen reunaa pitkin.

Linnoituksen yhden tornin jäännökset löydettiin Pariisin metron (rautatien joukkoliikennejärjestelmä) kaivutöiden yhteydessä vuonna 1899. Ne siirrettiin muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan puistoon, Square Henri-Galliin. Linnoituksen ääriviivat on merkitty myös kaduille ja jalkakäytäville erityisin päällystekivin. Linnoituksen paikalla on nykyään kahvila ja joitakin muita liiketiloja, ja rue Saint Antoine kulkee suoraan sen yli, kun se avautuu Bastillen liikenneympyrälle.

 Nykyään ranskalaiset juhlivat 14. heinäkuuta^th heinäkuun

- sotilas- ja siviiliparaatit

- Sotilaslentonäytökset

- Musiikkiesitykset

- Yhteiset ateriat

- Tanssii

- Pallot

- Näyttäviä ilotulitusnäytöksiä

• Comte de Rochefort (Kolme muskettisoturia, Kaksikymmentä vuotta myöhemmin)
• Alexandre Manette (Kahden kaupungin tarina)
• M. Thénardier (Les Misérables)
• Useita teoksia miehestä, jolla on rautanaamio