Bastille: Pariisin vankila ja Ranskan vallankumouksen symboli (1789)
Tutustu Bastilleen: Pariisin vankilan historia, 14.7.1789 hyökkäys ja sen rooli Ranskan vallankumouksessa — merkittävä symboli ja kansallinen juhlapäivä.
Bastille oli vankila Pariisissa, Ranskassa. Se tuhoutui Ranskan vallankumouksen aikana 14. heinäkuuta 1789. Bastiliaan hyökkäsivät "kolmannen vallan" (kansan) kapinalliset. Tätä tapahtumaa pidetään Ranskan vallankumouksen alkuna. Nykyään Ranskassa 14. heinäkuuta, Fête Nationale eli Bastilian päivä, on kansallinen juhlapäivä.
Rakennus ja käyttötarkoitus
Bastille rakennettiin 1300-luvulla osana Pariisin kaupunkipuolustusta. Alkujaan linnoituksena toimineen rakennelman teki tunnetuksi erityisesti sen rooli vankilana 1600–1700-luvuilla. Bastille oli sekä linnoitus että kuninkaallisen vallan symboli: sinne sijoitettiin poliittisia vankeja ja henkilöitä, joihin kuninkaalliset julistukset tai määräykset kohdistuivat.
Ennen vallankumousta
1700-luvun lopulla Ranska kärsi talouskriisistä, ruoan hinnan noususta ja poliittisesta tyytymättömyydestä. Vuoden 1789 keväällä kuninkaallinen valta oli kutsunut koolle valtakunnan yleisen säätykokouksen (États généraux), mikä johti poliittiseen liikehdintään ja vastakkainasetteluun eri säätyjen välillä. Pariisin kansanjoukkojen pelko ja vihamielisyys kuninkaallista hallintoa kohtaan kasvoivat; Bastille nähtiin mielikuvituksessa väkivallan ja mielivaltaisen pidätysoikeuden symbolina.
Hyökkäys 14. heinäkuuta 1789
Heti ennen Bastillen valtausta kaupungin mielenosoittajat olivat hakeneet aseita ja tykkejä muun muassa Hôtel des Invalides -rakennuksesta. Illalla ja seuraavana päivänä 14. heinäkuuta suuri joukko Pariisin asukkaita piiritti Bastillea vaatiakseen ampumatarvikkeita ja päästäkseen käsiksi sen varastoihin. Taistelun seurauksena linnoitus antautui ja sen komentaja, governeri Bernard-René de Launay, tapettiin mellakoissa. Historiallisten lähteiden mukaan Bastillessa oli vallauksen aikaan vain pieni määrä vankeja — usein mainittu luku on seitsemän — mutta symbolinen merkitys oli valtava.
Tuhoutuminen ja jälkivaikutukset
Valtausta seurasi Bastillen osittainen purkaminen; raunioiden myynti aloitettiin pian, ja kaivertaja-urakoitsija Pierre-François Palloy järjesti kivien ja muistoesineiden myyntiä sekä levitti vallankumouksen symboliikkaa. Bastillen kukistuminen vahvisti vallankumouksellista liikettä ja innoitti ympäri maata tapahtuvaa kapinaa, mikä johti vanhan aateliston ja kuninkaallisen hallinnon aseman heikkenemiseen.
Paikka nykyään ja muisti
Nykyisin Bastillen linnoituksen paikalla on Place de la Bastille, jonka läheisyydessä sijaitsee muun muassa Colonne de Juillet (Heinäkuun pylväs) ja moderneja rakennuksia kuten Opéra Bastille. Vuoden 1789 tapahtumasta tuli keskeinen kansallinen myytti: joka vuosi 14. heinäkuuta Ranskassa vietetään kansallispäivää, jonka kunniaksi järjestetään sotilasparaateja, ilotulituksia ja kansanjuhlia.
Merkitys historiassa
- Symboli: Bastille edustaa maailmankuvassa mielivaltaista hirmuvallan ja etuoikeuksien valtaa, jonka kukistaminen merkitsi vallankumouksen käynnistymistä.
- Poliittinen käännekohta: Vallankumouksen näkyvä alku, joka nopeutti koko Ranskan poliittista murrosta.
- Muistaminen: Bastillen valtauksesta on muodostunut paitsi Ranskan kansallinen juhlapäivä myös laajempi vapauden ja kansanvallan symboli monissa maissa.
Vaikka Bastille itsessään oli suhteellisen pieni linnoitus ja sen käytännön merkitys vankilana oli monia muita kaupunkeja pienempi, sen valtauksen poliittinen ja symbolinen vaikutus oli valtava ja kestävä.
Bastilian sisätilat vuonna 1785, Jean Honor Fragonardin käsialaa.
Varhaishistoria
Bastilja rakennettiin sadan vuoden sodan aikana. Sen nimi oli Bastion de Saint-Antoine. Aluksi se oli vain Saint-Antoinen portti, mutta vuosina 1370-1383 portista tehtiin suurempi ja siitä tuli linnoitus. Se puolusti Pariisin itäpäätä ja Hôtel Saint-Polin kuninkaallista palatsia. Sodan jälkeen se muutettiin vankilaksi. Ludvig XIII(13) oli ensimmäinen kuningas, joka lähetti sinne vankeja.
Bastille rakennettiin suorakulmion muotoiseksi, 70 metriä (220 jalkaa) pitkäksi ja 30 metriä (90 jalkaa) leveäksi. Siinä oli kahdeksan tornia ja 25 metriä (80 jalkaa) korkeat muurit, ja sen ulkopuolella kulki leveä vallihauta. Sisällä oli kaksi sisäpihaa ja taloja muureja vasten. Itä- ja länsipuolella olevissa torneissa oli portit, joiden kautta kulki rue Saint-Antoine. Ne tukittiin 1400-luvulla, ja uusi kaupunginportti rakennettiin pohjoiseen, nykyiselle rue de la Bastille -kadulle. Itäpuolelle rakennettiin myöhemmin bastioni. Muurit ja tornit olivat samankorkuiset ja -leveät, ja niitä yhdisti leveä polku. Muurilla olevat sotilaat saattoivat siirtyä nopeasti mihin tahansa linnoituksen osaan ilman, että heidän olisi tarvinnut kiivetä alas tornien sisälle. Tämä tarkoitti myös sitä, että tykistön sijoittamiseen oli riittävästi tilaa. Samanlainen rakenne on nykyään nähtävissä Château de Tarasconissa.
Bastilian rynnäkkö
Bastiljessa pidettiin vankilana tavallisia rikollisia, kuten väärentäjiä ja varkaita, sekä uskonnollisista syistä vangittuja ihmisiä, kuten hugenotteja. Siellä oli myös ihmisiä, jotka olivat painaneet tai kirjoittaneet hallitusta tai kuningasta vastaan. Joskus vankilassa pidettiin myös korkea-arvoisia henkilöitä. Vankila, johon mahtui vain noin 50 vankia, ei ollut yhtä huono kuin useimmat Pariisin vankilat. Mutta vankilaa ja sen vankeja koskeva salailu antoi sille pahan maineen.
Pariisin kansa hyökkäsi Bastiljiin 14. heinäkuuta 1789 useiden päivien mielenosoitusten jälkeen. He olivat vankilassa säilytetyn ruudin ja aseiden perässä. He eivät hyökänneet Bastiliaan vapauttaakseen siellä olevat seitsemän vankia. Vankilaa vartioi noin 80 invalidia (vanhaa sotilasta) kuvernööri Bernard-René de Launayn johdolla. Mukana oli myös ylimääräinen 32 grenadöörin ryhmä yhdestä sveitsiläisestä palkkasotilasrykmentistä, jonka kuningas oli tuonut Pariisiin hieman ennen 14. heinäkuuta.
Bastillen ulkopuolella oli aamupäivällä noin 8 000 miestä ja naista. He halusivat vartijoiden luovuttavan vankilan, poistavan tykistötykit ja antavan heille ruudin ja aseet. Kaksi ulkopuolella olevia edustamaan valittua henkilöä kutsuttiin linnoitukseen keskustelemaan kuvernöörin kanssa.
Noin kello 13.00 väkijoukko tunkeutui puolustamattomalle ulkopihalle, ja sisäpihalle johtavan nostosillan ketjut katkaistiin. Siellä ammuttiin jonkin verran, mutta iltapäivän puolivälissä väkijoukkoa tukivat kuninkaallisen armeijan kapinalliset Gardes Françaises -joukot ja kaksi tykkiä. De Launay käski vartijoita lopettamaan ammuskelun ja luovutti linnoituksen. Väkijoukko vyöryi Bastiljiin noin kello 17.30.
Joukko otti aseet ja ruutia ja vapautti seitsemän vankia. Heidän oli murrettava ovet, koska avaimet oli jo otettu ja näytetty kaduilla. Vaikka he olivat antautuneet, kuvernööri ja osa Bastilian vartijoista tapettiin. Heidän päänsä leikattiin irti, pujotettiin pitkiin pylväisiin ja marssitettiin kaduilla.
Prise de la Bastille , kirjoittanut Jean-Pierre-Louis-Laurent Houel.
Bastilian suunnitelma.
Bastilian kaataminen
Pierre-François Palloy, "Patriote Palloy", näki nopeasti Bastilian propaganda-arvon. Hän kokosi joukon miehiä, jotka aloittivat linnoituksen purkamisen seuraavaan päivään mennessä. Ihmiset maksoivat hänelle paikan katselusta, ja hän myi palasia matkamuistoiksi. Marraskuuhun 1789 mennessä Bastilja oli suurelta osin purettu. Linnoituksen hakatuista kivistä rakennettiin Pont de la Concorde (Pariisi).
Bastilian pienoismalli, joka on tehty yhdestä linnoituksen kivestä (Carnavalet-museo).
Nykyinen alue
Bastilian paikka on nykyään nimeltään Place de la Bastille. Siellä sijaitsee Opéra Bastille. Linnoituksen takana oleva suuri vallihauta on muutettu venesatamaksi, Bassin de l'Arsenaliksi. Pohjoisessa katettu kanava, Canal Saint Martin, kulkee tien alitse alueen reunaa pitkin.
Linnoituksen yhden tornin jäännökset löydettiin Pariisin metron (rautatien joukkoliikennejärjestelmä) kaivutöiden yhteydessä vuonna 1899. Ne siirrettiin muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan puistoon, Square Henri-Galliin. Linnoituksen ääriviivat on merkitty myös kaduille ja jalkakäytäville erityisin päällystekivin. Linnoituksen paikalla on nykyään kahvila ja joitakin muita liiketiloja, ja rue Saint Antoine kulkee suoraan sen yli, kun se avautuu Bastillen liikenneympyrälle.
Nykyään ranskalaiset juhlivat 14. heinäkuutath heinäkuun
- sotilas- ja siviiliparaatit
- Sotilaslentonäytökset
- Musiikkiesitykset
- Yhteiset ateriat
- Tanssii
- Pallot
- Näyttäviä ilotulitusnäytöksiä
Bastilian jäljellä olevat kivet ovat yhä näkyvissä Boulevard Henri IV:n varrella.
Populaarikulttuurissa
- Comte de Rochefort (Kolme muskettisoturia, Kaksikymmentä vuotta myöhemmin)
- Alexandre Manette (Kahden kaupungin tarina)
- M. Thénardier (Les Misérables)
- Useita teoksia miehestä, jolla on rautanaamio
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli Bastanana?
V: Bastilja oli vankila Pariisissa, Ranskassa.
K: Milloin Bastilja tuhottiin?
V: Bastilja tuhoutui Ranskan vallankumouksen aikana 14. heinäkuuta 1789.
K: Kuka hyökkäsi Bastilian kimppuun?
V: Bastilian kimppuun hyökkäsivät "kolmannen vallan" eli kansan kapinalliset.
K: Mikä on Bastiliaan tehdyn hyökkäyksen merkitys?
V: Tätä tapahtumaa pidetään Ranskan vallankumouksen alkuna.
K: Mikä on Fête Nationale?
V: Fête Nationale on Ranskassa vietettävä kansallinen juhlapäivä.
K: Milloin Fête Nationalea vietetään Ranskassa?
V: Fête Nationalea vietetään 14. heinäkuuta.
K: Miksi Fête Nationale tunnetaan myös nimellä Bastilian päivä?
V: Fête Nationale tunnetaan myös nimellä Bastilian päivä, koska sillä muistetaan Bastiliaan 14. heinäkuuta 1789 tehtyä hyökkäystä.
Etsiä