Rautanaamari oli Ludvig XIV:n vanki, jonka henkilöllisyyttä ei tunneta varmasti. Mies pidätettiin ja vangittiin vuonna 1669 ja hän pysyi vangittuna kuolemaansa asti vuonna 1703. Suurin osa vankiin liittyvistä tiedoista perustuu virkakirjeisiin ja kirjeenvaihtoon, erityisesti hänen holhoojansa ja hänen esimiestensä väliseen kirjeenvaihtoon. Vangilla oli aina sama vartija, ja hänen kasvojaan peitettiin suurimman osan ajasta mustalla kankaalla — perinteinen kertomus väittää myös rautanaamiosta, mutta alkuperäiset lähteet puhuvat useimmiten kankaasta eikä metallisesta naamiosta.

Tiedot ja lähteet

Keskeiset faktat perustuvat vankilaviranomaisten ja vartijan lähettämiin kirjeisiin. Kirjeistä käy ilmi tarkka valvonta, kulut ja siirrot eri vankiloiden välillä. Vankia kuljetettiin muun muassa Pignerolin (Pinerolo) kaltaisiin linnavankiloihin ja lopulta Pariisiin. Kirjeisiin merkittyjen taloustietojen ja merkintöjen kautta tutkijat ovat pystyneet seuraamaan hänen asemaansa ja hoitoaan, vaikka henkilökohtaiset tiedot ja syyt vangitsemiseen pysyvät salaisina.

Nimet ja hauta

Kun mies vangittiin ensimmäisen kerran, hänen henkilöllisyydeksi ilmoitettiin Eustache Dauger. Virallisissa asiakirjoissa ja myöhemmissä merkinnöissä esiintyy kuitenkin useita eri nimiä. Hänet on haudattu Saint-Paul-Saint-Louis-kirkon hautausmaalle Pariisissa, ja hänen hautakivessään lukee nimi Marchiali. Muissa lähteissä on nähty muunnelmia kuten Marchioly tai Marchialy, mikä on lisännyt epävarmuutta hänen todellisesta nimestään ja taustastaan.

Naamiota koskevat epäselvyydet

Myytti rautanaamiosta on vahva — nimi "Rautanaamari" on juurtunut kansanperinteeseen — mutta alkuperäiset viralliset dokumentit puhuvat lähinnä mustasta kankaasta tai muusta peitteestä, joka esti kasvojen näkemisen. Tunnettu valistuksen ajan kirjailija Voltaire popularisoi tarinan, ja myöhemmin Alexandre Dumas vahvisti ja kaunisti kertomusta romaanissaan. Historiallisissa lähteissä metallinaamion käyttöä ei kuitenkaan voida varmuudella todistaa.

Henkilöllisyysteoriat

  • Yleisimmän ja dokumenttien antaman nimen mukaan hän olisi voinut olla Eustache Dauger, mahdollisesti palvelija tai henkilö, joka osallistuessaan tiettyihin juonitteluihin olisi voinut joutua erittäin tiukan salaisuuden suojaan.
  • Voltaire ja monet myöhemmät spekuloijat ovat esittäneet radikaalimpia teorioita, kuten että kyseessä olisi ollut Ludvig XIV:n kaksoisveli tai muu korkeasukuinen valtiosalaisuuden aiheuttaja. Useimmat nykyhistorioitsijat pitävät tällaisia väitteitä epäuskottavina, koska niille ei ole vahvaa arkistotukea.
  • Muita ehdotuksia ovat olleet poliittiset vastustajat, entiset ministerit tai henkilöt, joiden henkilöllisyyden paljastuminen olisi voinut aiheuttaa skandaalin. Koska asiakirjat on pidetty salassa ja nimiä peitelty, varmaa ratkaisua ei ole löytynyt.

Vaikutus kulttuuriin

Rautanaamari on innoittanut lukuisaa kaunokirjallisuutta, näytelmiä elokuvia ja myyttejä. Voltaire ja Dumas ovat merkittävimpiä heitä, jotka muokkasivat vankitarinaa eeppiseksi ja salaperäiseksi kertomukseksi. Todellisuus — pitkäaikainen vankeus, tiukka valvonta ja epäselvät viralliset nimikirjaukset — on usein vähemmän dramaattinen mutta historiallisen tutkimuksen kannalta kiehtova.

Yhteenvetona: Rautanaamari on historiallisesti todettu vangittu mies, joka oli vangittuna 1669–1703 ja jonka kasvoja peitettiin suurimman osan ajasta. Hänen tarkka henkilöllisyytensä ja vangitsemisen syy jäävät epäselviksi, koska ainoat laajat tiedot ovat viranomaiskirjeenvaihtoa ja hautakivessä esiintyvät vaihtelevat nimimuodot. Mythologisessa keskustelussa rautanaamio kuitenkin elää edelleen kulttuuriperinnössä.