Napalm

Käyttö sodankäynnissä

17. heinäkuuta 1944 amerikkalaiset P-38-lentäjät pudottivat ensimmäistä kertaa napalm-palopommeja polttoainevarastoon Coutancesissa, lähellä St. Lôa Ranskassa. Merijalkaväen lentäjät käyttivät napalmipommeja ensimmäisen kerran Tyynenmeren teatterissa Tinianin taistelussa. Sen käyttöä hankaloittivat sekoitukseen, sulatukseen ja laukaisumekanismeihin liittyvät ongelmat. Toisessa maailmansodassa liittoutuneiden joukot pommittivat Japanin kaupunkeja napalmilla ja käyttivät sitä pommeissa ja liekinheittimissä Saksassa ja Japanin hallussa olevilla saarilla. Kreikan armeija käytti sitä kommunistisia sissitaistelijoita vastaan Kreikan sisällissodan aikana, Yhdistyneiden Kansakuntien joukot Koreassa, Meksiko 1960-luvun lopulla Guerreron sissitaistelijoita vastaan ja Yhdysvallat Vietnamin sodan aikana.

Tunnetuin tapa toimittaa napalmia on ilmasta pudotetut palopommit. Vähemmän tunnettu menetelmä on jalkaväen käyttämät liekinheittimet. Liekinheittimissä käytetään ohuempaa versiota samasta polttoaineesta tykkiasemien, bunkkereiden ja luolastojen tuhoamiseen. Guadalcanalissa taistelleet Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat havaitsivat ne erittäin tehokkaiksi japanilaisten asemia vastaan. Merijalkaväki käytti tulta sekä tappioaseena että psykologisena aseena. Ihmiset pelkäävät luonnostaan tulta. He huomasivat, että japanilaiset sotilaat hylkäsivät asemat, joissa he taistelivat kuolemaan asti muita aseita vastaan. Sotavangit vahvistivat, että he pelkäsivät napalmia enemmän kuin mitään muuta heitä kohti heitettyä asetta.

Napalmista tuli yksi Korean sodan suosituimmista aseista. Sota-alueelta palaavat lentäjät totesivat usein, että he pudottaisivat mieluummin pari napalmilla täytettyä bensiinisäiliötä kuin mitään muuta asetta, pommeja, raketteja tai tykkejä. Yhdysvaltain ilmavoimat ja laivasto käyttivät napalmia erittäin tehokkaasti kaikenlaisia kohteita vastaan, kuten joukkoja, panssarivaunuja, rakennuksia ja jopa rautatietunneleita vastaan. Napalmin demoralisoiva vaikutus viholliseen tuli ilmeiseksi, kun lukuisat pohjoiskorealaiset joukot alkoivat antautua yläpuolella lentävien lentokoneiden edessä. Lentäjät huomasivat nähneensä eloonjääneiden vihollisjoukkojen heiluttavan valkoisia lippuja seuraavilla ohilennoilla napalmin pudottamisen jälkeen. Lentäjät ilmoittivat radioitse maajoukoille, ja pohjoiskorealaiset vangittiin.

Napalmia on viime aikoina käytetty sota-aikana: Iran (1980-88), Israel (1967, 1982), Nigeria (1969), Brasilia (1972), Egypti (1973), Kypros (1964, 1974), Argentiina (1982), Irak (1980-88, 1991, 2003 - ?), Serbia (1994), Turkki (1963, 1974, 1997), Angola, Yhdysvallat.

Joissakin tapauksissa napalm lamauttaa ja tappaa uhrinsa hyvin nopeasti. Eloonjääneet kärsivät jopa viidennen asteen palovammoista. Nämä vahingoittavat ihon osia, joissa ei ole kipureseptoreita. Uhreille, jotka saavat 2. asteen palovammoja roiskuneesta napalmista, aiheutuu kuitenkin huomattavaa kipua.

Philip Jones Griffiths kuvaa sen käyttöä Vietnamissa:

“

NAPALM. Se on tehokkain "jalkaväen vastainen" ase, jota amerikkalaisten sotilaallisten menetelmien puolustajat kuvaavat kiertoilmaisulla "tuntemattomaksi keittonesteeksi". He syyttävät automaattisesti kaikki napalmitapaukset kotitapaturmiksi, jotka johtuvat siitä, että ihmiset käyttivät bensiiniä kerosiinin sijasta keittimissään. Kerosiini on aivan liian kallista talonpojille, jotka yleensä käyttävät ruoanlaittoon puuhiiltä. Ainoa "ruoanlaittoneste", jonka he tuntevat, on hyvin "tuntematon" - sitä tuodaan heidän kattojensa läpi amerikkalaisista lentokoneista.

”

"Napalm on kauheinta kipua, mitä voit kuvitella", sanoi Phan Thị Kim Phúc, Napalm-pommituksista selvinnyt henkilö, joka tunnetaan kuuluisasta Vietnamin sodan valokuvasta. "Vesi kiehuu 100 asteessa. Napalm tuottaa 800-1 200 celsiusasteen lämpötilan."

Phuc sai kolmannen asteen palovammoja puoleen kehostaan, eikä hänen odotettu jäävän eloon. Etelävietnamilaisen valokuvaajan Nick Utin avustuksella hänestä tuli kuitenkin 14 kuukauden sairaalajaksosta ja 17 leikkauksesta selvittyään suorasanainen rauhanaktivisti.

Kansainvälinen oikeus ei kiellä napalmin tai muiden polttopullojen käyttöä sotilaskohteita vastaan, mutta niiden käyttö siviiliväestöä vastaan kiellettiin Yhdistyneiden Kansakuntien epäinhimillisiä aseita koskevassa yleissopimuksessa (jota usein kutsutaan CCW-yleissopimukseksi) vuonna 1981. CCW:n pöytäkirjassa III rajoitetaan sytytysaseiden (ei ainoastaan napalmin) käyttöä, mutta monet valtiot eivät ole liittyneet kaikkiin CCW:n pöytäkirjoihin. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen (SIPRI) mukaan valtioiden katsotaan olevan joulukuussa 1983 kansainvälisenä oikeutena voimaan tulleen yleissopimuksen osapuolia, jos ne ratifioivat vähintään kaksi viidestä pöytäkirjasta. Esimerkiksi Yhdysvallat on CCW-sopimuksen osapuoli, mutta ei ole allekirjoittanut pöytäkirjaa III.

Sydney Morning Heraldin raporttien mukaan Yhdysvaltain joukot ovat käyttäneet napalmia Irakin sodassa. Yhdysvaltain puolustusministeriö kiisti tämän. Elokuussa 2003 San Diego Union Tribune -lehti kertoi, että Yhdysvaltain merijalkaväen lentäjät ja heidän komentajansa vahvistivat Mark 77 -tulipommien käytön irakilaisiin tasavaltalaiskaartilaisiin taistelujen alkaessa. Viralliset kiistämiset "napalmin" käytöstä olivat kuitenkin vilpillisiä, sillä tällä hetkellä käytössä oleva Mk 77 -pommi, Mk 77 Mod 5, ei käytä varsinaista napalmia (esim. napalm-B). Viimeinen varsinaista napalmia käyttänyt yhdysvaltalainen pommi oli Mark 77 Mod 4, jonka viimeiset pommit tuhoutuivat maaliskuussa 2001. Nyt käytetty aine on erilainen sytytysseos. Vaikutuksiltaan se on riittävän samankaltainen, jotta se on edelleen kiistanalainen sytytysaine, ja sitä voidaan edelleen kutsua puhekielessä "napalmiksi".

"Napalmeerasimme molemmat (silta)lähestymistavat", eversti Randolph Alles sanoi hiljattain antamassaan haastattelussa. "Valitettavasti siellä oli ihmisiä, koska heidät näkyi (ohjaamon) videolta." (...) "Siellä oli irakilaisia sotilaita. Se ei ole hyvä tapa kuolla", hän lisäsi. (...) Kenraalit rakastavat napalmia. ... Sillä on suuri psykologinen vaikutus." - San Diego Union-Tribune, elokuu 2003

Näissä pommeissa ei itse asiassa ollut napalmia. Vietnamissa käytetty napalm-B (supernapalm) oli bensiinipohjainen. Persianlahdella käytetyt Mk-77-pommit olivat petroolipohjaisia. Vaikutukseltaan se on kuitenkin napalmin kaltainen neste.

Internetistä löytyy reseptejä napalmin kaltaisten aineiden valmistamiseksi. Hyvin usein resepteissä sanotaan, että tehdään paksua ainetta käyttämällä bensiiniä, jossa sakeuttamisaineena on saippuaa tai polystyreeniä. Näitä ohjeita noudattavat kokemattomat ihmiset käsittelevät kuitenkin usein ainetta väärin ja aiheuttavat onnettomuuksia. Lisäksi sytyttimien valmistaminen on monissa maissa laitonta.

Yhdysvaltain Brownwater-laivaston jokilaiva ampuu palavaa napalmiseosta liekinheittimestä Vietnamissa.


Ecuadorin ilmavoimien IAI Kfir -lentokone pudottaa napalmia maalialueelle Yhdysvaltain ja Ecuadorin yhteisen BLUE HORIZON -harjoituksen aikana.

Koostumus

Napalm on yleensä bensiinin ja sopivien sakeuttamisaineiden seos. Varhaisimmat sakeuttamisaineet olivat saippuat, alumiini ja magnesiumpalmitaatit ja -stearaatit. Riippuen siitä, kuinka paljon sakeuttamisainetta lisätään, lopputuloksena oleva viskositeetti voi vaihdella siirappimaisen nesteen ja paksun kumimaisen geelin välillä. Pitkien hiilivetyketjujen pitoisuus tekee materiaalista erittäin hydrofobisen (vettä hylkivän), mikä vaikeuttaa sen sammuttamista. Sakeutettu polttoaine myös kimpoaa paremmin pinnoilta, mikä tekee siitä käyttökelpoisemman kaupunkimaastossa suoritettavissa operaatioissa.

Napalmia on kahta eri tyyppiä: öljypohjainen, jossa on alumiinisaippuapohjainen sakeuttamisaine, ja öljypohjainen, jossa on polymeeripohjainen sakeuttamisaine ("napalm-B").

Yhdysvaltain armeija käyttää kolmenlaisia sakeuttamisaineita: M1, M2 ja M4.

• M1-sakeuttamisaine (Mil-t-589a), joka on kemiallisesti alumiininafteenaatin, alumiinioleaatin ja alumiinilauraatin (tai toisten lähteiden mukaan alumiinistearaattisaippuan) 25 %:n paino-osuuden, 25 %:n paino-osuuden ja 50 %:n paino-osuuden seos, on erittäin hygroskooppinen karkea ruskeanruskea värijauhe. Koska vesipitoisuus heikentää napalmin laatua, osittain käytetyistä avonaisista säiliöistä peräisin olevaa sakeutusainetta ei pitäisi käyttää myöhemmin. Sitä ei enää säilytetä Yhdysvaltain armeijan varastossa, koska se on korvattu M4:llä.
• Sakeuttamisaine M2 (Mil-t-0903025b) on vaalea jauhe, joka on samanlainen kuin M1, johon on lisätty sulatettua piidioksidia ja paakkuuntumisenestoainetta.
• M4-liekkipolttoaineen sakeuttamisyhdiste (Mil-t-50009a), hydroksyylialumiinibis(2-etyyliheksanoaatti), jossa on paakkuuntumisenestoainetta, on hieno valkoinen jauhe. Se on vähemmän hygroskooppinen kuin M1, ja avatut säiliöt voidaan sulkea uudelleen ja käyttää yhden päivän kuluessa. Samaan vaikutukseen tarvitaan noin puolet vähemmän M4:ää kuin M1:ää.

Myöhempi muunnos, napalm-B, jota kutsutaan myös "supernapalmiksi", on matalaoktaanisen bensiinin, bentseenin ja polystyreenin seos. Sitä käytettiin Vietnamin sodassa. Toisin kuin tavanomainen napalm, joka palaa vain 15-30 sekuntia, napalm B palaa jopa 10 minuuttia, ja sen tulipalloja on vähemmän. Se tarttuu myös paremmin pintoihin ja tarjoaa paremman tuhovaikutuksen. Sitä ei ole yhtä helppo sytyttää. Tämä vähentää sotilaiden tupakoinnin aiheuttamien onnettomuuksien määrää. Kun se palaa, sille kehittyy ominainen haju.

1990-luvun alusta lähtien eri verkkosivustoilla, kuten The Anarchist Cookbookissa, mainostettiin kotitekoisen napalmin reseptejä. Nämä reseptit koostuivat pääasiassa yhtä suurista osista bensiiniä ja styroksia. Tämä seos muistuttaa läheisesti napalm-B:tä, mutta siitä puuttuu tietty osuus bentseeniä.

Napalmilla saavutetaan noin 1 200 °C:n (2 200 °F) palamislämpötila. Napalmiin voidaan lisätä muita lisäaineita, esim. alumiini- tai magnesiumjauhetta tai valkoista fosforia.

Norja kehitti 1950-luvun alussa oman napalminsa, joka perustui valasöljyn rasvahappoihin. Syynä tähän kehitykseen oli se, että amerikkalaisvalmisteinen sakeuttamisaine toimi melko huonosti Norjan kylmässä ilmastossa. Tuote tunnettiin nimellä Northick II.

Napalmipommit räjähtävät pudotettuaan ne Korean tasavallan ilmavoimien F-4E Phantom II -koneesta ampumaharjoituksen aikana.

Populaarikulttuurissa

Napalmista itsestään tuli amerikkalaiselle yleisölle hyvin tunnettu sen jälkeen, kun sitä käytettiin Vietnamin sodassa. Sen jälkeen se on mainittu tiedotusvälineissä ja taiteessa useita kertoja. Tämän yhteenvedon ei ole tarkoitus olla kaiken kattava.

• Elokuvassa Apocalypse Now, rynnäkköhelikopterin lentäjä eversti Kilgore (Robert Duvall) julistaa tunnetusti: "Rakastan napalmin hajua aamulla...". Se tuoksuu... voitolta."
• Amerikkalaisessa sanomalehtisarjakuvassa Calvin ja Hobbes Calvinin suosikkisupersankari (ja hahmo, jonka hän haluaa tulla) on Kapteeni Napalm. Ironian lisäämiseksi (varsinkin kun otetaan huomioon Napalmin käyttö Apocalypse Now -elokuvassa) Kapteeni Napalmin iskulause on "Amerikkalaisen tavan puolustaja".
• Elokuvassa Upseeri ja herrasmies kersantti Foley (Louis Gossett, Jr.) johtaa pikamarssia, jossa on kertosäe "Ja napalm tarttuu lapsiin!", joka oli tuolloin todellinen Yhdysvaltain ilmavoimien kertosäe.
• Skippyn listan 58. kohta on: "Napalm tarttuu lapsiin" ei ole motivoiva lause.".
• Fight Club -elokuvassa käsikirjoittajat aikoivat alun perin antaa Brad Pittin esittämän Tyler Durdenin lausua napalmin reseptin. Kun tuottajat kuitenkin kiinnittivät huomiota turvallisuuskysymyksiin, he korvasivat hänen repliikkinsä väärennetyllä reseptillä, jonka mukaan se olisi yhtä paljon bensiiniä ja appelsiinimehutiivistettä. Toisin kuin yleisesti luullaan, Fight Club-kirjan kustantaja muutti myös sen alkuperäisiä reseptejä. Kirjan muutetuissa resepteissä väitetään, että appelsiinimehun lisäksi toimii myös bensiinin ja diet-colan sekoittaminen yhtä suuriin osiin tai bensiinin sakeuttaminen kissanpehkalla.
• Vuonna 1973 julkaistussa japanilaisessa kaiju-elokuvassa Godzilla vs. Megalon vihollinen Megalon pystyi sylkemään napalmipommeja, jotka räjähtivät kosketuksesta.
• On olemassa metalliyhtye nimeltä Napalm Death.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Liekki fougasse
• Phan Thị Kim Phúc