Suzi Quatro (3. kesäkuuta 1950) on yhdysvaltalainen rockmuusikko, jota jotkut sanovat "rockin kummitädiksi". Hän on myynyt yli 50 miljoonaa levyä. Hänet tunnetaan erityisesti basso-osaamisestaan ja karismaattisesta lavaesiintymisestään; hän käytti yleensä mustia nahkavaatteita ja oli yksi harvoista naisartisteista, jotka esiintyivät rock-bändin eturivissä basson kanssa 1970-luvulla.

Varhaiset vuodet ja musiikillinen alku

Quatro syntyi Detroitissa, Michiganissa. Musiikki oli läsnä perheessä: hän oppi nuorena soittamaan ja esiintymään ja aloitti soittamalla bassokitaran lisäksi myös lauluosuuksia. Hän perusti siskojensa kanssa tyttöbändin, Pleasure Seekers, ollessaan vain 14-vuotias, ja esiintyi paikallisissa klubeissa ja radioissa jo teini-ikäisestä lähtien.

Läpimurto ja menestys

Quatro lähti Britanniaan vuonna 1971 levytuottaja Mickie Mostin kanssa. Most, joka oli työskennellyt myös artistien kuten The Animalsin, Lulun ja Donovanin kanssa, auttoi käynnistämään Quatron kansainvälisen uran. Hänen ensimmäinen suurempi hittisinglensä oli "Can the Can", joka nousi myyntilistojen ykköseksi Euroopassa ja Australiassa. Muita merkittäviä hittejä olivat muun muassa:

  • "Devil Gate Drive" (1974) – suuri single-menestys erityisesti Euroopassa;
  • "If You Can't Give Me Love" (1978) – radiosoittoa ja listamenestystä myös kansainvälisesti;
  • "Stumblin' In" (1978) – duetto Chris Normanin (Smokie) kanssa, joka oli yksi hänen kansainvälisesti tunnetuimmista kappaleistaan.

1970-luvun aikana Quatro julkaisi useita studioalbumeja ja vakiinnutti asemansa glam rockin ja pop-rockin kentässä. Hänen tyyliään, suoraa rock-asennettaan ja lavakarismaansa pidetään vaikuttaneen moniin myöhempiin naisartisteihin rock- ja punk-skenessä.

Tyyli ja vaikutus

Quatron imago – nahkatakit, tiukat vaatteet ja sähkökitarallinen asenne – rikkoi aikakauden normeja naismuusikoiden esiintymistavoista ja teki hänestä esikuvan nuorille naisille, jotka halusivat soittaa rockia. Hänet mainitaan usein esikuvana esimerkiksi Joan Jettille ja monille muille naisrock-aktiiveille, jotka nostivat kitaran ja esiintymisroolin etualalle.

Näyttelijä- ja radioura sekä myöhemmät projektit

Quatro on esiintynyt myös televisiossa ja elokuvissa: hänellä oli toistuvia ja vierailurooleja sarjoissa kuten Happy Days (Leather Tuscadero -hahmo), sekä cameo-rooleja sarjoissa Minder, Absolutely Fabulous ja Midsomer Murders. Hän on työskennellyt myös äänenä; esimerkiksi hän oli Rion äänenä vuonna 2006 ilmestyneessä Bob the Builder -elokuvassa Built To Be Wild. Lisäksi hän on pitänyt radio-ohjelmia ja satunnaisia DJ-esiintymisiä — esimerkiksi BBC:n radio-ohjelmat ja erikoislähetykset ovat kuuluneet hänen toimiinsa vuosien varrella (mm. ohjelma nimeltä "Wake Up Little Suzi").

Henkilökohtainen elämä ja myöhemmät vuodet

Hän meni naimisiin kitaristi Len Tuckeyn kanssa vuonna 1976, mutta erosi miehestä vuonna 1992. Nykyisin hän on naimisissa saksalaisen konserttipromoottorin Rainer Haasin kanssa. Quatro on jatkanut esiintymistä ja kiertämistä useilla vuosikymmenillä; hän on julkaissut sooloalbumeita myös myöhemmin urallaan ja esiintynyt säännöllisesti konserteissa sekä nostalgia- että uudemmalle yleisölle suunnatuissa tapahtumissa.

Perintö

Suzi Quatro on yksi rockin pioneereista naisartisteista – hänen panoksensa, näkyvyytensä ja asenteensa auttoivat laajentamaan käsitystä siitä, mitä nainen rock-esiintyjänä voi olla. Hän on myynyt yli 50 miljoonaa levyä ja hänen vaikutuksensa näkyy edelleen naisartistien asenteessa ja roolijaossa rock- ja popmusiikissa.