Syllogismi: määritelmä, rakenne, esimerkit ja Aristoteles
Tutustu syllogismiin: Aristoteleen selkeä määritelmä, rakenne ja käytännön esimerkit. Opettele kategorisen syllogismin premissit ja johtopäätökset.
Syllogismi on päättely. Se on eräänlainen looginen argumentti, jossa yksi lause (johtopäätös) johdetaan kahdesta tai useammasta muusta lauseesta (premissiot). Idea on Aristoteleen keksintö.
Aristoteles määrittelee edeltävässä analytiikassa syllogismin "keskusteluksi, jossa tiettyjen asioiden oletuksen jälkeen syntyy väistämättä jotakin muuta kuin oletetut asiat, koska nämä asiat ovat niin". (24b18-20)
Jokaisessa lauseessa on oltava jokin verbi "olla". Kategorinen syllogismi on kuin pieni kone, joka koostuu kolmesta osasta: pääpremissi, sivupremissi ja johtopäätös. Kukin näistä osista on propositio, ja kahdesta ensimmäisestä päätetään kolmannen osan "totuusarvo".
Mitä syllogismi tarkoittaa käytännössä?
Syllogismi on formaali päättelymuoto, jossa premissit yhdessä sitovat johtopäätöksen muodon mukaan — jos premissit ovat tosia, johtopäätös seuraa välttämättä (looginen pätevyys). Aristoteleen klassisessa muodossa kyse on kategorisista premisseistä, joissa käytetään "olla"-verbiä ja kvanttorisanoja kuten "kaikki" tai "jokin".
Kategoriset prepositiot ja niiden muodot
Perinteisesti kategoriset väitteet luokitellaan neljään tyyppiin:
- A (universaali affirmaatio): "Kaikki S ovat P" (esim. Kaikki linnut ovat eläimiä).
- E (universaali negatio): "Ei mikään S ole P" (esim. Ei mikään kala ole nisäkäs).
- I (partikulaarinen affirmaatio): "Jokin S on P" (esim. Jokin koira on musta).
- O (partikulaarinen negatio): "Jokin S ei ole P" (esim. Jokin hedelmä ei ole makea).
Syllogismin rakenne: termit ja asemat
Klassinen (kategorinen) syllogismi koostuu kolmesta termistä, jotka esiintyvät kolmessa propositiossa:
- Pääterm (P) — ilmenee johtopäätöksen predikaattina.
- Pienterm (S) — ilmenee johtopäätöksen subjektiivina (subjektina).
- Väli- tai keskitermi (M) — esiintyy molemmissa premisseissä, mutta ei johtopäätöksessä. Se yhdistää S:n ja P:n premissien kautta.
Premissit sijoittuvat yleensä muodossa: pääpremissi (sisältää P ja M) ja sivupremissi (sisältää M ja S), minkä jälkeen seuraa johtopäätös (S ja P).
Esimerkki klassisesta syllogismista
Tyypillinen esimerkki Aristoteleen perinteestä:
- Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia. (A)
- Sokrates on ihminen. (I)
- Siis Sokrates on kuolevainen. (I)
Tässä väli- eli keskitermi on "ihminen", päätermi "kuolevainen" ja pienterm "Sokrates".
Säännöt pätevälle syllogismille
Perinteinen syllogismioppi asettaa useita muotovaatimuksia, jotta johtopäätös olisi loogisesti pätevä. Tärkeimpiä sääntöjä ovat:
- Väli- eli keskitermin tulee esiintyä molemmissa premisseissä (muuten ei synny yhteyttä S:n ja P:n välille).
- Jos termi on jaettu (distributed) johtopäätöksessä, sen tulee olla jaettu myös premisseissä (ei ilmaista uutta yleistä tietoa ilman perustetta).
- Ei kahta negatiivista premissiä (kaksi negatiivista premissiä estää sidoksen S:n ja P:n välillä).
- Negatiivinen premissi johtaa negatiiviseen johtopäätökseen; kaksi affirmaatiota johtaa affirmaatioon tai ei johda negatiiviseen johtopäätökseen.
- Jos jokin premissi on partikulaarinen (I tai O), johtopäätös voi olla vain partikulaarinen; universaali premissi ei voi yksin johtaa partikulaarista totuutta ilman lisäehtoja.
Moodit ja figurat
Klassinen syllogismioppi luokittelee syllogismit moodien ja figurien avulla. Moodi kertoo premissien ja johtopäätöksen tipoista (A, E, I, O), ja figura kertoo, missä järjestyksessä termit esiintyvät premisseissä. Joitakin tunnettuja päteviä muotoja ovat:
- Barbara (A A A, ensimmäinen figura): Kaikki M ovat P; Kaikki S ovat M; Siis kaikki S ovat P.
- Celarent (E A E): Ei mikään M ole P; Kaikki S ovat M; Siis ei mikään S ole P.
- Darii (A I I): Kaikki M ovat P; Jokin S on M; Siis jokin S on P.
- Ferio (E I O): Ei mikään M ole P; Jokin S on M; Siis jokin S ei ole P.
Voimassaolo vs. totuus
On tärkeää erottaa looginen pätevyys ja premissien totuus. Syllogismi voi olla muodollisesti pätevä (johtopäätös seuraa premisseistä loogisesti) vaikka premissit olisivat epätosia. Vastaavasti, vaikka premissit olisivat tosia, huonosti muotoiltu syllogismi voi olla epäpätevä eikä johda oikeaan johtopäätökseen.
Aristoteles ja syllogismi
Aristoteles kehitti syllogismin muodon ja analysoi sen sääntöjä teoksissaan, erityisesti Analytica Priora -teoksessa. Hän pyrki näyttämään, miten tietyistä premisseistä seuraa välttämättä tietyt johtopäätökset ja miten tiedon varmuus voi muodostua loogisista ketjuista. Aristoteleen lähestymistapa oli materiaalisesti sidottu kategorisiin predikaatteihin ja "olla"-verbiin; myöhempi logiikka laajensi käsitteitä ja otti käyttöön kvanttorilogiikan ja suhteet.
Laajennukset ja moderni näkökulma
Nykyaikainen logiikka ilmaisee vastaavan tyyppisen päättelyn muodollisesti ensimmäisen kertaluvun predikaattilogiikalla, jossa kvanttorit (∀, ∃) korvaavat perinteiset "kaikki" ja "jokin" -ilmaisut. Moderni tutkimus erottaa myös muita syllogismin lajeja, kuten:
- Hypoteettinen syllogismi (jos A → B ja B → C, niin A → C).
- Disjunktiivinen syllogismi (A tai B; ei-A; siis B).
Vaikka muodot ovat kehittyneet, Aristoteleen perintö näkyy edelleen opeissa, jotka käsittelevät päättelyn muotoa, pätevyyttä ja deductiota.
Käytännön merkitys
Syllogismeja käytetään yhä opetuksessa logiikan perusteiden oppimiseen, argumenttianalyysissa ja filosofisessa päättelyssä. Ne opettavat tunnistamaan, milloin johtopäätös seuraa premisseistä muodollisesti ja milloin tarvitaan lisätietoa tai eri logiikan muotoja.
Yhteenveto
- Syllogismi on formaali päättelymuoto, jossa johtopäätös seuraa premisseistä.
- Aristoteles löysi ja järjesteli sääntöjä syllogismin toiminnalle.
- Perinteinen muoto perustuu kategorisiin propositioihin (A, E, I, O) ja keskitermiin.
- Moderni logiikka on laajentanut ja täsmentänyt näitä ideoita kvanttorien ja predikaattilogiikan avulla.
Esimerkkejä
Tärkein lähtökohta: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.
Pieni lähtökohta: kaikki kreikkalaiset ovat miehiä.
Johtopäätökset: Kaikki kreikkalaiset ovat kuolevaisia.
Kukin näistä kolmesta termistä edustaa yhtä luokkaa. Yllä olevassa esimerkissä "miehet", "kuolevaiset" ja "kreikkalaiset". "Kuolevainen" on päätermi, "kreikkalaiset" on sivutermi. Lähtökohdilla on myös yksi yhteinen termi, jota kutsutaan keskimmäiseksi termiksi; tässä esimerkissä "ihminen". Molemmat premissit ovat universaaleja, samoin johtopäätös.
Tärkein lähtökohta: Kaikki kuolevaiset kuolevat.
Pieni lähtökohta: Jotkut miehet ovat kuolevaisia.
Johtopäätökset: Jotkut miehet kuolevat.
Tässä päätermi on "kuolevat", sivutermi on "ihmiset" ja keskimmäinen termi on "kuolevaiset". Pääpremissi on yleispätevä; sivupremissi ja johtopäätös ovat partikulaarisia. Aristoteles tutki erilaisia syllogismeja ja määritteli kelvolliset syllogismit syllogismeiksi, joiden johtopäätös on tosi, jos molemmat premissiot ovat tosi. Yllä olevat esimerkit ovat päteviä syllogismeja.
Soriitti on argumenttimuoto, jossa sarja epätäydellisiä syllogismeja on järjestetty siten, että kunkin premissin predikaatti muodostaa seuraavan premissin subjektin, kunnes ensimmäisen premissin subjekti on yhdistetty viimeisen premissin predikaattiin johtopäätöksessä. Jos esimerkiksi väitetään, että tietty määrä hiekanjyviä ei muodosta kasaa ja että lisäjyvä ei myöskään muodosta kasaa, niin päätellään, että mikään lisähiekkamäärä ei muodosta kasaa.
Logiikka tänään
Syllogismi korvattiin ensimmäisen järjestyksen logiikalla Gottlob Fregen vuonna 1879 julkaiseman työn jälkeen. Tämä logiikka soveltuu matematiikkaan, tietokoneisiin, kielitieteeseen ja muihin oppiaineisiin, koska siinä käytetään lukuja (kvantifioituja muuttujia) lauseiden sijasta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on syllogismi?
A: Syllogismi on eräänlainen looginen argumentti, jossa kahdesta tai useammasta lähtökohdasta johdetaan johtopäätös.
K: Kuka keksi syllogismin idean?
V: Aristoteles keksi syllogismin idean.
K: Miten Aristoteles määrittelee syllogismin?
V: Prior Analytics -teoksessa Aristoteles määrittelee syllogismin "diskurssiksi, jossa tiettyjen asioiden olettamusten perusteella seuraa väistämättä jotakin muuta kuin oletetut asiat, koska nämä asiat ovat niin".
K: Kuinka monta premissiä tarvitaan syllogismissa?
V: Syllogismissa tarvitaan vähintään kaksi premissiä.
K: Mitä syllogismin jokaisen lauseen on sisällettävä?
V: Jokaisessa lauseessa on oltava jokin verbi "olla".
K: Mikä on kategorinen syllogismi?
V: Kategorinen syllogismi on kuin pieni kone, joka koostuu kolmesta osasta: pääpremissi, sivupremissi ja johtopäätös.
K: Miten kategorisen syllogismin kolmannen osan "totuusarvo" päätetään?
V: Kategorisen syllogismin kolmannen osan "totuusarvo" päätetään kahden ensimmäisen premissin perusteella.
Etsiä