Tacitus – Rooman senaattori ja historioitsija, Annaalit ja Historiat

Publius (tai Gaius) Cornelius Tacitus (n. 56 - n. 117) oli senaattori ja Rooman valtakunnan historioitsija. Hänen kahden pääteoksensa - Annaalit ja Historiat - säilyneet osat kertovat Rooman keisareiden Tiberiuksen, Claudiuksen, Neron, Galban, Othon, Vitelliuksen ja Vespasianuksen hallituskausista.

Elämä ja ura

Tacituksen elämän yksityiskohdat ovat osin epävarmoja. Hän syntyi arviolta vuonna 56 ja kuoli noin vuosien 117–120 tienoilla. Syntymäpaikkaa ei tiedetä varmuudella, mutta hän kuului senaattien luokkaan ja eteni Rooman valtion palveluksessa. Tacitus toimi eri julkisissa tehtävissä, ja hän oli vaikutusvaltainen mies senaatissa.

Keskeiset teokset

Tacitus tunnetaan erityisesti historiantutkimuksestaan. Pääteokset ovat:

Annaalit (Annales) – käsittelee keisarikauden tapahtumia Tiberiuksen ajasta eteenpäin; osa teoksesta on kadonnut ja säilynyt osittain.
Historiat (Historiae) – käsittelee vuoden 69 ("neljän keisarin vuosi") ja sitä seuraavien vuosien tapahtumia Flaviusten kaudella; myös tästä teoksesta puuttuu alkuosa ja muita osia.
De vita Iulii Agricolae (suomeksi usein Agricola) – elämäkerta hänen vävystään, kenraali Gnaeus Julius Agricolasta, ja samalla kuvaus Britannian valloituksesta.
De origine et situ Germanorum (suomeksi Germania) – kuvaus germaanikansoista, joka on arvokas lähde germaanikulttuurista ja -yhteiskunnasta.
Dialogus de oratoribus (suomeksi Dialogi puhetaidosta) – pohdintaa retoriikan ja puhujataidon asemasta hänen aikalaisillaan.

Kirjoitustyyli ja teemat

Tacituksen tyyli on tiivis, epigrammaattinen ja usein katkeransävytteinen. Hän käyttää terävää ironiaa, lakonisia lauseita ja moraalista arviointia. Tacitus kuuluu niihin antiikin historioitsijoihin, jotka sijoittavat tapahtumat laajempaan moraaliseen ja poliittiseen kommenttiin; hänen kuvauksissaan korostuvat vallankäytön väärinkäytökset, yksilön ahdinko ja senaatin asema suhteessa keisariuteen. Kertomuksissa esiintyvät myös puheet, joita Tacitus usein muokkaa tai rakentaa historiallisen perinteen mukaisesti havainnollistaakseen tapahtumien motiiveja.

Arvio ja merkitys

Tacitus on yksi tärkeimmistä lähteistä roomalaisen keisariajan poliittisesta historiasta ja vallankäytön psykologiasta. Hänen teoksensa ovat arvokkaita paitsi kronologian ja tapahtumakuvausten vuoksi myös siksi, että ne tarjoavat näkemyksen antiikin käsityksestä vallasta, oikeudesta ja moraalista. Tacituksen kirjoitustyyli on vaikuttanut moniin myöhempiin historioitsijoihin ja kirjailijoihin; ilmaisutapa on antanut nimen "tacitean" tyylille, joka viittaa tiiviiseen ja terävään kerrontaan.

Säilyminen ja lähteet

Monet Tacituksen teosten osat ovat kadonneet keskiaikana; säilyneet käsikirjoitukset välittivät tekstit uudelle ajalle ja niiden kopiointi aloitettiin uudelleen keskiajan myöhäisellä kaudella. Moderni tutkimus yhdistää Tacituksen kirjoituksiin myös muita antiikin lähteitä, arkistomateriaalia ja arkeologista näyttöä, mutta Tacitus itsessään on usein ensisijainen silminnäkijä- tai lähdepohjainen kuvaajan roolissa monista 1. vuosisadan tapahtumista.

Käännökset ja saatavuus

Tacituksen teoksia on käännetty monille kielille, ja ne ovat saatavilla sekä alkuperäisinä latinankielisinä editiona että lukuisina kansankielisinä käännöksinä. Suomeksi on olemassa valikoituja käännöksiä ja kokoelmia, ja teoksista on saatavilla myös nykyaikaisia kommentoituja painoksia, jotka auttavat ymmärtämään tekstin historiallista kontekstia ja kääntämisen haasteita.

Miksi lukea Tacitusta?

Tacitus tarjoaa tiiviin ja usein psykologisesti terävän kuvan Rooman ensimmäisistä keisariajoista. Hänen teoksensa kiinnostavat niin historian harrastajia kuin laajempaa yleisöäkin, koska ne käsittelevät vallan dynamiikkaa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisen toimintaa paineen alla — teemoja, jotka säilyttävät merkityksensä myös nykyaikana.

Works

Asiantuntijat uskovat, että Tacitus kirjoitti nämä viisi säilynyttä teosta. Päivämäärät ovat likimääräisiä:

(98) De vita Iulii Agricolae (Julius Agricolan elämä)
(98) De origine et situ Germanorum (Germania)
(102) Dialogus de oratoribus (Dialogi puhetaidosta)
(105) Historiae (Historiat)
(117) Ab excessu divi Augusti (vuosikertomukset)

Justus Lipsiuksen vuonna 1598 julkaiseman Tacituksen koko teoksen nimiölehti, jossa on Empolin (Italia) Bibliotheca Comunalen leimat.