Rooman keisarit — täydellinen luettelo ja kronologia (Augustus–1453)

Rooman keisarit — täydellinen luettelo ja kronologia Augustus–1453: kattava aikajana, dynastiat ja biografiat yhdestä paikasta — tutustu keisarien tarinoihin nyt.

Tämä on luettelo Rooman keisareista:

Julio‑Claudius‑dynastia (27 eKr. – 68 jKr.)

1. Augustus (27 eKr.–14 jKr.) — ensimmäinen keisari; vahvisti prinsepaaalin instituution ja käynnisti keisariajan vakaan hallinnon.
2. Tiberius (14–37) — Augustuksen jälkeensä jättämä perillinen; hallintoa leimasi etääntyminen Rooman poliittisesta elämästä.
3. Caligula (37–41) — Tiberiuksen veljenpoika; hallintoa seurasivat hirmuvalta ja mellakat, murhattiin henkivartijoiden toimesta.
4. Claudius (41–54) — Caligulan setä; laajensi byrokraattista hallintoa ja valloitti Britannian (43 jKr.), liitti sen valtakuntaan.
5. Nero (54–68) — Claudiuksen jälkeläinen; hallinta päättyi kapinaan ja itsemurhaan; liitetään usein kulttuuripoliittisiin jännitteisiin ja kristittyjen vainoihin Rooman palon yhteydessä.

"Neljän keisarin vuosi" (69 jKr.)

Vuonna 69 jKr. käynnistyi nopean vallanvaihdoksen jakso, jolloin valta siirtyi useiden seikkailevien kenraalien välillä.

6. Galba (68–69) — Neron seuraaja, sotilasjohtaja; murhattiin.
7. Otho (69) — hallitsi lyhyen ajan vuoden 69 alussa; teki itsemurhan tappion jälkeen.
8. Vitellius (69) — kilpailija, tappio lopulta Severukselle; määräsi astrologien karkoittamisen Roomasta.

Flaviusten dynastia (69–96)

9. Vespasianus (69–79) — vakautti valtakunnan ja aloitti Colosseumin rakentamisen.
10. Titus (79–81) — Vespasianuksen poika; viimeisteli Colosseumin, hallintoon osui mm. Vesuviuksen purkaus (79) ja palon jälkien korjaus.
11. Domitianus (81–96) — Tituksen veli; vahvisti keisarin valtaa, mutta hänet murhattiin ja senaatti tuomitsi hänet tyranniksi.

Nerva–Antoninus‑dynastiat (96–192)

12. Nerva (96–98) — Senaatin valinta Domitianuksen jälkeen; aloitti käytännön, jossa keisari valitsi pätevän seuraajan (adoptio).
13. Trajanus (98–117) — laajensi valtakunnan suurimmaksi, mm. Dacian sotaretket; tunnettu sotilaallisesta menestyksestä.
14. Hadrianus (117–138) — vakiinnutti valtakunnan rajat ja rakensi Hadrianuksen muurin roomalaiseen Britanniaan estääkseen pikttejä hyökkäämästä; kuoli 138 jKr.
15. Antoninus Pius (138–161) — hallitus rauhallinen ja hallinnon vakiinnuttaminen.
16. Lucius Verus (co‑keisari 161–169) — jakoi vallan Marcus Aureliuksen kanssa; osallistui parthin sotaan.
17. Marcus Aurelius (161–180) — stoalainen filosofi; hallitsi yhdessä Lucius Veruksen kanssa, sitten yksin; joutui puolustamaan valtakuntaa germaanien hyökkäyksiä vastaan.
18. Commodus (177–192) — Marcus Aureliuksen poika; hänen valtakautensa päätti pitkän rauhan ajan ja johti vallan heikentymiseen.

"Viiden keisarin vuosi" ja Severan‑dynastia (193–235)

Vuonna 193 jKr. seurasi jälleen monen keisarin ja vallanpitäjän kausi; tämän jälkeen noustiin Severanien valtaan.

19. Pertinax (193) — lyhytkestoinen keisari.
20. Didius Julianus (193) — sai vallan myymällä keisarikunnan; murhattiin sama vuonna.
21. Septimius Severus (193–211) — perusti Severan‑dynastian, vahvisti armeijan valtaa.
22. Caracalla (198–217) — kansalaislaki (Constitutio Antoniniana) antoi Rooman kansalaisuuden monille valtakunnan asukkaille; murhattiin.
23. Geta (209–211) — Caracallan velipuoli; murhattiin valtataistelussa.
24. Macrinus (217–218) — yleni keisariksi; hallinto päättyi nopeasti.
25. Diadumenian (218) — Macrinuksen poika, itseään seuraajanaikaisena mainittu, lyhyt ja traaginen kohtalo.
26. Elagabalus (218–222) — epäsuosiota herättänyt nuori keisari, murhattiin; seurasi sekava hallinto.
27. Severus Alexander (222–235) — viimeinen merkittävä Severanide; hänen kuolemansa ja keisariperheen murhat johtivat kolmannen vuosisadan kriisiin.

Kolmannen vuosisadan kriisi (noin 235–284)

Tänä aikana valtakunta kärsi nopeatempoisista vallanvaihdoksista, sisällissodista, taloudellisesta romahduksesta ja ulkoisista paineista. Tässä keskeisiä hallitsijoita:

28. Maximinus I (235–238)
29. Gordianus I (238)
30. Gordianus II (238)
31. Pupienus (238)
32. Balbinus (238)
33. Gordianus III (238–244)
34. Filip I (Philip the Arab) (244–249)
35. Trajanus Decius (249–251)
36. Hostilian (251)
37. Trebonianus Gallus (251–253)
38. Aemilianus (253)
39. Valerian (253–260) — vangittiin persialaisten toimesta.
40. Gallienus (253–268) — hallitsi yhdessä Valerianin kanssa ja sitten yksin; valtakunnan hajanaisuus lisääntyi.
41. Claudius II Gothicus (268–270)
42. Quintillus (270)
43. Aurelian (270–275) — palautti hetkellistä vakautta, voitti useita kapinoita ja liitti takaisin alueita.
44. Marcus Claudius Tacitus (275–276)
45. Florian (276)
46. Probus (276–282)
47. Carus (282–283)
48. Numerian (283–284)
49. Carinus (283–285)

Dominate, tetrarkia ja Konstantinuksen aika (284–363)

50. Diocletianus (284–305) — otti käyttöön dominatin muotoisen hallinnon, loi tetrarkian jakamalla vallan kahdeksi augustukseksi ja kahdeksi kabinetiksi sekä luopui vallasta vuonna 305.
51. Maximian (co‑auguusitus, 286–305)
52. Galerius (305–311)
53. Constantius Chlorus (293–306)
54. Valerius Severus (305–307)
55. Konstantinus (Konstantinus Suuri, 306–337) — vuonna 306 noussut keisariksi; vuonna 330 perusti uuden pääkaupungin Bysanttiin (Konstantinopoli). Muuttaessaan politiikkaa hän kääntyi kristinuskon suuntaan ja myönsi kristityille vapauden harjoittaa uskontoaan.
56. Maxentius (306–312) — Konstantinuksen kilpailija Italian alueella.
57. Licinius (308–324) — Konstantinuksen kilpailija, myöhemmin kukistettu.
58. Maximinus II (noin 310–313)
59. Konstantinus II (337–340) — Konstantinuksen vanhin poika; hallitsi osaa valtakunnasta.
60. Constantius II (337–361) — Konstantinuksen poika; hallitsi idän ja keskiosa valtakunnasta.
61. Constans I (337–350) — Konstantinuksen poika; hallitsi lännen osia.
62. Vetranio (350) — lyhytkestoinen pretendenti.
63. Julian (Julianus opinpuhdistaja, 361–363) — yritti palauttaa pakanallista perinnettä osin; kuoli sotaretkellä Persian rajoilla.
64. Jovian (363–364) — lyhyt hallituskausi Julianin jälkeen.

Valentinolaiset ja Theodosianit (364–395 ja sen jälkeen)

65. Valentinianus I (364–375) — hallitsi läntistä osaa, perusti Valentinuksen dynastian.
66. Valens (364–378) — hallitsi itää; kaatui Adrianopolin taistelussa gottilaisten käsissä (378).
67. Gratian (367–383) — nuori keisari, jonka kausi leimasi kristinuskon vahvistuminen.
68. Valentinianus II (375–392)
69. Magnus Maximus (383–388) — gallialainen kenraali, joka pyrki lännen herruuteen.

• Theodosius I (379–395) — teki kristinuskosta valtakunnallinen uskonto; vuonna 395 jako Rooman valtakuntaan muuttui pysyväksi: keisarijakoon perustuen syntyivät erilliset länsi- ja itäosat.

Rooman valtakunnan jakautuminen (395) — länsi ja itä (Bysantti)

• Länsi‑Rooman valtakunta — romahti lopullisesti vuonna 476 jKr. germaanisten johtajien vaikutuksesta.
• Itäinen Rooman valtakunta tai Bysantti — jatkoi olemassaoloaan keskiajan läpi aina vuoden 1453 loppuun saakka.

Huomattakoon, että vallankaappauksia ja lyhytaikaisia "väärennettyjä" keisareita (usurpereita) esiintyi runsaasti koko ajanjakson ajan; alla esimerkkejä mainituista, mutta lista ei ole kaikkia mahdollisia usurpereita kattava.

Katsaus Itä-Rooman / Bysantin merkittäviin dynastioihin ja keisareihin (konkreettisia nimiä ja kronologiaa)

Itä‑Rooman valtakunta (Bysantti) jatkoi perinteistä keisarikunnan perintöä, mutta keisarin virka, hallintokoneisto ja kulttuuri muuttuivat ajan myötä. Tässä tiivistetty kronologia tärkeimmistä dynastioista ja tunnetuista hallitsijoista, joiden avulla saavutetaan kokonaiskuva aina 1453 saakka:

• Konstantinainen/konstantinidien perintö — Konstantinus Suuren jälkeen keisarikunta jatkoi henkilöiden ja perheiden kautta, mm. Theodosianit.
• Leonidien ja isaurialaisten hallitsijat (noin 5.–8. vuosisata) — vakauttivat valtakuntaa barbaaripaineiden jälkeen.
• Makedonilainen dynastia (867–1056) — kultakausi: taloudellinen ja sotilaallinen nousu; merkittäviä keisareita mm. Basileios I, Konstantinos VII ja Nikeforos II Phokasin aikaiset uudistukset.
• Komnenosten kausi (1081–1185) — sotilaallinen elpyminen, mm. Aleksios I Komnenos, Johannes II ja Manuel I; ristiretkien aikakauden vaikutukset.
• Angelosten ja Laskareiden aika (1185–1261) — valtakunta heikkeni, ristiretkeläisten väliaikainen Latinalainen keisarikunta (1204–1261) vei Konstantinopolin.
• Palaiologos-dynastia (1261–1453) — pyrki palauttamaan valtakunnan suurutta; viimeinen keisari Constantine XI Palaiologos kaatui vuonna 1453, jolloin Ottomaanit valloittivat Konstantinopolin ja Itä-Rooman valtakunta päättyi.

Saattaa olla hyödyllistä tietää

• Keisarien kronologia ei aina ole yksiselitteinen: rinnakkaishallitsijoita, konklaaveja ja paikallisia pretendentejä esiintyi usein.
• Monet lännen ja idän keisarit olivat samaan aikaan rinnakkain (esim. 4.–5. vuosisatojen jakautuminen), jolloin "keisari" saattoi viitata eri hallitsijaan eri alueella.
• Edellä oleva lista keskittyy pääasiallisiin ja tunnustettuihin hallitsijoihin sekä keskeisiin dynastioihin; täydellinen, yksityiskohtainen kronologia sisältäisi satoja nimiä ja lyhytaikaisia usurpereita.

Jos haluat, voin laajentaa tätä artikkelia edelleen ja laatia täydellisemmän kronologisen listan jokaista keisaria ja usurperia koskien (esim. täydellinen luettelo jokaisesta keisarista ja heidän hallintovuodestaan, myös bysanttilaisista hallitsijoista aina vuoteen 1453 saakka).

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuka oli ensimmäinen Rooman keisari?

K: Mitä Claudius teki valtakautensa aikana?

K: Kuka rakensi Hadrianuksen muurin Britanniaan?

K: Kuka loi tetrarkian vuonna 284 jKr.?

K: Milloin Konstantinus perusti Konstantinopolin Bysanttiin?

K: Milloin Theodosius I:stä tuli keisari?

Hae kirjaimella