The Who on vuonna 1964 perustettu englantilainen rockyhtye. Pääkokoonpano vuosina 1964–1978 oli kitaristi Pete Townshend, laulaja Roger Daltrey, basisti John Entwistle ja rumpali Keith Moon. He tulivat tunnetuksi energisistä live-esiintymisistään, soittoenergiastaan, rosoisesta voimakitarastaan ja show-elementeistään, joihin kuuluivat muun muassa soittimien hajottaminen ja Townshendin tunnettu "windmill"-soittotyyli. The Who on myynyt noin 100 miljoonaa levyä ja monien mielestä yhtye on yksi kaikkien aikojen parhaista livebändeistä.

Nousu ja varhaiset hitit

The Who nousi kuuluisuuteen Yhdistyneessä kuningaskunnassa useilla top ten -hittisingleillä, kuten "I Can't Explain", "The Kids Are Alright" ja "My Generation". Varhaisia albumeita olivat "My Generation" (1965), "A Quick One" (1966) ja kokeellinen konseptialbumi "The Who Sell Out" (1967). Yhtyeen varhaiseen imagoihin kuului mod‑alakulttuurin vaikutus ja energinen lavaesiintyminen, joka teki heistä nopeasti nuorten suosikkeja.

Keskeiset albumit ja rock-operat

Yhtyeen kansainvälinen maine kasvoi ikimuistoisten esiintymisten myötä Monterey Pop- ja Woodstock-musiikkifestivaaleilla. Vuonna 1969 julkaistu rock‑opera "Tommy" vakiinnutti The Whon aseman tärkeänä nykyaikaisen rockin kehittäjänä; sen menestys kasvatti yhtyeen suosiota myös Yhdysvalloissa ja toi ensimmäiset top ten -listautumiset siellä. Seuraavat keskeiset levyt sisälsivät klassikoita kuten "Who's Next" (1971), jolta löytyvät muun muassa "Baba O'Riley" ja "Won't Get Fooled Again", sekä lateraalinen konseptityö "Quadrophenia" (1973), joka käsitteli nuorten identiteettiä ja mod-kulttuuria.

Merkittävät singlet ja live‑dokumentit

  • Tunnettuja singlejä: "I Can't Explain", "The Kids Are Alright", "My Generation", "Baba O'Riley", "Who Are You" ja "Love Reign O'er Me".
  • Elokuvat ja dokumentit: "The Kids Are Alright" (1979) on merkittävä dokumentti/konserttielokuva, joka tallentaa yhtyeen 1960–70‑lukujen vaiheita ja live-energiaa.

Muutosvaiheet ja jäsenten kuolemat

Yhtyeen alkuperäinen rumpali Keith Moon kuoli vuonna 1978. Moonin kuoleman jälkeen rumpaliksi tuli Kenney Jones (Small Faces), ja tällä kokoonpanolla The Who julkaisi vielä kaksi studioalbumia ennen kuin yhtye hajosi tilapäisesti vuonna 1983. Yhtye kokoontui kuitenkin uudelleen esiintymään erityistapahtumissa ja juhlakiertueilla, kuten 25-vuotisjuhlakiertueella ja Quadrophenia-kiertueilla vuosina 1996–1997. John Entwistle kuoli vuonna 2002 57-vuotiaana; hänen poismenonsa keskeytti suunnitelmat uuden materiaalin julkaisemisesta tuolloin.

Uudet vaiheet 2000‑luvulla

Townshend ja Daltrey ovat jatkaneet esiintymistä The Who -nimellä eri kokoonpanoilla, ja he julkaisivat studioalbumin "Endless Wire" vuonna 2006. Myöhemmin yhtye palasi studioon ja julkaisi uuden pitkäsoiton nimeltä WHO vuonna 2019. Kaksikko on myös kiertänyt laajasti 2000‑ ja 2010‑luvuilla, esitellen sekä klassikkokappaleita että myöhempää materiaalia erilaisissa areenakeikoissa ja festivaaleilla.

Musiikillinen vaikutus ja perintö

The Who tunnetaan Pete Townshendin voimakkaasta sävellystyöstä ja konseptillisista ideoista, John Entwistlen virtuoosisesta bassosta, Keith Moonin energisestä ja usein kaoottisesta rummutustyylistä sekä Roger Daltreyn voimakkaasta laulusta. Yhtyeen innovaatiot — muun muassa rock‑operan kehittäminen, synteesien käyttö ja dynaamiset live‑show't — ovat vaikuttaneet lukuisiin artisteihin ja genreihin. The Who valittiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1990.

The Who'n historia on ollut täynnä menestystä, tragediaa ja uudelleen kuroutumista, mutta heidän vaikutuksensa rockmusiikkiin ja live‑esiintymisen estetiikkaan on kiistaton. Yhtyeen diskografia, live‑tallenteet ja elokuvat tarjoavat kattavan kuvan heidän kehityksestään ja siitä, miksi heidät usein mainitaan yhtenä merkittävimmistä rock‑yhtyeistä kautta aikojen.