Theremin [ˈθɛɹəmɪn], (myös thereminvox tai aetherphone) on yksi ensimmäisistä täysin elektronisista soittimista. Sen keksi venäläinen keksijä Léon Theremin lokakuussa 1920 Venäjän sisällissodan puhjettua. Keksinnön taustalla oli halu havaita ja mitata lähellä olevaa liikettä ja kapasitanssin muutoksia, ja tästä syntyi soitin, jota soitetaan ilman kosketusta. Ohjausosassa on kaksi metalliantennia, jotka tunnistavat soittajan käsien asennon: toinen käsi ohjaa sävelkorkeutta ja toinen käsi säätelee äänenvoimakkuutta. Soittaakseen thereminiä soittaja liikuttaa käsiään antennien ympärillä — korkeuden ja äänenvoimakkuuden säätö tapahtuu elein. Thereminin sähköiset signaalit vahvistetaan ja lähetetään kaiuttimeen.
Miten theremin toimii
Periaatteeltaan theremin käyttää heterodyyni-ilmiötä: laite sisältää kaksi korkeataajuisia oskillaattoria, joista yksi on kiinteä ja toinen muuttuu soittajan käden lähellä olevan antennin aiheuttaman kapasitanssin vuoksi. Näiden kahden korkean taajuuden erotusmuodostaa kuultavan äänen, jonka taajuutta soittajan käsien etäisyys antenneista määrää. Äänenvoimakkuuden säätö perustuu vastaavaan astiaan tai erotukseen, joka ohjaa vahvistuksen tasoa. Historian alkuaikoina käytettiin putkivahvistimia; nykyaikaiset theremit voivat käyttää transistoreita tai digitaalista elektronikkaa. Thereminissä ei ole diskreettejä sävelaskelia — ääni on jatkuvaa, minkä vuoksi soitin soveltuu erityisesti portamento-, glissando-, tremolo- ja vibratoefekteihin.
Soittotekniikka ja harjoittelu
- Kädenasennot: Yleensä oikealla kädellä ohjataan korkeutta. Korkeuden saavuttaminen edellyttää tarkkaa etäisyyden hallintaa antenniin ja usein sormenpäiden, kämmenen tai käden muodon käyttöä intonaation hienosäätöön.
- Äänenvoimakkuuden kontrolli: Vasen käsi liikkuu yleensä pystysuorassa antennin lähellä ja toimii "vaimennuksena". Nopeat eleet ja sormiliikkeet tuottavat nykäyksiä tai artikulaatiota.
- Tekniikat: Portamento (liuku sävelestä toiseen), kohotukset, vibrato käsivärinällä ja "pistely" äänen artikulaation luomiseksi ovat yleisiä. Hyvä kuulo ja sävelkorva ovat olennaisia, koska soittimessa ei ole kosketusmerkkejä tai visuaalista nuottiasetinta.
- Harjoittelu: Aloitetaan usein asteikoista ja sävelvälin tunnistamisesta, käytetään apuna tuner-sovelluksia, oktaavinmerkintöjä ja asteikkoharjoituksia. Monet theremin-soittajat opettelevat aluksi helppojen melodioiden kautta.
Historia, käyttö ja vaikutus
Thereminin erikoinen, usein "ulkomaalaiseksi" tai aavemaiseksi koettu ääni liitetään usein elokuviin ja scifi-ympäristöihin. Se on kuultu muun muassa elokuvien Spellbound, The Lost Weekend, Ed Wood, Mars Attacks! ja The Day the Earth Stood Still soundtrackeissa. Theremin oli myös keskeinen osa BBC Radiophonic Workshopia, joka kehitti moniäänisiä ja erikoisia äänimaailmoja useisiin TV- ja radiosarjoihin. Soitinta on käytetty sekä taidemusiikissa — erityisesti avantgardemusiikissa ja 1900-luvun "uudessa musiikissa" — että populaarimusiikissa, kuten rockissa ja popissa. Venäläinen DmitriŠostakovitš oli yksi ensimmäisistä, joka sisällytti thereminin osia orkesterikappaleisiin, ja hän käytti sitä myös vuoden 1931 Odna-elokuvan partituurissa.
Tunnettuja soittajia ja modernit versiot
Thereminin klassisia huippuja ovat mm. Clara Rockmore, joka kehitti erityisen virtuoosisen soitintavan jo 1920–30-luvuilla. Myöhempiä tunnettuja soittajia ovat esimerkiksi Léon Theremin itse, Lydia Kavina (joka sukulaissuhteensa kautta jatkoi perinnettä) ja Carolina Eyck, joka on tunnettu nykyaikainen theremin-virtuoosi. Robert Moog ja muut laitevalmistajat ovat tehneet kaupallisia thereminiä (esim. Moog Etherwave), ja markkinoilla on sekä analogisia että digitaalisia malleja sekä MIDI-yhteensopivia ratkaisuja.
Rakentaminen, huolto ja opetuksen saatavuus
- Thereminejä on saatavana valmiina instrumentteina, DIY-kitteinä ja harrastelijarakennelmana. Suunnittelut vaihtelevat perinteisistä putkiversioista moderniin transistoritekniikkaan ja digitaalisiin emulaatioihin.
- Huolto liittyy yleensä viritykseen (pitkän aikavälin stabiilius), maadoitukseen ja antennien mekaaniseen kuntoon. Putkiversioissa huolto voi tarkoittaa myös putkien vaihtoa ja korkeajännitekomponenttien tarkastusta.
- Opetusta löytyy yhä enemmän: yksityistunteja, verkkokursseja ja soitinvalmistajien opasmateriaaleja. Harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä ja hyvää sävelkorvaa.
Theremin on harvinainen esimerkki soittimesta, joka yhdistää teknisen kekseliäisyyden ja ilmaisullisen soittotavan — sen äänimaailma on jäänyt pysyvästi osaksi musiikin, elokuvan ja populaarikulttuurin historiaa.