Ohdake – määritelmä, lajisto ja piikit (Asteraceae)

Ohdake (Asteraceae) — selkeä määritelmä, lajisto ja piikit: tunnista Carduus-, Cirsium- ja Onopordum-suvut, niiden suojautuminen ja ekologinen merkitys.

Ohdake on ryhmä kukkivia kasveja, joilla on teräviä piikkejä kukan ympärillä, ja ne kuuluvat Asteraceae-heimoon. Piikkejä on usein kaikkialla kasvissa — varressa, lehdissä ja nuppujen suojuslehdissä. Ne suojaavat kasvia kasvinsyöjäeläimiltä ja vähentävät laidunnusta.

Termillä ohdake tarkoitetaan joskus juuri Cynareae-ryhmään (synonyymi: Cardueae) kuuluvia kasveja, erityisesti Carduus-, Cirsium- ja Onopordum-sukuja. Tämän ryhmän ulkopuolisia kasveja kutsutaan kuitenkin joskus ohdakkeiksi, ja jos näin tehdään, ohdakkeet muodostaisivat polyfyyttisen ryhmän.

Tunnistaminen ja rakenne

Ohdakkeet ovat tunnusomaisia leveine, usein syvään lovettuine tai liuskoittuneine lehtineen, joihin liittyy kovat piikit tai hampaat. Kukinto on Asteraceae-heimolle tyypillinen kerä (kuristetta tai pääkukka), jonka ympärillä on piikikkäitä suojuslehtiä. Kukat ovat yleensä putkimaisia ja väriltään punertavia, violetteja, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Monet lajit muodostavat ilmavan siemenpöyhön (pappus), joka auttaa siementen leviämistä tuulen mukana.

Tärkeitä lajeja ja suvut

Ohdakkeita esiintyy monissa suvuissa; tunnetuimpia ovat:

• Cirsium — mm. niittyohdake (Cirsium vulgare) ja muut yleiset ohdakelajit.
• Carduus — sisältää mm. iso-ohdakkeen (Carduus nutans).
• Onopordum — esim. skotlanninohdake (Onopordum acanthium), suuret ja piikikkäät lajit.
• Silybum — mm. maito-ohdake eli milk thistle (Silybum marianum), jolla tunnettuja lääkinnällisiä käyttötarkoituksia.
• Cynara — sisältää parsa-artisokan ja sukulaisia, joiden kukkaperät ovat ihmisravintona arvostettuja.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Monet ohdakkeet viihtyvät avoimilla ja kuivahkoilla paikoilla, pientareilla, niityillä ja joutomailla. Ne ovat levinneitä laajalti pohjoiselta pallonpuoliskolta aina Välimeren alueelle, ja jotkut lajit ovat levinneet myös muualle maailmaan ihmistoiminnan seurauksena. Osa lajeista voi muuttua paikoin haitallisiksi rikkakasveiksi tai invasioiksi, kun ne vallitsevat laidunalueita tai peltoja.

Ekologia ja merkitys

Ohdakkeet ovat tärkeitä pölyttäjille: niiden kukat tuottavat runsaasti nektaria ja houkuttelevat mehiläisiä, perhosia ja kimalaisia. Monet perhoslajit ja kärpäset käyttävät ohdakkeita ravintokasveinaan. Lisäksi ohdakkeiden siemenet ovat linnuille ravintoaineena.

Käyttö, hyöty ja haitta

Joidenkin ohdakelajien nuoria osia voidaan käyttää ravinnoksi (esim. parsa-artisokka ja eräät villinaatit), ja maito-ohdake (Silybum marianum) tunnetaan rohdoskasvina maksalle. Toisaalta laajat ohdakeesiintymät voivat haitata laiduneläimiä piikkien vuoksi ja kilpailla viljelykasvien kanssa.

Lisääntyminen ja torjunta

Ohdakkeet leviävät pääasiassa siementen kautta — pappus helpottaa pitkääkin kulkeutumista tuulen mukana. Jotkin lajit leviävät myös maavarsien kautta (esim. Cirsium arvense, juurakko-ohdake), mikä vaikeuttaa torjuntaa. Torjunta perustuu usein mekaaniseen poistoihin ennen siementen kypsymistä, laidunnukseen, niittoon tai tarvittaessa kemiallisiin menetelmiin. Ennakoiva hoito ja maaperän kunnostus auttavat estämään uusiutumista.

Kulttuurinen merkitys

Ohdake on Skotlannin kukkatunnus ja symboloi maan historiaa ja perinnettä. Skotlannissa skotlantilaisten heimojen tarinoissa ohdake edusti puolustusta ja kestävyyttä.

Yhteenvetona ohdakkeet ovat monimuotoinen kasviryhmä, jolla on sekä ekologista ja kulttuurista arvoa että paikoin taloudellisia ja ympäristöhaittoja. Tunnistaminen, elintapojen ymmärtäminen ja oikea ajoitus torjunnassa auttavat tasapainottamaan niiden paikan maisemassa.

Heraldiikka

Ohdake on ollut Skotlannin kansallinen tunnus Aleksanteri III:n (1249-1286) hallituskaudesta lähtien, ja sitä käytettiin Jaakob III:n vuonna 1470 liikkeeseen laskemissa hopeakolikoissa. Se on Skotlannin korkean ritarikunnan, Order of the Thistle Orderin, symboli. Se esiintyy monissa skotlantilaisissa symboleissa ja useiden skotlantilaisten jalkapalloseurojen nimissä. Skotlannin kruunulla kruunattu ohdake on Skotlannin kahdeksasta poliisivoimasta seitsemän symboli (poikkeuksena Northern Constabulary). Ohdake on myös Skotlannin Edinburghista peräisin olevan Encyclopædia Britannican tunnus. Carnegie Mellonin yliopiston vaakunassa on ohdake.

Alkuperä Skotlannin symbolina

Legendan mukaan hyökkäävä norjalaisarmeija yritti hiipiä yöllä skotlantilaisen armeijan leiriin. Tämän operaation aikana eräs paljasjalkainen norjalainen mies astui epäonnekseen ohdakkeen päälle, jolloin hän huusi kivusta ja hälytti näin skotit norjalaisten hyökkääjien läsnäolosta. Joidenkin lähteiden mukaan kyseessä oli Largsin taistelu, joka merkitsi Norjan kuninkaan Haakon IV:n (Haakon vanhempi) lähtöä, sillä hän hallitsi Pohjoissaaria ja Hebridejä ja oli ahdistellut Skotlannin kuningaskunnan rannikkoa muutaman vuoden ajan. On kiistanalaista, mihin ohdakelajiin alkuperäisessä legendassa viitataan. Nykykäytössä suositaan puuvilla-ohdaketta Onopordum acanthiumia, ehkä sen vaikuttavamman ulkonäön vuoksi, vaikka sitä ei todennäköisesti ole esiintynyt Skotlannissa keskiajalla; todennäköisempi ehdokas on keihäsohdake Cirsium vulgare, joka on Skotlannissa runsas kotoperäinen laji. Myös muita lajeja, kuten kääpiöohdaketta Cirsium acaule, myskihorsmaa Carduus nutans ja melankolista ohdaketta Cirsium heterophyllum, on ehdotettu.

Skotlantilainen ohdake heraldisena merkkinä.

Hae kirjaimella