The Most Ancient and Most Noble Order of the Thistle on Skotlantiin liittyvä kuninkaallinen ritarikunta. Sen alkuperäistä perustamisajankohtaa ei tiedetä varmasti: ritarikunnan varhaiseen historiaan liittyy kirjoitettuja kertomuksia ja legendoja, mutta dokumentoitu, nykyisen kaltaisen tilan vakaa aloitus ajoittuu vasta 1600–1700‑lukujen vaihteeseen. Jaakko VII (myös Englannin kuningas Jaakko II) perusti ritarikunnan uudelleen vuonna 1687, ja hänen valtakaudestaan lähtien järjestö on säilyttänyt asemansa Skotlannin ylimpänä kunnianosoituksena.

Jäsenyys ja organisaatio

Ritarikuntaan kuuluu aina hallitsija (sujudellinen suojelija) sekä kuusitoista virallista ritaria tai ladyä. Lisäksi kuninkaalliset perheet ja ulkomaiset monarkit voidaan nimittää niin sanotuiksi "ylimääräisiksi" ritareiksi tai ladyiksi — heitä ei lasketa kuusitoista rajoittavaan määrään. Hallitsija päättää, ketkä kutsutaan ritarikuntaan; perinteisesti Thistlen ja Garterin kaltaisten vanhojen ritarikuntien investointipäätökset tehdään kuninkaan tai kuningattaren henkilöisen harkinnan mukaan.

Perinteisesti kuudentoista varsinaisen jäsenen katsotaan edustavan Skotlannin yhteyksiä, ja jäseniltä odotetaan tavallisesti skotlantilaista syntyperää tai merkittävää yhteyttä Skotlantiin, vaikka "ylimääräisten" jäsenten ei tarvitse täyttää tätä ehtoa.

Tunnukset ja seremoniallinen käyttö

Ritarikunnan näkyvimpiä tunnuksia ovat ohdake, Skotlannin kansalliskukka, ja Pyhä Andreas, joka kantaa kädessään saltire‑ristiä (X‑muotoinen risti). Ritarikunnan tunnuslause on Nemo me impune lacessit (latinaksi "Kukaan ei provosoi minua rankaisematta"), sama, joka esiintyy myös Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaallisessa vaakunassa käytettävänä Skotlannissa sekä useissa puntaa esittävissä kolikoissa. Pyhä Andreas on ritarikunnan suojeluspyhimys.

Jäsenet kantavat seremoniallisesti erilaisia kunniamerkkejä: mantelia (perinteisesti vihreää samettia), kaulaketjua (collar), rintatähteä ja medaljonkia tai riipusta, joiden muotoilussa toistuvat ohdake‑aihe ja St Andrew'n saltire. Ritarikunnan kirkollinen koti on Thistle Chapel (esimerkiksi St Giles' Cathedral Edinburghissa), jossa järjestetään vihkiseremonioita ja missä kunkin jäsenen kunniapaikka (stall) ja vaakuna esitetään huomiota herättävällä tavalla; stall‑levyt jätetään usein kappeliin muistomerkiksi tuleville sukupolville.

Ritarikunnan asema ja merkitys

Suuri osa brittiläisistä ritarikunnista kattaa koko Yhdistyneen kuningaskunnan, mutta kolme vanhinta ritarikuntaa on historiallisesti sidottu kuhunkin erikseen: Thistle Skotlantiin, englantilainen The Most Noble Order of the Garter Englantiin, ja aikoinaan Irlannissa toiminut The Most Illustrious Order of St Patrick. The Most Noble Order of the Garter on koko Yhdistyneen kuningaskunnan vanhin ritarikunta ja on peräisin 1300‑luvulta; Thistle on sen jälkeen toiseksi vanhin.

Vuonna 1783 perustettu Irlannin ritarikunta, The Most Illustrious Order of St Patrick, on käytännössä uinunut Irlannin itsenäistymisen jälkeen: viimeinen vihitty ritari oli vuonna 1927 ja viimeinen elossa ollut jäsen kuoli vuonna 1974.

Thistle on paitsi muodollinen kunnianosoitus myös symboli suhtautumisesta Skotlannin historiaan, kulttuuriin ja yhteisöllisiin arvoihin. Sillä on korkea seremoniallinen ja protokollaarinen arvo — ritarit ja ladyt sijoittuvat usein korkealle kuninkaallisissa etuoikeusjärjestyksissä — ja ritarikunta näkyy julkisissa sekä valtiollisissa yhteyksissä, kun halutaan korostaa Skotlannin erityispaikkaa kuningaskunnan perinteissä.

Nyky käytäntö

Nykyisin valtaosa kunnioituksista myönnetään palveluksesta valtiolle, Skotlannille tai yhteiskunnalle: politiikan, kulttuurin, tieteiden, liike-elämän ja julkisen palvelun ansioista. Vaikka hallitsija tekee nimitykset, käytännössä valintoihin vaikuttavat myös perinteet, neuvot ja ehdotukset eri tahoilta. Ritarikunnan seremonioita ja tunnuksia ylläpidetään tarkasti, ja ne ovat tärkeä osa Britannian ja erityisesti Skotlannin monarkkista seremoniallista perintöä.