Thunbergia — eksoottiset kelloköynnökset: lajit, nimet ja levinneisyys
Tutustu Thunbergia-eksoottiköynnöksiin: lajit, yleisnimet ja levinneisyys Afrikasta Madagaskarille ja Etelä-Aasiaan — vinkit lajintunnistukseen ja viljelyyn.
Thunbergia Retz. on Acanthaceae-sukuun kuuluva kukkakasvien suku, joka on kotoisin Afrikan, Madagaskarin ja Etelä-Aasian trooppisilta alueilta. Sen jäsenet tunnetaan eri nimillä, kuten thunbergiat; kelloköynnös yksinään viittaa yleensä Thunbergia grandifloraan, kun taas Thunbergia alata tunnetaan usein nimellä Black-eyed Susan -köynnös tai vain Black-eyed Susan (ei pidä sekoittaa muihin Black-eyed Susan -nimisiin kukkiin). Oranssi kelloköynnös on nimi Thunbergia gregorii.
Thunbergia on nimetty Carl Peter Thunbergin mukaan.
Lajit ja yleisnimet
Thunbergia-sukuun kuuluu useita kymmeniä lajeja. Tunnetuimpia ja yleisimmin viljeltyjä ovat muun muassa:
- Thunbergia grandiflora – usein kutsutaan Bengal clockvine tai yksinkertaisesti kelloköynnökseksi; suuret sinivioletit kukat.
- Thunbergia alata – Black-eyed Susan -köynnös, pienemmät kellomaiset kukat, keskellä tumma "silmä".
- Thunbergia gregorii – oranssi kelloköynnös, ilman tummempaa silmää, kukat oransseja tai keltaisia.
- Thunbergia laurifolia – usein kasvatetaan koriste- ja kansanlääkinnässä; kukat vaaleansinisiä.
- Thunbergia erecta – pensasmainempi laji, lyhyempi ja tiiviimpi kasvu.
Ulkonäkö ja biologia
Thunbergiat ovat pääosin köynnösmäisiä tai puoliköynnöksiä, joiden kukat ovat torvimaisia tai kellomaisia, viisi- tai useamlapuisia ja erittäin näyttäviä. Lehdet ovat yleensä vastakkaiset, yksinkertaiset ja usein lehtilaitaan asti sahalaitaiset. Kukat houkuttelevat mehiläisiä, perhosia ja paikoin kolibriteja (luonnollisilla alueilla tai istutuksissa), ja kukinta voi jatkua runsaana pitkälle kasvukauteen lämpimissä oloissa.
Levinneisyys ja ekologia
Alkuperältään thunbergiat ovat trooppiselta ja subtrooppiselta vyöhykkeeltä Afrikasta, Madagaskarilta ja Etelä-Aasiasta. Monet lajit ovat kuitenkin levinneet ihmisen levittämänä muihin lämpimiin osiin maailmaa ja ovat paikoin naturalisoituneet tai muodostaneet vieraslajipopulaatioita — esimerkiksi osissa Australasiaa, Tyynenmeren saaria sekä joidenkin trooppisten ja subtrooppisten alueiden puutarhoissa. Joidenkin lajien voimakas kasvutapa voi tehdä niistä hallitsemattomia, joten paikallisten ympäristöviranomaisten ohjeita kannattaa noudattaa.
Kasvatus ja käyttö
Thunbergiat ovat suosittuja koristekasveja pergoloissa, aitauksissa, riippuvaissa ruukuissa ja maanpeitekukintana. Kasvupaikaltaan ne viihtyvät valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa, mieluiten lämpimässä ja suojaisassa ympäristössä. Useimmat lajit ovat pakkasarkoja ja talvehtivat vain vyöhykkeillä, joissa ei ole hallaa.
Kasvatustekniset perusvinkit:
- Multa: ravinnerikas ja hyvin vettä läpäisevä.
- Valo: täysi aurinko tai kevyt puolivarjo tuottaa eniten kukintaa.
- Kastelu: säännöllinen, mutta vältä veden seisomista juurilla.
- Lannoitus: kevät–kesäkaudella satunnainen täysravinnelannoitus edistää kukintaa.
- Lisääntyminen: siemenillä tai pistokkailla; pistokkaat juurtuvat nopeasti ja säilyttävät emokasvin ominaisuudet.
Huolto ja ongelmat
Thunbergiat ovat yleisesti helppohoitoisia, mutta voimakas kasvu vaatii ajoittaista tukemista tai leikkausta. Tavallisimpia ongelmia ovat liiallinen kosteus ja siitä johtuvat juurimätät sekä tuholaiset kuten kirvat, ripsiäiset ja hämähäkkipunkit. Hyvä ilmanvaihto ja tartuntaa ehkäisevä hoito auttavat ongelmien hallinnassa. Talvehtiminen viileämmillä alueilla edellyttää sisätiloihin siirtämistä tai muita suojatoimia.
Kulttuurinen ja lääketieteellinen käyttö
Joitakin lajeja, esimerkiksi Thunbergia laurifolia, on käytetty perinteisessä lääketieteessä Kaakkois-Aasiassa mm. myrkytysten hoitoon ja yleisiin kansanlääkinnällisiin tarkoituksiin. Tällaisissa käytöissä on kuitenkin syytä noudattaa varovaisuutta ja luottaa tieteelliseen näyttöön ennen lääkinnällisiä käyttötarkoituksia.
Yhteenveto
Thunbergia-suku tarjoaa monipuolisia ja näyttäviä köynnöksiä lämpimiin puutarhoihin. Ne ovat arvostettuja pitkäkestoisesta kukinnastaan ja helppohoitoisuudestaan, mutta paikallisten olosuhteiden ja lajikohtaisten eroavaisuuksien vuoksi istutuspaikan ja hoitotoimenpiteiden valinta on tärkeää. Muista myös tarkistaa, onko valitsemasi laji alueellasi mahdollisesti vieraslaji, joka voisi muodostaa uhan luonnon monimuotoisuudelle.
Etsiä