Ajuruohot

Historia

Muinaiset egyptiläiset käyttivät timjamia balsamointiin. Muinaiset kreikkalaiset käyttivät sitä kylvyissään ja polttivat sitä suitsukkeena temppeleissään. He uskoivat, että timjami oli rohkeuden lähde. Uskotaan, että timjamin leviäminen kaikkialle Eurooppaan oli roomalaisten ansiota, sillä he käyttivät sitä huoneidensa puhdistamiseen. Euroopan keskiajalla yrttiä laitettiin tyynyjen alle. Näin tehtiin unen helpottamiseksi ja painajaisten torjumiseksi. (Huxley 1992). Tänä aikana naiset antoivat usein myös ritareille ja sotureille lahjoja, jotka sisälsivät timjamin lehtiä. Ihmiset uskoivat, että se toisi kantajalleen rohkeutta. Timjamia käytettiin myös suitsukkeena ja sitä laitettiin hautajaisissa arkuihin, koska sen oletettiin varmistavan siirtymisen seuraavaan elämään.

Viljely

Timjamia viljellään laajalti yrttinä. Yleensä sitä viljellään sen voimakkaan maun vuoksi, joka johtuu sen tymolipitoisuudesta.

Timjami viihtyy lämpimässä, aurinkoisessa paikassa, jonka maaperä on hyvin valuvaa. Se istutetaan keväällä ja kasvaa myöhemmin monivuotisena. Sitä voidaan lisätä siemenillä, pistokkailla tai jakamalla juurtuneita kasvin osia. Se sietää hyvin kuivuutta.

Timjami säilyttää makunsa kuivattaessa paremmin kuin monet muut yrtit.

Ruoanlaittokäyttö

Timjamia käytetään laajalti ruoanlaitossa. Timjami on perusainesosa ranskalaisessa ja italialaisessa keittiössä sekä niistä johdetuissa keittiöissä. Sitä käytetään laajalti myös Karibian keittiössä.

Timjamia käytetään usein lihan, keittojen ja muhennosten maustamiseen. Se on erityisen mieltynyt lampaanlihaan, tomaatteihin ja kananmuniin, ja sitä käytetään usein niiden mausteena.

Timjami on maukas, mutta se ei ole liian voimakas, ja se sopii hyvin yhteen muiden yrttien ja mausteiden kanssa. Ranskalaisessa keittiössä se on laakerin ja persiljan ohella yleinen osa bouquet garnia ja herbes de Provencea. Joissakin Lähi-idän maissa mauste za'atar sisältää timjamia tärkeänä ainesosana.

Timjamia myydään sekä tuoreena että kuivattuna. Tuore on maukkaampi, mutta myös huonommin käyttökelpoinen; säilyvyys on harvoin viikkoa pidempi. Tuore timjami on kesäkauden tuote, mutta sitä on usein saatavilla ympäri vuoden. Tuoretta timjamia myydään yleensä kimpuissa. Oksa on kasvista leikattu yksittäinen varsi. Se koostuu puumaisesta varresta, jossa on parittaisia lehti- tai kukkaryhmiä ("lehtiä") ½-1 tuuman välein. Reseptissä timjami voidaan mitata kimpun (tai sen murto-osan), oksan tai ruokalusikallisen tai teelusikallisen mukaan. Jos reseptissä ei mainita tuoretta tai kuivattua timjamia, oletetaan, että se tarkoittaa tuoretta.

Timjami säilyttää makunsa kuivattaessa paremmin kuin monet muut yrtit. Kuivattu ja erityisesti jauhettu timjami vie vähemmän tilaa kuin tuore, joten sitä tarvitaan vähemmän, kun se korvataan reseptissä. Laakerin tavoin timjami vapauttaa arominsa hitaasti, joten se lisätään yleensä ruoanlaittoprosessin alkuvaiheessa.

Lääkinnällinen käyttö

Timjamin (Thymus vulgaris) eteerinen öljy sisältää 20-55 % tymolia. Antiseptinen tymoli on Listerine-suuveden tärkein vaikuttava aine. Ennen nykyaikaisten antibioottien tuloa sitä käytettiin siteiden lääkitsemiseen. Sen on myös osoitettu tehoavan varpaankynsiä yleisesti infektoivaan sieneen.

Yrttiä veteen hauduttamalla valmistettua teetä voidaan käyttää yskään ja keuhkoputkentulehdukseen. Lääketieteellisesti timjamia käytetään hengitystieinfektioihin. Koska timjami on antiseptinen, vedessä keitetty ja jäähdytetty timjami tehoaa hyvin kurkkutulehdukseen. Tulehdus häviää yleensä 2 - 5 päivässä. Muita tulehduksia ja haavoja voidaan tiputtaa timjamilla.

Perinteisessä jamaikalaisessa synnytyskäytännössä äidille annetaan timjamiteetä vauvan synnytyksen jälkeen. Sen oksitosiinin kaltainen vaikutus aiheuttaa kohdun supistuksia ja istukan nopeamman synnytyksen, mutta Sheila Kitzingerin mukaan tämä aiheuttaa istukan jäämisen yleistymistä.

Tärkeät lajit

Thymus vulgaris (timjami) on yleisesti käytetty ruokayrtti. Sillä on myös lääkinnällisiä käyttötarkoituksia. Timjami on Välimeren alueen monivuotinen kasvi, joka sopii parhaiten hyvin kuivatettuun maaperään ja viihtyy täydessä auringossa.

Thymus herba-barona (kumina timjami) käytetään sekä ruokayrttinä että maanpeitekasvina, ja sillä on voimakas kuminan tuoksu, joka johtuu kemiallisesta karvonista.

Thymus × citriodorus (sitruslajike; hybridi T. pulegioides × T. vulgaris) on myös suosittu ruokayrtti, jonka lajikkeet on valittu eri sitrushedelmien makujen mukaan (sitruunatimjami jne.).

Thymus pseudolanuginosus ei ole ruokayrtti, vaan sitä kasvatetaan maanpeitekasvina.

Thymus serpyllum (villi timjami) on mehiläisille tärkeä nektarin lähdekasvi. Kaikki timjamilajit ovat nektarilähteitä, mutta villi timjami peittää laajoja alueita kuivilla, kivisillä mailla Etelä-Euroopassa (Kreikka on erityisen kuuluisa villi timjamihunajasta) ja Pohjois-Afrikassa sekä samankaltaisissa maisemissa Berkshiren vuoristossa ja Catskill-vuoristossa Yhdysvaltain koillisosassa.

Viljelmät

Timjamia on useita eri lajikkeita, joilla on vakiintunut tai kasvava suosio:

• Sitruuna timjami - tuoksuu oikeasti sitruunalta.
• Variegated sitruuna timjami - kaksiväriset lehdet
• Oranssi timjami - epätavallisen matalakasvuinen, maanpeittävä timjami, joka tuoksuu appelsiinilta.
• Ryömivä timjami - laajalti käytetyistä timoteistä matalimmin kasvava, sopii hyvin kulkuväylille.
• Hopea timjami-valkoinen/kermanvärinen kirjava
• englantilainen timjami - yleisin
• Kesäinen timjami - epätavallisen voimakas maku.

Muut lähteet

• Kiinan kasvisto: Thymus
• Flora Europaea: Kateenkorva
• Huxley, A., toim. (1992). New RHS Dictionary of Gardening. Macmillan.
• Rohde, E. S. (1920). Yrttien puutarha.