Tietulli (maksullinen tie) – mitä se on ja miksi sitä käytetään

Mikä on tietulli ja miksi maksullisia teitä käytetään? Selkeä opas maksujen, liikenteen hallinnan ja kustannusten merkitykseen.

Maksullinen tie (jota kutsutaan myös tiemaksulliseksi tieksi, maksulliseksi valtatieksi tai maksulliseksi pikatieksi) on tie, jonka käytöstä ajoneuvojen on maksettava maksu, jota kutsutaan usein tietulliksi. Maksullisilla teillä pyritään paitsi rahoittamaan tien rakentamista ja kunnossapitoa myös ohjaamaan liikennevirtoja, vähentämään ruuhkia ja parantamaan matkustusnopeutta tietyillä väylillä. Aikaisemmin tiemaksut kerättiin pääosin, jotta valtiot tai maanomistajat saisivat tuloja, mutta nykyisin tietulleja käytetään monipuolisemmin esimerkiksi liikenteen ohjauksen ja ympäristöpolitiikan välineenä. Usein tietullia voidaan pitää eräänlaisena verona, jolla katetaan tien rakentamisesta ja kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset, joita ei haluta periä niiltä, jotka eivät käytä kyseistä väylää.

Miksi tietulleja käytetään?

• Rahoitus: Tien rakentaminen ja ylläpito maksavat paljon. Tietullit tarjoavat suoran maksutavan niille, jotka käyttävät tietä, eikä kustannuksia tarvitse jakaa laajasti verotuksen kautta.
• Ruuhkien hallinta: Maksullinen tie voi vähentää ylirasitusta suosituilla reiteillä ja ohjata liikennettä vaihtoehtoisille väylille tai julkiselle liikenteelle.
• Ympäristövaikutusten vähentäminen: Hintasignaali voi vähentää ajosuoritteita ja päästöjä erityisesti kaupunkialueilla, kun maksut ovat sidottuja ajankohtaan tai päästöihin.
• Nopeampi ja luotettavampi yhteys: Maksullisilla väylillä liikenne on usein sujuvampaa ja nopeampaa, mikä hyödyttää tavarankuljetuksia ja kiireisiä matkustajia.
• Investointien ja PPP-mallien mahdollistaminen: Tietulleilla voidaan turvata kassavirtaa esimerkiksi yksityisille sijoittajille, jotka rahoittavat ja rakentavat tien osana julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta.

Tietullien keräämistavat

• Portit ja maksuasemat: Perinteinen malli, jossa ajoneuvo pysähtyy tai hidastaa ja maksaa käteisellä tai kortilla.
• Automaattinen tunnistus (ANPR) ja E‑tagit: Kamerat lukevat rekisterinumeron tai kuljettajalla on auton tuulilasissa elektroninen lähetin (esim. RFID), jolloin laskutus tapahtuu jälkikäteen tai tililtä veloitetaan suoraan.
• Vignette- tai kausimaksut: Kiinteä maksu tietylle ajanjaksolle (päivä, viikko, vuosi) käytetään usein maanteillä ja moottoriteillä tietyissä maissa.
• Dynaaminen hinnoittelu: Hinnat vaihtelevat ajankohdan, ruuhkatason tai ajoneuvoluokan mukaan – esimerkiksi korkeammat hinnat ruuhka-aikoina kannustavat siirtämään matkoja pois huipusta.

Vaikutukset ja kritiikki

• Positiiviset vaikutukset: Tehokkaampi liikenteenohjaus, pienemmät ajoneuvokohtaiset aikaviiveet, parempi tien rahoitus ja mahdollinen päästövähennys.
• Negatiiviset vaikutukset: Maksut voivat kohdistua epäsuhteellisesti pienituloisiin tai riippuvaisiin autoilijoihin, ja tienkäyttäjät saattavat valita pidempiä reittejä välttääkseen maksun (ns. reittisiirtymä), mikä voi kuormittaa muita katuja.
• Oikeudenmukaisuus ja saavutettavuus: Kritiikkiä on siitä, että tietulli voi rajoittaa liikkumista sosiaalisesti tai alueellisesti, ellei vaihtoehtoisia liikennepalveluja ole tarjolla.
• Ympäristövaikutukset: Vaikka tavoitteena on vähentää päästöjä, huonosti suunniteltu hinnoittelu voi johtaa kiertoreitteihin ja lisääntyneeseen polttoaineenkulutukseen.

Esimerkkejä ja rahoitusmallit

Tietulleja käytetään monissa muodoissa: kaupunkien ruuhkamaksut (esim. Lontoo, Tukholma), moottoritiet ja tietullisillat tai tunnelit sekä maakohtaiset vignette-järjestelmät. Rahoitus voi olla suoraa julkista (valtio/kunta) tai sijoittajiin perustuvaa PPP-mallin kautta, jossa yksityinen taho rakentaa ja ylläpitää tietä tietyn ajan ja saa maksut käyttäjiltä.

Poikkeukset, alennukset ja sääntely

• Usein on säädetty alennuksia tai vapautuksia esimerkiksi hätäkoneille, joukkoliikenteelle, matkustajille, sähköautoille tai asukkaille lähellä tietullia.
• Hinnoittelua ja käyttötarkoitusta säädellään lainsäädännöllä ja liikennepoliittisilla päätöksillä, ja päätöksenteossa otetaan huomioon liikenteen sujuvuus, ympäristö- ja tasa-arvovaikutukset.

Tulevaisuuden suuntaukset

• Yhä enemmän elektronista ja datalähtöistä keräystä: Automaattinen tunnistus ja paikkatietopalvelut mahdollistavat joustavamman hinnoittelun ja tarkemman vaikutusten seurannan.
• Hiilipohjaiset ja ajankohdat sidotut maksut: Maksut voivat painottua päästöjen mukaan tai suosia vähäpäästöisiä ajoneuvoja.
• Integraatio joukkoliikenteeseen: Hyvin suunniteltu tietullijärjestelmä yhdistää hintaviestinnän vaihtoehtoisiin liikkumismuotoihin ja voi tukea kestävämpiä kulkutapoja.

Yhteenvetona: tietulli on työkalu, joka voi auttaa rahoittamaan infrainvestointeja ja hallitsemaan liikennettä, mutta sen käyttöönotto vaatii huolellista suunnittelua, läpinäkyvyyttä ja kompensaatiomekanismeja, jotta vaikutukset jakautuvat oikeudenmukaisesti ja ympäristöhyödyt toteutuvat.

Miten tietullit toimivat

Maksullisia teitä on monenlaisia. Sillan, tunnelin tai valtatien käytöstä saatetaan periä tietulleja. Joillakin teillä maksettavan maksun määrä riippuu siitä, kuinka pitkälle tiellä ajetaan ja/tai ajetaanko henkilöautolla, moottoripyörällä, linja-autolla vai kuorma-autolla. Toisilla teillä maksat saman summan riippumatta siitä, kuinka pitkälle menet tai millä ajat.

Tietulleja voidaan kerätä myös monin eri tavoin. Ensimmäisillä tiemaksullisilla teillä piti pysähtyä tien varrella olevalle kojulle ja maksaa tiemaksu "kerääjäksi" kutsutulle henkilölle. Tiestä riippuen tämä saatettiin tehdä tielle tultaessa, tieltä poistuttaessa tai molemmissa tapauksissa. Koska monet ajoneuvot saattavat odottaa tietullin maksamista, tietulliasemien ympärillä voi olla tungosta, sillä ne ovat joukko koko tien tukkivia kojuja. Viime aikoina on ollut teitä, joilla on käytössä sähköinen tiemaksunkeräys, jossa käytetään tietokonesiruja ja RFID-tekniikkaa kuljettajien tunnistamiseksi ja tiemaksujen veloittamiseksi heidän pankkitileiltään.

Tietullit voidaan kerätä ajoneuvoilta, jotka kulkevat yhdellä tai useammalla kaistalla tiellä, jonka käyttö on muutoin vapaata. Näitä kaistoja kutsutaan usein "korkean käyttöasteen tietullikaistoiksi", koska useimmissa tapauksissa ajoneuvojen, joissa on enemmän kuin yksi henkilö, ei tarvitse maksaa kaistan käytöstä. Näiden kaistojen tarkoituksena on kannustaa kimppakyytejä. Jos tiellä on vähemmän autoja, useammat ihmiset pääsevät haluamaansa kohteeseen joutumatta ruuhkaan.

Kaikista teistä on maksettava jotenkin, joten ne eivät ole koskaan todella "ilmaisia". Tavallisesti teiden rakentamiskustannukset maksetaan bensiinin, dieselin tai muun polttoaineen veroilla. Maksullisten teiden käyttäjät maksavat edelleen nämä verot ja tietullit kyseisen tien tai kaistan käytöstä.

Tietullialue Yhdistyneessä kuningaskunnassa

Historia

Mytologia

Tietullit mainitaan kreikkalaisessa mytologiassa, jossa lautturi Charon peri tietullia kuljettaessaan kuolleita Acheron- ja Styx-jokien yli Haadekseen. Jos sielu maksoi tiemaksun, Charon kuljetti sen joen yli. Jos se ei maksanut maksua, se vaelsi ikuisesti kuoleman ja elämän välillä.

Muinaiset ajat

Maksulliset tiet ovat ainakin 2700 vuotta vanhoja, sillä Ashurbanipalin hallinnon aikana, seitsemännellä vuosisadalla eaa., Susa-Babylon-moottoritietä käyttävien matkustajien oli maksettava tietulleja. Aristoteles ja Plinius mainitsevat tiemaksut Arabiassa ja muualla Aasiassa. Intiassa ennen 4. vuosisataa eaa. Arthasastrassa mainitaan tietullien käyttö. Germaaniset heimot perivät tiemaksuja vuoristosolmujen yli kulkevilta matkustajilta.

Taloustiede

Sijoittajien joukkovelkakirjalainoja voidaan myydä niille, jotka maksavat tien rakentamisesta, ja niiden odotetaan maksettavan takaisin ajan mittaan perimällä tietulleja. Kun joukkovelkakirjalainat on maksettu takaisin, tie luovutetaan yleensä takaisin sille valtion virastolle, joka omistaa maan, jolle tie rakennettiin ja joka oli antanut luvan tien rakentamiseen.

Yhdistynyt kuningaskunta turnpikes

Tarve rakentaa olemassa olevia teitä parempia teitä oli yksi syy maanteiden rakentamiseen. Englannissa ja Walesissa perustettiin turnpike trusts -yhtiöitä noin vuodesta 1706 alkaen. Turnpike trustit perustettiin yksittäisillä parlamentin laeilla, ja niillä oli valtuudet kerätä tiemaksuja. Suurimmillaan 1830-luvulla yli 1 000 trustilla oli Englannissa ja Walesissa noin 48 000 kilometriä (30 000 mailia) turnpike-tietä. Niillä oli lähes 8 000 maksuporttia. Trustit olivat vastuussa useimpien Englannin ja Walesin pääteiden kunnossapidosta ja parantamisesta. Tämä auttoi maatalouden ja teollisuustuotteiden jakelua ja piti hinnat alhaisina. Turnpike trustit lakkautettiin vähitellen 1870-luvulta alkaen. Useimmat trustit paransivat olemassa olevia teitä, mutta joitakin uusia teitä, yleensä vain lyhyitä tieosuuksia, myös rakennettiin. Thomas Telfordin Holyheadin tie (nykyisin A5) on poikkeuksellinen: se oli pitkä uusi tie, joka rakennettiin 1800-luvun alussa, ja sen varrella oli useita maksukoppeja.

Hongkongin saaren ja Kowloonin välisen maksullisen tunnelin läpi kulkeva liikenne.


Taulukko College Roadin, Dulwichin, Lontoon SE21-tien tietullien maksuista desimaaleja edeltävässä valuutassa.

Hae kirjaimella