Käyttäytyminen – määritelmä, periytyvyys, oppiminen ja hormonit
Käyttäytyminen (tai käyttäytyminen) on sitä, mitä eläin tai kasvi tekee tai miten se toimii. Käyttäytyminen voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Ne voivat olla perittyjä, opittuja tai muistettuja edellisistä elämistä. Käyttäytyminen kattaa laajan kirjon toimintoja: yksinkertaisista refleksiliikkeistä ja ravinnonetsintään aina monimutkaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja ongelmanratkaisuun. Sitä tutkitaan monilta näkökulmilta, muun muassa biologisesta, psykologisesta ja ekologisesta näkökulmasta.
Periytyvyys, evoluutio ja biologinen pohja
Käyttäytymisen perusta voi olla perinnöllinen: geenit ja kehityshistoria vaikuttavat siihen, millaisia reaktioita ja taipumuksia lajin yksilöillä on. Perityt käyttäytymismallit voivat olla esimerkiksi vaistonomaisia toimintoja tai kiinteitä toimintalinjoja (fixed action patterns), joita lajin edustajat toistavat tietyissä tilanteissa. Luonnonvalinta suosii sellaista käyttäytymistä, joka parantaa yksilön tai sen jälkeläisten lisääntymismenestystä eli sopeutuvuutta.
Lisäksi ympäristö ja yksilön kokemukset muokkaavat käyttäytymistä. Usein kyse on geenien ja ympäristön vuorovaikutuksesta: samat geenit voivat ilmetä eri tavoin eri oloissa.
Oppiminen ja muisti
Käyttäytyminen liittyy vahvasti oppimiseen. Oppiminen tarkoittaa pysyvämpää muutosta käyttäytymisessä, joka johtuu kokemuksesta. Oppimisen muotoja ovat muun muassa:
- Tottuminen (habituation) — toistuvan, vaarattoman ärsykkeen aiheuttaman reaktion heikentyminen.
- Ehdollistuminen — klassinen (Pavlovin tyyppinen) ja operantti (palkkio- ja rangaistusperusteinen) ehdollistuminen, joissa eläin oppii liittämään ärsykkeitä tai käyttäytymisen seurauksia toisiinsa.
- Imprinttaus — varhaisessa elämänvaiheessa tapahtuva voimakas kiinnittyminen esimerkiksi lajin vanhempaan, jolla on elintärkeät seuraukset myöhemmälle käyttäytymiselle.
- Sosiaalinen oppiminen — muiden yksilöiden havainnoinnin ja jäljittelyn kautta tapahtuva oppiminen.
Myös muisti on keskeinen: se mahdollistaa kokemusten tallentamisen ja niiden hyödyntämisen tulevissa tilanteissa.
Hermosto, refleksit ja hormonit
Kokeissa käyttäytyminen on havaittu reaktio, joka tapahtuu, kun organismille annetaan ärsyke. Jotkin organismit ovat monimutkaisempia kuin toiset, ja ne voivat olla tietoisempia ympäristöstään. Jos niiden käyttäytyminen on tietoista, se tarkoittaa, että ne tietävät, mitä ne tekevät. Jos ne eivät ole tietoisia siitä, mitä ne tekevät, kyseessä on tiedostamaton käyttäytyminen.
Ihmiset vetävät kätensä takaisin ajattelematta, jos he vahingossa koskettavat jotain kuumaa. Tämä johtuu siitä, että meillä (ja muilla eläimillä) on perinnöllinen hermostorefleksi, joka saa meidät vetäytymään poispäin kipua aiheuttavasta kohteesta.
Käyttäytyminen on yhteydessä sekä hermostoon että hormonitoimintaan. Hermosto välittää nopeasti tietoa ympäristöstä ja käynnistää nopeita toimintaketjuja, kuten refleksejä ja tarkkoja liikkeitä. Hormonijärjestelmä toimii puolestaan hitaammin mutta pitkällä aikavälillä: se muuttaa yksilön fysiologista tilaa ja tekee tietynlaisesta käyttäytymisestä todennäköisempää tai epätodennäköisempää. Esimerkkejä hormonien vaikutuksista ovat aikuiseksi kasvaminen ja lisääntymiskäyttäytymisen käynnistyminen. Yksinkertainen esimerkki on muutos lapsesta aikuiseksi. Tähän liittyy koko joukko hormoneja, jotka vaikuttavat kasvuun ja käyttäytymiseen.
Hermoston ja hormonien vuorovaikutus
Hermosto ja hormonit vaikuttavat usein yhdessä: hermostollinen reaktio voi laukaista hormonierityksen ja hormonit voivat muuttaa hermoston herkkyyttä. Tämä vuorovaikutus selittää, miksi esimerkiksi stressi voi muuttaa sekä hetkellistä käyttäytymistä että pitkittyneemmin tunteita ja terveyttä.
Sosiaaliset ja kulttuuriset näkökulmat
Ihmiset käyttävät usein sanaa "käyttäytyminen" tarkoittaakseen tapaa, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa (käyttäytyvät toisiaan kohtaan). Lapsille opetetaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Hyvään käytökseen kuuluu olla kohtelias ja huomaavainen muita ihmisiä kohtaan. Se on sellaista käyttäytymistä, jota ihmiset yhteiskunnassa odottavat toisilta.
Sosiaaliset normit, arvot ja kulttuuri muovaavat sitä, mitä pidetään hyväksyttävänä käyttäytymisenä. Lisäksi empatia, yhteistyö, konflikti ja kilpailu ovat keskeisiä sosiaalisen käyttäytymisen ilmiöitä, joita tutkitaan sekä yksilö- että ryhmätasolla.
Käyttäytymistutkimus ja käytännön sovellukset
Käyttäytymistä tutkitaan monin menetelmin: kenttähavainnoinnin, laboratorioexperimenttien, sähköisten mittausten, aivokuvantamisen ja käyttäytymismallien avulla. Tutkimus voi olla perustutkimusta (esimerkiksi miten ja miksi tietty käyttäytyminen on kehittynyt) tai soveltavaa (esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin parantaminen, ihmisten mielenterveyden tukeminen, luonnonsuojelu tai tekoälyn ja robotin käytöksen suunnittelu).
Ymmärtämällä sekä perinnöllisiä että oppimisen kautta syntyviä puolia käyttäytymisestä voidaan paremmin ennustaa ja vaikuttaa elinten ja ihmisten toimintaan erilaisissa tilanteissa.
