Tajuton mieli
Alitajunnan ajatellaan olevan ihmisen mielen syvempi osa, joka toimii ihmisen tietämättä. Tunteet, ajatukset, halut tai emootiot näyttävät tulevan tyhjästä, jolloin henkilö joutuu miettimään, mistä ne ovat peräisin.
Alitajunta on 1700-luvun saksalaisen romanttisen filosofin Friedrich Schellingin keksimä termi, jonka runoilija ja esseisti Samuel Taylor Coleridge otti myöhemmin käyttöön englanniksi. Se on kuitenkin ikivanha ajatus, joka on havaittu monissa sivilisaatioissa ja kulttuureissa. Myös se, onko muilla nisäkkäillä samanlaisia mentaalisia mekanismeja kuin ihmisellä, on kysymys, jolla on myös huomattava historia.
Hypnoottinen istunto, Richard Bergh, 1887.
Freudin näkemykset
Alitajunnalla on suuri merkitys Sigmund Freudin psykoanalyysissä. Hän käsitteli tiedostamattoman mielen merkitystä tietoisen ajattelun ja käyttäytymisen ymmärtämisessä.
Freud ei kuitenkaan löytänyt alitajuntaa. Psykologian historioitsija Mark Altschule totesi: "On vaikea - tai ehkä mahdotonta - löytää 1800-luvun psykologia tai psykiatria, joka ei olisi tunnustanut tiedostamatonta ajattelua paitsi todelliseksi myös erittäin tärkeäksi".
Freudin edistysaskel ei ollut alitajunnan paljastaminen vaan menetelmän kehittäminen sen järjestelmällistä tutkimista varten. Hänen menetelmänsä on kuitenkin kiistanalainen, samoin kuin muutkin hänen ajatuksensa. Freud kutsui unia "kuninkaalliseksi tieksi tiedostamattomaan". Hän kehitti ajatustaan teoksessa Unien tulkinta (1899). Esitietoinen kuvattiin kerrokseksi tietoisen ja tiedostamattoman ajattelun välissä; sen sisältöön oli mahdollista päästä käsiksi pienellä vaivalla. Keskeinen piirre alitajunnassa on se, mitä hän kutsui "tukahduttamiseksi". Freud uskoi, että monet ihmiset tukahduttavat tuskalliset muistot syvälle alitajuntaansa.
Jäävuorta käytetään usein havainnollistamaan Freudin teoriaa, jonka mukaan suurin osa ihmismielestä toimii tiedostamatta.
Sopeutuva tiedostamaton
Adaptiivinen tiedostamaton on joukko tiedostamattomia mielen prosesseja, jotka vaikuttavat arvostelukykyyn ja päätöksentekoon. Se eroaa tietoisesta prosessoinnista: se on nopeampaa, vaivatonta, enemmän nykyhetkeen keskittyvää mutta vähemmän joustavaa.
Muissa mielen teorioissa tiedostamaton rajoittuu "matalan tason" toimintaan, kuten tietoisesti päätettyjen tavoitteiden toteuttamiseen. Sitä vastoin adaptiivisen tiedostamattoman ajatellaan osallistuvan myös "korkean tason" kognitioon, kuten tavoitteiden asettamiseen.
Termi "sopeutuva tiedostamaton" viittaa siihen, että sillä on eloonjäämisarvoa ja että se on siis sopeutuminen, joka on valikoitunut voimakkaasti menneisyydessä. Selkärankaisten evoluution aikana kaikki henkinen toiminta oli suurimman osan aikaa tiedostamatonta. Kukaan ei oleta, että kaloilla olisi tietoisuus. Tietoisuutemme on siis lisätty jo olemassa oleviin mekanismeihin, jotka toimivat, mutta joiden toimintaa emme yleensä tunne. . p23
