Urartu – muinainen valtakunta Armenian ylängöllä (n. 860–585 eaa.)

Tutustu Urartuun — muinaiseen valtakuntaan Armenian ylängöllä (n. 860–585 eaa.). Syvenny Van-järven seudun historiaan, arkeologiaan, kulttuuriin ja yhteyksiin Raamatun Araratiin.

Urartu (assyriankielinen Urarṭu, urartilainen Biainili) oli muinainen valtakunta Armeniassa. Se sijaitsi Vähä-Aasian, Mesopotamian ja Kaukasusvuoriston välisellä vuoristoisella tasangolla, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Armenian ylänkö, ja sen keskus oli Van-järven ympärillä (nykyinen Itä-Turkki). Valtakunta oli olemassa noin vuodesta 860 eaa., joka syntyi myöhäispronssikauden nairi-puolueista, vuoteen 585 eaa. saakka. Nimi vastaa Raamatun Araratia.

Urartu ulottui Van-järveltä kaakkoon Mannaihin asti, ja joskus se jopa käsitti tämän maan yhtenä maakuntanaan.

Historia ja valta

Urartun valtakunta nousi 900–800-luvuilla eaa. paikallisten aluepäälliköiden liitosta ja laajeni nopeasti 800–700-luvuilla useiden voimakkaiden hallitsijasukujen johdolla. Tunnetuimpia hallitsijoita ovat olleet mm. Sarduri I, Ishpuini, Menua, Argishti I ja Sarduri II, joiden aikana Urartu vakiinnutti asemansa alueen sotilaallisena ja hallinnollisena valtakeskuksena. Erityisesti Rooman ajan lähteet eivät ole säilyttäneet kaikkia tietoja, mutta arkeologiset löydöt ja taitetut savitaulut antavat kuvan järjestäytyneestä hallinnosta, linnoituksista ja tie- sekä kastelujärjestelmistä.

Kieli ja kirjallisuus

Urartun kieli ei ollut indoeurooppalainen vaan kuului niin kutsuttuun hurro-urartilaiseen kieliperheeseen ja sitä kirjoitettiin assyrialaista nuolenäpäkäistä kalliokirjoitusta mukaillen paikoitellen omaan muotonsa mukautetulla kirjaimistolla, pääosin nuolenäpäillä uurrettuna savitauluihin ja kivipylväisiin. Säilyneistä teksteistä saa tietoa kuninkaallisista ilmoituksista, rakennusteksteistä ja jumalanpalvelusten kuvauksista.

Yhteiskunta, talous ja teknologia

• Talouden perusta oli maatalous: kaskiviljely, kastelun tehostaminen ja karjanhoito. Hallitsijat rakennuttivat pitkiä kastelu- ja vedenohjauskanavia (esim. Menuan aikaisten kaivantojen perinteet), mikä mahdollisti viljelyalueiden laajenemisen vuoristoisella ylängöllä.
• Urartu oli taitava metallintyöstössä: pronssi- ja rautaesineet, aseet, korut ja seremoniaesineet ovat arkeologisesti yleisiä. He käyttivät myös kivirakennustekniikkaa ja rakentivat linnoituksia, varastoja sekä hallintorakennuksia.
• Kaupankäynti ja diplomatia Assyrian, Mannain, median ja hettien jälkeisten vaikutuspiirien kanssa olivat keskeisiä: Urartu sekä soti että solmi liittoja alueen muiden valtioiden kanssa.

Uskonto, taide ja arkkitehtuuri

Urartulainen uskonto oli monijumalainen. Väkevin jumalaperhe näyttäytyi eräänlaisina mytologisina suojelijoina, ja kuninkaalliset uhrimenot sekä temppelikultit olivat tärkeitä vallan ja yhteisön legitimoinnin välineitä. Taiteessa näkyvät sekä paikalliset että mesopotamialaiset vaikutteet: kivireliefit, veistokset, pronssikoristeet ja kivestä veistetyt kuninkaalliset kuvaukset. Linnoitukset ja varustukset, joissa näkyy geometrinen muuri- ja tornirakenne, ovat Urartun tunnusmerkkejä. Tunnettuja kaupunkeja ja linnoituksia rakennettiin mm. Tushpan (Van) seudulle ja muihin strategisiin paikkoihin.

Arkeologiset löydöt ja lähteet

Urartusta tuntemme pitkälti arkeologisten kaivausten, kivireliefien, savitaulujen ja kuninkaallisten ankkurointitekstien kautta. Yksi merkittävimmistä löydöistä on Erebunin (nykyisen Jerevanin esiasema) linnoitus, jonka perustamisesta kertovat kuninkaalliset tekstit ja joka on ajoitettu Argishti I:n aikaansaannoksiin (782 eaa.). Myös Van-järven alueen linnoitukset ja arkeologiset kerrostumat ovat keskeinen lähdevalikoima historialle.

Lopullinen heikkeneminen ja perintö

Urartun valta alkoi heikentyä 600–500-luvuilla eaa. kun ulkoiset paineet (mm. muinaisten iranilaisten heimojen, kuten medialaisten, hyökkäykset), sisäinen epävakaus sekä taloudelliset vaikeudet pienensivät valtakunnan kykyä puolustautua. Lopulta Urartun keskusvallat luhistuivat 600–500-luvuilla, ja viimeiset jäänteet hävisivät historian kentältä noin vuoden 585 eaa. paikkeilla. Urartun vaikutus näkyy myöhemmissä alueellisissa kulttuureissa, ja sen arkeologinen perintö on tärkeä osa Armenian ja koko eteläisen Kaukasuksen esihistoriaa. Nimi ja maantieteelliset kuvaukset ovat myös vaikuttaneet Raamatun käsityksiin Araratista.

Hae kirjaimella