Yrjö V (syntyjään Yrjö Fredrik Ernest Albert; 3. kesäkuuta 1865 – 20. tammikuuta 1936) oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas vuosina 1910–1936. Hän oli ensimmäinen Britannian monarkki, joka virallisesti käytti sukunimeä Windsor – nimi, jonka hän otti käyttöönsä ensimmäisen maailmansodan aikana vähentääkseen yhteyksiä saksalaiseen perintöön. Hän oli kuninkaallinen perillinen ja Edward VII:n poika; hänen isänsä oli Edward VII.

Varhainen elämä ja laivastoura

Yrjö syntyi vuonna 1865. Nuorena hän liittyi kuninkaalliseen laivastoon ja palveli merijoukkojen tehtävissä; palvelukseen astuminen tapahtui jo teini-ikäisenä, ja laivastossa vietetty aika vaikutti hänen käytöstapaansa ja johtamistyyliinsä. Hän jätti aktiivipalveluksen palvellakseen myöhemmin kuninkaallisissa tehtävissä ja antaakseen aikaa virantoimituksiin ja julkisiin velvollisuuksiinsa.

Perhe ja kruunajaiset

Yrjö meni naimisiin Teckin prinsessa Maryn kanssa. Pariskunnalla oli useita lapsia, joista tunnetuimmat olivat pojat, jotka myöhemmin nousivat valtaistuimelle:

  • Edward (myöhemmin kuningas Edward VIII),
  • Albert (myöhemmin kuningas George VI).

Yrjö astui valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1910 ja hänet kruunattiin kuninkaaksi ja Intian keisariksi vuonna 1911 (kruunajaisseremonia Westminsterin tuomiokirkossa). Kruunauksen myötä hänen arvovaltaansa imperiumissa vahvistui, ja hän oli myös Intian keisari.

Ensimmäinen maailmansota ja Windsor-sukunimi

Ensimmäisen maailmansodan aikana kuninkaana Yrjö ja hänen vaimonsa vierailivat säännöllisesti sotilasosastoilla ja sairaaloissa sekä tukivat sotaponnisteluja julkisin esiintymisin ja kannanotoilla. Sodan aikana brittiläinen mielipide oli voimakkaasti epäsuosiollinen Saksaa kohtaan; vastauksena tähän Yrjö muutti kuninkaallisen perheen sukunimen Saxe-Coburg-Gothastä virallisesti Windsoriksi vuonna 1917. Muutos tehtiin kuninkaallisella julistuksella ja sillä pyrittiin erottamaan kuningashuoneen brittiläinen identiteetti sen saksalaisista sukuyhteyksistä.

Toiminta kuninkaana ja perintö

Yrjö tunnettiin aktiivisesta roolistaan julkisissa tehtävissä: hän vieraili armeijan yksiköissä, osallistui virallisiin tilaisuuksiin ympäri valtakuntaa ja imperiumia sekä piti yhteyttä hallituksen johtajiin säilyttäen samalla kuninkaallisen neutraliuden perustuslaillisessa järjestelmässä. Hänen valtakautensa ajanjaksolla tapahtuivat merkittäviä poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, muun muassa Irlannin itsenäistymisprosessi ja dominionien aseman kehittyminen (mm. Statute of Westminster 1931), jotka muovasivat modernin brittiläisen imperiumin rakennetta.

Yrjö myös aloitti tai vakiinnutti useita kuninkaallisia perinteitä. Yksi yleisistä muistettavista teoista on kuninkaallinen joulupuhe: hänen valtakautensa aikana järjestettiin ensimmäiset radioidut joulutervehdykset, mikä loi pysyvän tavan kuninkaallisen yhteydenpidon ja koko kansan välillä. Hän oli myös tunnettu harrastuksistaan: Yrjö oli innokas postimerkkien keräilijä, ja hänen kokoelmansa kasvoi arvostetuksi ja laajaksi kokoelmaksi, joka on osa kuninkaallista filatelia- perintöä.

Luonne, suosio ja kuolema

Monien mielestä Yrjö oli käytännöllinen ja vastuuntuntoinen hallitsija, ja hän säilytti laajan suosion erityisesti koko ensimmäisen maailmansodan ja sen jälkeisten vaikeiden vuosien aikana. Hänen valtakautensa kesti noin 25 vuotta ja 8 kuukautta. Yrjö kuoli 20. tammikuuta 1936, 70-vuotiaana. Hänen pitkä valtakautensa ja julkinen läsnäolonsa jättivät pysyvän jäljen brittiläiseen monarkiaan.

Hänen jälkeläisistään kaksi poikaa, Edward ja George, nousivat myöhemmin Yhdistyneen kuningaskunnan ja brittiläisen imperiumin kuninkaiksi. Hänen tyttärentyttärensä on Britannian nykyhistoriassa merkittävä henkilö, kuningatar Elisabet II, joka on osa Yrjön sukujuuria ja perinnettä.