Peli – määritelmä ja pelityypit (video, lauta, urheilu)
Peli on toiminta, jota ihmiset usein tekevät huvikseen, rentoutuakseen tai oppiakseen. Jos näin on, se eroaa työstä, vaikka joissain peleissä, erityisesti ammattimaisissa, voi myös ansaita elantoa. Monet urheilulajit ovat pelejä, ja on olemassa monia ammattiurheilulajeja; niissä tapauksissa pelaaminen on osa laajempaa viihdettä ja viihdeteollisuutta, ja peleihin liittyy usein yleisöä, säännöllisiä kilpailuja ja kaupallisuutta.
On olemassa erilaisia pelejä, joissa käytetään monenlaisia laitteita ja välineitä. Esimerkiksi videopeleissä ihmiset käyttävät usein ohjaimia, pelihiirtä tai näppäimistöä ohjaamaan sitä, mitä näytöllä tapahtuu — nämä pelit näkyvät television ja tietokoneiden näyttöjen kautta. Korttipeleissä pelaajat käyttävät fyysisiä tai digitaalisia pelikortteja, ja monissa korttipeleissä yhdistyvät taito ja sattuma. On myös pelejä, joissa käytetään koko kehoa tai liikeantureita, kuten Kinect‑järjestelmässä; tällaiset pelit yhdistävät urheilullisuutta ja digitaalista viihdettä. Useimmissa peleissä tarvitaan jonkinlaisia laitteita, mutta ei aina: esimerkiksi perinteiset lasten katupelit ja monet seurapelit eivät useinkaan tarvitse erikoisvälineitä.
Lautapeleissä pelaajat voivat siirtää nappuloita tasaisella alustalla, jota kutsutaan laudaksi. Pelin tavoite vaihtelee suuresti: kilpapeleissä, kuten ludossa, tavoitteena on päästä ensimmäisenä perille, kun taas Go-pelissä tavoitteena on vallata tai hallita laudalta tilaa. Jalkapallossa tavoitteena on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Joissakin peleissä säännöt ovat monimutkaiset ja tarjoavat syvää strategista haastetta, joissakin yksinkertaiset ja helppokäyttöiset.
Pelityypit ja muodot
- Videopelit: yksinpelit, moninpelit, konsoli- ja pc-pelit, mobiilipelit, verkossa pelattavat MMO- ja e-urheilupelit.
- Lautapelit: strategiset pelit (esim. Go), perhepelit, kilpa- ja yhteistyöpelit.
- Korttipelit: perinteiset korttipelit, keräilykorttipelit ja digitaaliset korttipelit.
- Urheilupelit: joukkuelajit ja yksilölajit, vapaa-ajan peleistä ammattilaisurheiluun.
- Roolipelit ja pöytäroolipelit: tarinankerrontaan perustuvat pelit, joissa pelaajat ottavat hahmojen roolit.
- Pulmapelit ja aivopähkinät: yksilön kognitiivisia taitoja haastavat pelit.
- Kaikki muut: seurapelit, party-pelit, simulaattorit, opetuspohjaiset pelit ja uhkapelit (joissa rahapelaaminen on keskeistä).
Pelin ominaisuuksia
Pelaamista säätelevät yleensä selkeät säännöt ja tavoite. Peleissä esiintyy usein seuraavia elementtejä:
- Tavoite: mitä pelaajan tulee saavuttaa (esim. eniten pisteitä, vastustajan kukistaminen tai tehtävän suorittaminen).
- Toimijat: pelaajat, joukkueet tai tekoälyvastustajat.
- Resurssit ja välineet: pelin komponentit kuten kortit, nappulat, pelilauta, ohjain tai näyttö.
- Sattuma vs taito: monissa peleissä on sekä satunnaisia elementtejä (nopat, satunnaistapahtumat) että pitkäaikaista taitoa vaativia mekanismeja.
- Vuorovaikutus: kilpailullinen, yhteistyöhön perustuva tai yksinpelikokemus.
Miksi ihmiset pelaavat?
Pelaaminen tarjoaa monenlaisia hyötyjä ja elämyksiä: sosiaalista kanssakäymistä, haasteita, luovuutta ja oppimista. Pelit voivat kehittää ongelmanratkaisutaitoja, reaktiokykyä ja strategista ajattelua. Fyysiset pelit edistävät liikuntaa ja koordinaatiota. Toisaalta peleihin voi liittyä myös riskejä: liiallinen pelaaminen voi haitata terveyttä ja sosiaalista elämää, ja uhkapeleissä voi syntyä taloudellisia ongelmia.
Pelit nykypäivänä
Nykyään peliympäristöt ovat monimuotoisia: pelataan paikallisesti yhdessä, verkossa vastaan tuntemattomia pelaajia tai striimataan pelejä yleisölle. Ammattimainen pelaaminen ja e-urheilu ovat kasvavia aloja, joissa palkitseminen ja kaupallinen toiminta ovat merkittäviä. Samalla pelien teknologia, kuten tekoäly, virtuaalinen ja lisätty todellisuus, laajentavat pelien muotoja ja saavutettavuutta.
Pelien valinta ja turvallisuus
Pelien valinnassa kannattaa huomioida ikäsuositukset, pelin sisältö ja peliaika. Erityisesti vanhemmat ja kasvattajat voivat seurata, millaisia pelejä lapsi pelaa ja millaisia sosiaalisia verkostoja pelaamiseen liittyy. Viranomaiset ja alan toimijat tarjoavat ikärajoja ja suosituksia, jotka auttavat turvallisessa pelaamisessa.
Pelit ovat monipuolinen ilmiö, jolla on kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen merkitys. Ne voivat olla yksinkertaisia leikkejä tai monimutkaisia strategisia kokemuksia — yhteistä on, että peli tarjoaa tavoitteita, sääntöjä ja elämyksen, jonka avulla ihmiset oppivat, kilpailevat ja viihtyvät.
Senet ensimmäinen tunnettu lautapeli, joka tehtiin muinaisessa Egyptissä.
Mene. Se keksittiin Kiinassa, josta se siirtyi Koreaan ja Japaniin.
Tämä yksinkertainen piirakkakaavio kuvaa pelien historian aikajanaa.
Paul Cézannen vuonna 1895 tekemä maalaus, joka kuvaa korttipeliä.
Köydenveto on helposti järjestettävä, improvisoitu peli, joka vaatii vain vähän välineitä.
Määritelmät
Ludwig Wittgenstein
Ludwig Wittgenstein oli luultavasti ensimmäinen akateeminen filosofi, joka käsitteli sanan peli määritelmää. Filosofisissa tutkimuksissaan Wittgenstein osoitti, että pelien elementit (osat), kuten leikki, säännöt ja kilpailu, eivät kaikki määrittele oikein sitä, mitä pelit ovat. Hän päätteli, että ihmiset käyttävät termiä peli moniin erilaisiin inhimillisiin toimintoihin, jotka liittyvät toisiinsa, mutta eivät ole läheisesti toisiinsa yhteydessä.
Homo Ludens
Homo Ludens (Leikkivä ihminen) on hollantilaisen historioitsijan Johan Huizingan vuonna 1938 kirjoittama kirja. Se käsittelee leikkielementin merkitystä kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Huizinga esittää, että leikki on edellytys kulttuurin syntymiselle.
Roger Caillois
Ranskalainen sosiologi Roger Caillois totesi kirjassaan Les jeux et les hommes (Pelit ja miehet), että peli on toimintaa, joka on näitä asioita:
- hauskuus: toimintaa on hauska tehdä
- erillinen: toiminta ei voi tapahtua kaikkialla tai koko ajan.
- epävarma: toiminnan toteuttajat eivät tiedä, miten se päättyy.
- ei-tuotannollinen: toiminnan tekeminen ei tuota tai tee mitään hyödyllistä.
- Säännöt ohjaavat toimintaa: toimintaan liittyy sääntöjä, jotka poikkeavat jokapäiväisestä elämästä.
- fiktiivinen: toimintaa harjoittavat henkilöt tietävät, että peli ei ole todellisuutta.
Chris Crawford
Tietokonepelien suunnittelija Chris Crawford yritti määritellä sanan peli käyttämällä vertailuja:
- Jotain luovaa on taidetta, jos se on tehty siksi, että se on kaunis, ja viihdettä, jos se on tehty rahan vuoksi.
- Viihde on leikkiväline, jos se on vuorovaikutteinen. Elokuvat ja kirjat ovat viihdettä, mutta eivät vuorovaikutteisia.
- Jos leikkikalulla ei ole mitään tavoitteita, se on "lelu". Jos leikkivälineellä on tavoitteita, se on haaste.
- Jos haasteella ei ole vastustajaa, se on arvoitus. Jos sillä on vastustaja, se on konflikti.
- Jos pelaaja pystyy tekemään jotain paremmin kuin vastustaja, mutta ei voi vaikuttaa vastustajaan, kyseessä on kilpailu. Kilpaurheilu ja taitoluistelu ovat kilpailuja. Jos hyökkääminen on kuitenkin sallittua, konflikti on peli.
Crawfordin määritelmä pelistä on: vuorovaikutteinen, tavoitteellinen toiminta, jossa on vastustajia, joita vastaan pelataan ja jossa pelaajat ja vastustajat voivat häiritä toisiaan.
Pelien historia
Ensimmäinen historiankirjoittaja oli antiikin kreikkalainen Herodotos. Hän kirjoitti kirjan nimeltä "Historiat" noin vuonna 440 eaa. eli lähes 2500 vuotta sitten. Jotkut hänen kirjoittamistaan tarinoista eivät olleet totta, emmekä tiedä, onko tämä yksi niistä.
Herodotos kertoo meille kuningas Atysista; hän hallitsi noin 5500 [viisituhattaviisisataa] vuotta sitten maassa nimeltä Lydia. Hänen maansa sijaitsi läntisessä Vähä-Aasiassa, lähellä nykyistä Kreikkaa. Atysilla oli vakava ongelma; hänen maillaan oli hyvin vähän ruokaa, koska ilmasto ei ollut hyvä maanviljelylle. Lydian kansa osoitti kärsivällisyyttä ja toivoi, että hyvät runsauden ajat palaisivat.
Mutta kun asiat eivät parantuneet, Lydian asukkaat keksivät omituisen ratkaisun ongelmaan. Polku, jonka he valitsivat taistellakseen luonnollista syömisen tarvetta vastaan - epätavallisen ankaran ilmaston aiheuttamia nälkäaikoja - oli leikkiä kokonaisen päivän ajan, jotta he eivät ajattelisi ruokaa. Seuraavana päivänä he söisivät, joten syöminen tapahtui joka toinen päivä. Näin kului 18 vuotta, ja sinä aikana he keksivät nopat, pallot ja kaikki nykyisin yleisesti pelattavat pelit.
Pelit esiintyvät kaikissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa, ja ne ovat ikivanha tapa, joka tuo ihmiset yhteen sosiaalisten tilaisuuksien vuoksi. Pelit antavat ihmisille mahdollisuuden ylittää välittömän fyysisen kokemuksen rajat ja käyttää mielikuvitustaan. Yhteisiä piirteitä peleille ovat lopputulos, jota ei voi ennustaa, sovitut säännöt, kilpailu, erillinen paikka ja aika, mielikuvituselementit, sattuman elementit, asetetut tavoitteet ja henkilökohtainen nautinto. Pelejä käytetään opettamiseen, ystävyyssuhteiden luomiseen ja statuksen osoittamiseen.
Hollantilainen kirjailija Johan Huizinga toteaa vuonna 1938 ilmestyneessä historiankirjassaan, että pelit ovat vanhempia kuin ihmiskulttuuri. Hänen mukaansa pelit ovat monimutkaisten inhimillisten toimintojen, kuten kielen, lain, sodan, filosofian ja taiteen alku. Muinaiset ihmiset käyttivät luita ensimmäisten pelien tekemiseen. Nopat ovat hyvin varhaisia pelinappuloita. Pelit alkoivat osana muinaisia uskontoja. Vanhimmat koskaan löydetyt pelikappaleet - 49 [neljäkymmentäyhdeksän] pientä maalattua kiveä, joihin on leikattu kuvia 5 000 [viisituhatta] vuotta sitten - ovat peräisin Turkista, joten ehkä Herodotoksen historia on totta. Yksi ensimmäisistä lautapeleistä, Senet, esiintyy muinaisessa Egyptissä noin 3 500 [kolmetuhattaviisisataa] vuotta sitten. Muinaisilla kreikkalaisilla oli tammea muistuttava lautapeli ja myös monia pallopelejä.
Ensimmäinen viittaus Go-peliin on kiinalaisissa tallenteissa noin 2400 [kaksituhatta neljäsataa] vuotta sitten. Alun perin poliittiset johtajat käyttivät Go-peliä kehittääkseen strategista ja henkistä osaamistaan. Kiinalaiselta herrasmieheltä vaadittiin Gon pelaamisen osaamista taiteellisen kirjoittamisen tai kalligrafian, maalaamisen ja soittimen soittotaidon ohella. Näitä pidettiin neljänä tärkeimpänä taitona. Muinaisessa Kiinassa herrasmiehen oli läpäistävä koe näissä neljässä avaintaidossa saadakseen hyvin palkattua työtä valtion palveluksessa. Kiinalaiset toivat gon Koreaan, ja se tuli Japaniin noin 1 500 [tuhat viisisataa] vuotta sitten, ja se on ollut suosittu siitä lähtien.
Maaliskuussa 2016 Googlen tietokoneohjelma voitti maailman parhaat Go-pelaajat. Gon uskotaan olevan monimutkaisin lautapeli, joka on koskaan luotu. Onko tämä tietokoneohjelma älykkäämpi kuin ihminen? No, se voitti eteläkorealaisen Go-mestarin Lee Se-dolin, ja Lee oli yllättynyt tuloksesta. Hän myönsi tappionsa kolmen ja puolen tunnin pelin jälkeen. Googlen ohjelman tehnyt Demis Hassabis kutsui sitä tärkeäksi hetkeksi historiassa, koska kone voitti maailman parhaan ihmisen älykkäässä pelissä. Tällaiset tietokoneohjelmat perustuvat niin sanottuun tekoälyyn. Go on kahden pelaajan strategiapeli, jonka sanotaan saaneen alkunsa Kiinassa ehkä noin 3 000 [kolmetuhatta] vuotta sitten. Pelaajat kilpailevat voittaakseen enemmän alueita asettamalla mustia ja valkoisia "kiviä" laudalle, joka koostuu 19 [yhdeksäntoista] viivasta 19 [yhdeksäntoista] viivalla.
Ensimmäinen koskaan luotu tietokonepeli oli luultavasti Alexander Douglasin vuonna 1952 kehittämä peli OXO. Se oli versio tic-tac-toe-pelistä. Useimmat pitävät kuitenkin ensimmäisenä todellisena tietokonepelinä, jossa pelaajat todella osallistuvat, fysiikan tutkija William Higginbothamin vuonna 1958 kehittämää Tennis for Two -peliä. Hän halusi opettaa painovoimaa, massojen välistä vetovoimaa. Nämä varhaiset tietokonepelit luoneet miehet eivät osanneet ennustaa pelien suosion mahdollisuuksia, sillä siihen aikaan modernin historian aikana tarvittiin pieni huone täynnä tietokoneita, jotta pelit saatiin toimimaan! Toinen varhainen peli oli Spacewar!, jonka kehitti vuonna 1961 MIT:n yliopisto-opiskelija Steve Russell. Vuonna 1972 Atari-yhtiö tuotti Pong-pelin, joka oli valtava kaupallinen menestys; kaupallinen menestys tarkoittaa, että sillä tehtiin paljon rahaa. Tämä oli todellinen alku kotona pelattaville tietokonepeleille.
Nykyään ihmiset ympäri maailmaa viettävät tietokonepelien pelaamiseen yli 3 000 000 000 [kolme miljardia] tuntia viikossa. Tämä vastaa yli 342 000 [kolmesataa neljäkymmentäkaksisataatuhatta] vuotta!
Muut määritelmät
- "Peli on järjestelmä, jossa pelaajat osallistuvat sääntöjen määrittelemään keinotekoiseen konfliktiin, jonka tuloksena on mitattavissa oleva lopputulos".
- "Peli on taidemuoto, jossa osallistujat, joita kutsutaan pelaajiksi, tekevät päätöksiä hallinnoidakseen resursseja pelimerkkien avulla tavoitellakseen jotakin päämäärää". (Greg Costikyan)
- "Peli on kahden tai useamman riippumattoman päätöksentekijän välinen toiminta, jolla pyritään saavuttamaan tavoitteet jossakin rajoittavassa kontekstissa".
- "Yksinkertaisimmillaan peli voidaan määritellä vapaaehtoisten valvontajärjestelmien harjoittamiseksi, jossa voimat asettuvat vastakkain ja jota rajoittavat menettelytavat ja säännöt epätasapainoisen lopputuloksen aikaansaamiseksi".
- "Peli on pelimuoto, jossa on tavoitteita ja rakenne".
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on peli?
A: Peli on toimintaa, jota ihmiset tekevät huvikseen, mikä eroaa työstä.
K: Ovatko kaikki urheilulajit pelejä?
V: Monet urheilulajit ovat pelejä, mutta kaikki urheiluksi katsottavat toiminnot eivät ole pelejä.
K: Onko olemassa ammattilaispelejä?
V: Kyllä, monia urheilulajeja pelataan ammattimaisesti, mikä tarkoittaa, että niillä voidaan ansaita rahaa, koska se on eräänlaista viihdettä.
K: Mitkä ovat esimerkkejä pelivälineistä?
V: Esimerkkejä pelivälineistä ovat ohjaimet tai näppäimistö videopeleissä, pelikortit korttipeleissä ja Kinect kehoa käyttävissä peleissä.
K: Tarvitaanko kaikkiin peleihin välineitä?
V: Useimmat pelit vaativat varusteita, mutta eivät kaikki. Lasten katupelit eivät useinkaan vaadi varusteita.
K: Mitkä ovat esimerkkejä lautapeleistä?
V: Esimerkkejä lautapeleistä ovat ludo, go ja jalkapallo.
K: Onko kaikissa peleissä monimutkaiset säännöt?
V: Ei, joissakin peleissä on yksinkertaiset säännöt ja toisissa monimutkaiset säännöt. Se vaihtelee pelistä toiseen.
