Benoît de Maillet (Saint-Mihiel, 12. huhtikuuta 1656 - Marseille, 30. tammikuuta 1738) oli paljon matkustellut ranskalainen diplomaatti ja luonnontieteilijä.
Hän toimi Ranskan pääkonsulina Kairossa ja Levantin alueen valvojana. Hän muotoili evoluutiohypoteesin selittämään maapallon ja sen sisällön.
Maillet'n geologiset havainnot saivat hänet vakuuttuneeksi siitä, että maapallo ei voinut syntyä hetkessä, koska maankuoren piirteet viittaavat hitaaseen, luonnollisten prosessien aikaansaamaan kehitykseen. Hän uskoi myös, että maalla elävät olennot olivat viime kädessä peräisin merissä elävistä olennoista. Hän uskoi ihmisen luonnolliseen alkuperään.
Maillet keräsi diplomaattimatkoillaan laajasti havaintoja kasvillisuudesta, fossiileista, merenlahdista ja rannikkojen muodosta. Nämä kenttähavainnot muodostivat pohjan hänen ajatuksilleen maapallon pitkästä ajallisesta kehityksestä ja elämän muuttuvuudesta. Erityisesti hän kiinnitti huomiota merellisten fossiilien esiintymiseen kaukana nykyisestä rannasta ja rannikkojen sedimenttikerrostumiin, mistä hän päätteli merenpinnan vaihteluiden ja pitkien erosio- ja kerrostumisprosessien vaikuttaneen maankamaran muotoon.
Maillet'n pääteos tunnetaan nimellä Telliamed — teoksen nimi on hänen sukunimensä takaperin — ja se julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Teos on kirjoitettu keskustelumuotoon (dialogi antiikin ajattelijan ja nuoremman herrasmiehen välillä) ja siinä yhdistyvät havainnot, luonnolliset selitykset ja spekulointi. Kirjassa esitetyt väitteet olivat aikanaan hyvin rohkeita: Maillet väitti muun muassa, että nykyiset mantereet olivat muodostuneet merenpohjasta pitkien geologisten prosessien seurauksena ja että monet maan eliöistä olivat kehittyneet merellisistä esimuodoista.
Menetelmä ja merkitys: Maillet edusti varhaista empirismia luonnontieteissä: hän nojasi kenttähavaintoihin, luonnonmuotojen vertailuun ja pitkäaikaisten prosessien huomioonottamiseen. Tässä mielessä hänen ajatuksensa ennakoivat myöhempää uniformitarianismia (ajatusta, että nykyiset luonnonprosessit selittävät menneisyyden ilmiöitä) ja olivat esiaste myöhemmille evoluutioteorioille. Hän esitti myös, että maan ikä oli paljon suurempi kuin raamatullinen kronologia antoi ymmärtää, mikä oli tuohon aikaan kiistanalainen näkemys.
Vastaanotto ja kritiikki: Maillet'n näkemykset herättivät sekä kiinnostusta että vastustusta. Monet aikalaiset pitivät hänen johtopäätöksiään liian spekulatiivisina tai ristiriitaisina kirkollisten oppien kanssa, minkä vuoksi teos julkaistiin vasta postuumisti. Nykyhistorioitsijat arvostavat kuitenkin Maillet'ta yhtenä niistä esikuvista, jotka rohkaisevat ajattelemaan maapallon pitkää aikaa ja elämän muuttuvuutta ennen Darwinin ja geologian kehittymistä 1800-luvulla.
Perintö: Vaikka osa Maillet'n selityksistä oli epätarkkoja tai liioiteltuja, hänen työpanoksensa on tärkeä historiassa, koska se osoitti, että luonnon havainnoiminen ja pitkien ajanjaksojen huomioiminen voivat johtaa radikaaleihin käsityksiin maapallon ja elämän historiasta. Hänet muistetaan laajalti varhaisena luonnontieteilijänä ja esiteoreettisena kehityksen ajattelijana, joka yhdisti diplomaattisen kenttäkokemuksen ja luonnonilmiöiden pohtimisen.
