Wattieza — varhaisin tunnettu puu ja devonikauden fossiili (n. 385 milj. v.)
Wattieza — maailman vanhin tunnettu puu: devonikauden 385 miljoonan vuoden ikäinen fossiili, paljastaa varhaisen metsän evoluution ja kasvien salaisuudet.
Wattieza on tähän mennessä tunnistettu varhaisin tunnettu puu.
Löydöt ja historia
Wattiezan fossiilit löydettiin New Yorkin osavaltiosta, tarkemmin Gilboan alueelta. Rungon ja juuriston osia tunnettiin jo 1800-luvulta lähtien (kuvauksia on vuodesta 1870 alkaen), mutta varsinainen kruunu eli yläosan rakenne löydettiin vasta 2005. Sittemmin kruunu yhdistettiin aiemmin tunnettuun juureen ja runkoon, mikä paljasti, että kyseessä oli kokonainen puumainen kasvi.
Ikä ja ulkonäkö
Wattieza eli devonikauden puolivälissä, noin 385 miljoonaa vuotta sitten. Ne kasvoivat vähintään 8 metriä (noin 26 jalkaa) korkeiksi ja muodostivat puumaisen, pystysuoran rungon. Kruunu koostui haarautuvista, lehvemäisistä oksista eli frondeista, jotka muistuttivat nykyisiä saniaisia. Wattieza ei kantanut pieniä lehtiä kuten useimmat nykypuut, vaan sen yläosa oli muodostunut laajoista, haarautuneista versoketjuista.
Sukupuolinen ja rakenteellinen lähemmin
Wattieza kuului kladoxylopsideihin, ryhmään varhaisia, puumaisia kasveja. Kladoxylopsideille on tyypillistä monimutkainen vaskulaarinen rakenne, jossa oli useita erillisiä vesikuljetuksen uria ja tukevia rakenteita. Ne ovat sukua nykyisille kasviryhmille kuten saniaisten ja hevoskärsämöiden läheisille ryhmille (tarkemmat evolutiiviset suhteet ovat edelleen tutkittavana).
Lisääntyminen ja ekologinen merkitys
Wattieza lisääntyi itiöiden avulla; se ei siis tuottanut siemeniä kuten myöhemmät puulajit. Sporangioita eli itiöpesäkkeitä on löydetty fossiileista usein frondien tai versojen läheisyydestä. Puumainen kasvu mahdollisti korkeamman kasvun, mikä lisäsi elintilaa ja monimuotoisuutta devonikauden maanpäällisessä ekosysteemissä.
Tieteellinen ja ympäristöllinen merkitys
Wattiezan kaltaisten varhaisten puiden ilmaantuminen muutti merkittävästi maanpäällisiä ekosysteemejä: juuristo stabiloi maata ja edisti maaperän muodostumista, kasvien biomassan kasvu vaikutti hiilenkiertoon ja ilmakehän koostumukseen, ja monitasoinen kasvillisuus loi uusia elinympäristöjä eläimille ja muille organismeille. Gilboan fossiilinen metsikkö oli keskeinen todiste siitä, että puumainen kasvillisuus oli jo kehittynyt devonikaudella.
Alkuperäisestä kuvauksesta huolimatta Gilboan kantojen fossiilinen metsikkö kuvattiin aiemmin Eospermatopteris-kasviksi, koska kokonaiset yksilöt eivät ollut yhdistyneet samoihin löydöksiin. Myöhemmät yhteydet kruunun ja rungon välillä selvensivät kuitenkin, että kyseessä oli kokonainen puumainen kasvi, jonka tunnistettiin kuuluvan Wattieza‑sukuun. Tämä yhdistys auttoi ymmärtämään, millainen varhaisin tunnettu puu käytännössä oli ja miten puumaisuus kehittyi maakasveihin.
Etsiä