Devon on paleotsooisen kauden ja faneerotsooisen eonin neljäs jakso. Se kesti noin 419 miljoonaa vuotta sitten (mya) ja noin 359 mya välillä. Jakson nimi tulee Devonshiren maakunnasta Englannissa, missä tämän ajan kiviä tutkittiin ensimmäisenä. Devon on tunnettu nopeasta biologisesta monimuotoistumisesta erityisesti merissä, mutta myös merkittävistä siirtymistä maalle.

Elämä merissä

Merenpinta oli Devonissa yleisesti korkealla ja lämpimät rannikko- ja matalavetiset alueet tarjosivat laajoja elinympäristöjä. Devonin merieläimistöön kuuluivat monet nykyisten selkärankaisten kantamuodot: Agnathat (leuattomat kalat), Acanthodii (ns. piikkikalat), Placodermit (panssaroidut kalat), Chondrichthyes (rustokalat) ja varhaiset Osteichthyes (luiset kalat). Suurten panssarikalojen, kuten Dunkleosteuksen kaltaisten petojen, ohella merissä kukoistivat myös korallit ja stromatoporoidit, jotka rakensivat laajoja riutta-alueita. Devonikerrostumat jaetaan yleisesti alempaan, keskimmäiseen ja ylempään osaan, ja eri osissa esiintyy omaa ikä- ja lajistoa.

Siirtyminen maalle: tetrapodit ja niveljalkaiset

Yksi Devonin merkittävimmistä tapahtumista oli osittaisen siirtymisen veteen sopeutuneista kaloista maalle: varhaiset kalat kehittyivät vähitellen tetrapodeiksi (nelijalkaisiksi selkärankaisiksi). Tämän siirtymän tunnettuja fossiileja ovat esimerkiksi Tiktaalik ja myöhemmin Acanthostega ja Ichthyostega, jotka osoittavat asteittaista siirtymää evistä jaloiksi ja keuhkoista hengityseliminä toimimiseen. Samanaikaisesti erilaiset maanpäälliset niveljalkaiset (mm. hämähäkkieläimet, isopodit ja ensimmäiset hyönteiset) vakiintuivat ja hyötyivät uusista kasvillisuuden tarjoamista elinympäristöistä.

Maa, kasvit ja metsät

Devonissa alkoivat varhaiset metsät. Alkuvaiheessa maata peittivät sammaltyyppiset ja saniaismaisten sukujen kaltaiset kasvit sekä suuret, puumaiset lycopsidit ja progymnospermit. Tunnettu laji Archaeopteris edustaa varhaista puumaisuutta ja sen laajat lehdet ja rungot muodostivat ensimmäisiä metsikköjä, jotka muuttivat maaperää ja vesikiertoa. Samalla ilmestyi myös ensimmäisiä siemenkasveja, jotka kuten siemenfytit mahdollistivat kasvien leviämisen kuivempiin oloihin ja edistivät yhä monimuotoisempien metsien syntyä. Kasvillisuus muutti huomattavasti eroosiota, maaperän muodostumista ja hiilenkiertoa, vaikuttaen ilmastoonkin pitkällä aikavälillä.

Paleogeografia ja ilmasto

Devonin aikana Gondwanan suuri supermantereen osa sijaitsivat etelässä, kun taas Siperian ja sitä ympäröivät alueet olivat pohjoisella pallonpuoliskolla. Pienen mannerosan Euramerikan varhaismuoto lepäsi näiden välillä — käytännössä Laurentia ja Baltica olivat lähestymässä toisiaan muodostaen Euramerikan. Suuri mannerten yhdistyminen, Pangaian muodostuminen, oli vasta alkamassa. Ilmasto oli yleisesti lämpimämpi kuin nykyisin, mutta jakson lopulla esiintyi vaiheittaisia jääkausimaisia ja jäätiköitymisvaiheita sekä meriveden pinnan laskuja, jotka liittyivät ympäristömuutoksiin ja elämän kokemusmuutoksiin.

Devonin lopun muutokset ja sukupuuttoaalto

Devonikauden lopulla, noin 375–360 mya, tapahtui useissa pulsseissa etenevä massasukupuutto, jota kutsutaan usein myöhäisdevonilaiseksi sukupuuttoaaloksi. Nämä tapahtumat vaikuttivat erityisesti merellisiin eliöihin, kuten koralleihin, moniin pelagisiin selkärankaisiin ja planktoniin. Sukupuuttoon vaikuttivat todennäköisesti meren happamoituminen, meriveden happjen väheneminen, laajamittaiset muutokset merenpinnan tasossa sekä ekosysteemien muutokset maan pinnan kasvillisuuden ja eroosion seurauksena.

Merkitys ja perintö

Devonikausi on keskeinen jakso nykyisen elämän kehityksessä: sen aikana syntyivät useimmat tärkeät rakenteelliset uudistukset, jotka mahdollistivat siirtymisen vedestä maalle — nelijalkaisten alku ja laajeneva maaympäristö — sekä ensimmäiset laajat metsät ja siemenkasvit, jotka muovasivat planeetan kemiaa ja ilmastoa. Devonin fossiilit kertovat näistä radikaaleista siirtymistä ja tarjoavat meille ikkunan siihen, miten elämä sopeutuu uusiin ympäristöihin ja muokkaa niitä.

Devonikaudella esiintyi siis sekä suurta innovatiivisuutta että rankkoja ympäristöhaasteita, joiden seuraukset näkyvät selkeästi myöhemmissä geologisissa jaksoissa, kuten hiilikaudella.