Berliinin (Kongon) konferenssi 1884–85: Afrikan jako ja siirtomaavallat
Berliinin (Kongon) konferenssi 1884–85 selittää Afrikan jaon, siirtomaavallat ja Bismarckin roolin – päätökset ilman afrikkalaisten mukanaoloa, jotka muovasivat kolonialismin kartan.
Vuosina 1884-85 pidetyssä Berliinin konferenssissa (tai "Kongon konferenssissa") laadittiin säännöt Euroopan siirtomaavallalle ja kaupalle Afrikassa. Sen koollekutsujana oli Portugali ja järjestäjänä Otto von Bismarck. Konferenssi kokoontui Afrikan-taistelun (Scramble for Africa) aikana, jolloin Euroopan suurvallat harjoittivat enemmän siirtomaavaltaustoimintaa. Afrikkalaisia ei kutsuttu mukaan. Konferenssi lopetti suurimman osan Afrikan autonomian ja itsehallinnon muodoista ja varmisti, ettei Euroopan valtojen tarvitsisi taistella keskenään herruudesta.
Konferenssin kulku ja osallistujat
Berliinin konferenssi pidettiin marraskuusta 1884 helmikuuhun 1885 (kokoukset alkoivat 15.11.1884 ja päättyivät 26.2.1885). Paikalla oli noin neljätoista eurooppalaista valtiota sekä edustajia muista maista; kokoukseen osallistuivat muun muassa Britannia, Ranska, Saksa, Belgia, Italia, Portugali, Espanja, Alankomaat, Venäjä, Itävalta–Unkari, Tanska ja Osmanien valtakunta. Yhdysvallat lähetti kokoukseen tarkkailijan mutta ei ollut aktiivinen allekirjoittaja. Afrikkalaiset valtakunnat ja kansat jätettiin neuvottelujen ulkopuolelle.
Keskeiset päätökset ja periaatteet
- Yleisakta (General Act): Kokouksessa hyväksyttiin niin kutsuttu Berliinin yleisakta, joka sisälsi periaatteita siirtomaavaltojen toiminnalle Afrikassa.
- Efektiivisen valtauksen periaate: Jotta valta voitaisiin tunnustaa kansainvälisesti, tuli maa todellisuudessa hallita aluetta — tehdä sopimuksia paikallisten johtajien kanssa, vakiinnuttaa hallinto ja tehdä alueesta "efektiivisesti hallittu". Tämä sääntö vauhditti valloituksia maaperällä.
- Vapaa kauppa ja liikenneyhteydet: Päätettiin vapaan kaupankäynnin periaatteista esimerkiksi Kongon ja Nigerin jokialueilla, mikä turvasi siirtomaavaltioiden kauppaetujen avoimuutta.
- Orjakaupan vastustus: Aktiivinen orjakaupan vastustaminen muodollisesti hyväksyttiin osaksi agendaa, ja konferenssi pyrki luomaan oikeudellisia keinoja orjakaupan rajoittamiseksi.
- Aluerajat ja vaikutuspiirit: Vaikka tarkkoja rajoja ei aina piirretty konferenssissa, se loi puitteet vaikutuspiirien tunnustamiselle ja myöhemmälle koloniaaliselle hallinnolle. Konferenssi esimerkiksi antoi poliittista ja oikeudellista pohjaa King Leopold II:n yksityiselle Kongon vapaaherrakunnalle (Kongon vapaa valtio).
Seuraukset ja pitkäaikainen perintö
Berliinin konferenssi nopeutti Afrikan jakoa eurooppalaisten valtioiden kesken ja loi kansainvälisen oikeudellisen kehyksen siirtomaavallan laajentumiselle. Konkreettisesti se:
- vahvisti siirtomaavaltojen legitimiteettiä ja antoi perusteita laajentaa hallintoa paikallisten yhteisöjen yli;
- aiheutti ennennäkemättömän resurssien ja työvoiman hyväksikäytön, pakkotyön ja taloudellisen riiston, erityisesti Kongossa, missä seuraukset olivat julmia ja pitkäkestoisia;
- johti raja- ja vaikutuspiirien määrittelyyn ilman huomioita paikallisista etnisistä, kielellisistä tai historiallisista realiteeteista — tämä jätti perinnöksi monia myöhempiä konflikteja ja valtiollisia epävakauksia Afrikassa;
- osoitti Euroopan valtioiden pyrkimyksen välttää keskinäisiä sotia siirtomaista luomalla kansainvälisen sopimusjärjestelmän alueellisen kilpailun sääntelyyn.
Arvio ja nykynäkökulma
Nykyhistoriantutkimuksessa Berliinin konferenssia pidetään merkittävänä osana kolonialismin laajenemista ja oikeudellisena välineenä, joka helpotti Euroopan valtioiden taloudellista ja poliittista riistoa Afrikassa. Konferenssi on myös esimerkki siitä, miten kansainväliset päätökset voivat tehdä tuhoisia vaikutuksia paikallisille väestöille, koska päätökset tehtiin ilman heidän ääntään. Dekolonisaation ja historian uudelleenarvioinnin myötä konferenssin seurausten inhimillisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia on alettu korostaa yhä enemmän, ja sen perintö näkyy monin tavoin Afrikan nykytilassa ja globaaleissa keskusteluissa korvauksista, palautuksesta ja historiallisesta vastuusta.
Berliinin konferenssi
Yleinen laki
Yleislaissa vahvistettiin seuraavat kohdat:
- Orjuuden lopettaminen mustien ja islamilaisten valtojen toimesta.
- Kongon vapaavaltio oli Kongo-seuran yksityisomaisuutta. Nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alue siirtyi Belgian Leopold II:n omistukseen.
- Allekirjoittaneilla 14 maalla oli vapaakauppa Kongon altaan ja Nyasa-järven kautta ja siitä itään 5° pohjoisen leveyspiirin eteläpuolella olevalla alueella.
- Nigerjoki ja Kongojoki vapautettiin laivaliikenteelle.
- Maat eivät voineet perustaa siirtomaita vain nimellisesti.
- Jos jokin maa ottaisi haltuunsa jonkin uuden osan Afrikan rannikosta, sen olisi kerrottava siitä muille maille.
- Kullekin maalle kerrottiin, mitkä osat Afrikasta ne voisivat ottaa haltuunsa.
Agenda
- Portugali - Iso-Britannia Angolan ja Mosambikin siirtomaat yhdistettiin niiden väliin jäävällä maa-alueella (maa-alue, josta myöhemmin tuli Sambia, Zimbabwe ja Malawi.) Iso-Britannia ei tukenut tätä suunnitelmaa. Vuonna 1890 Britannian hallitus käski portugalilaisia poistumaan alueelta.
- Ranska - Iso-Britannia Saysta Nigerissä Barouaan, Tšad-järven koillisrannikolle, kulkeva viiva merkitsi, mikä osa kuului kenellekin. Ranska omistaisi tämän linjan pohjoispuolella olevan alueen ja Yhdistynyt kuningaskunta sen eteläpuolella olevan alueen. Niilin allas kuuluisi Yhdistyneelle kuningaskunnalle, ja Ranska saisi Tšad-järven altaan.
- Ranska - Saksa Alue, joka sijaitsi 14. pituuspiirin ja Miltoun leikkauspisteen muodostaman linjan pohjoispuolella, oli ranskalaista aluetta ja eteläpuolella saksalaista aluetta.
- Iso-Britannia - Saksa Erottaminen tapahtui Yolan kautta Benoué- ja Dikoa-joen varrella kulkevan linjan muodossa, joka ulottuu Tšad-järven ääripäähän.
- Ranska - Italia Italian oli määrä omistaa se, mikä sijaitsi pohjoiseen linjasta, joka kulki Kravun kääntöpiirin ja 17. pituuspiirin leikkauspisteestä 15. leveyspiirin ja 21. pituuspiirin leikkauspisteeseen.
Vuoteen 1902 mennessä 90 prosenttia Afrikan pinta-alasta oli Euroopan hallinnassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Berliinin konferenssi?
A: Berliinin konferenssi oli vuosina 1884-85 pidetty kokous, jossa laadittiin säännöt Euroopan siirtomaavallalle ja kaupalle Afrikassa.
K: Kuka kutsui koolle Berliinin konferenssin?
A: Portugali kutsui koolle Berliinin konferenssin.
K: Kuka järjesti Berliinin konferenssin?
V: Berliinin konferenssin järjesti Otto von Bismarck.
K: Milloin Berliinin konferenssi pidettiin?
V: Berliinin konferenssi pidettiin vuosina 1884-85.
K: Kutsuttiinko afrikkalaisia Berliinin konferenssiin?
V: Ei, afrikkalaisia ei kutsuttu Berliinin konferenssiin.
K: Mikä vaikutus Berliinin konferenssilla oli Afrikan autonomiaan ja itsehallintoon?
V: Berliinin konferenssi lopetti suurimman osan Afrikan autonomian ja itsehallinnon muodoista ja asetti Afrikan kansakunnat Euroopan valvontaan.
Kysymys: Miksi Berliinin konferenssi kutsuttiin koolle Afrikkaan pyrkimisen aikana?
V: Berliinin konferenssi kutsuttiin koolle Afrikkaan pyrkivän taistelun (Scramble for Africa) aikana, jolloin eurooppalaiset suurvallat lisäsivät siirtomaavaltauksiaan, jotta saataisiin aikaan säännöt ja vältettäisiin Euroopan kansojen väliset konfliktit Afrikasta.
Etsiä