Mosambik, virallisesti Mosambikin tasavalta, on maa Kaakkois-Afrikassa. Sen pääkaupunki on Maputo. Asukkaita on noin 31 miljoonaa. Mosambik itsenäistyi Portugalista vuonna 1975. (Kansallispäivä 25. kesäkuuta 1975) Portugalilaiset nimesivät maan Moçambiqueksi Mosambikin saaren mukaan, joka oli Portugalin Afrikan pääkaupunki. Portugalista itsenäistymisen jälkeen siitä tuli Mosambikin kansantasavalta. Vuosina 1977-1992 käytiin suurta sisällissotaa.

Mosambikilla on monia luonnonvaroja. Portugali, Espanja ja Belgia ovat maan tärkeimpiä kumppaneita. Se on maailman toiseksi köyhin maa. Siellä on maailman alhaisin elinajanodote. Vuonna 2012 Mosambikista löydettiin suuret maakaasuvarannot. Varannoista saatavat tulot saattavat muuttaa taloutta dramaattisesti.

Mosambikin ainoa virallinen kieli on portugali. Noin puolet väestöstä puhuu sitä toisena kielenä ja vain harvat puhuvat sitä äidinkielenään. Kotimaisia kieliä ovat muun muassa swahili, makhuwa ja sena. Mosambikin suurin uskonto on kristinusko. Mosambikissa on myös muslimeja ja afrikkalaisia perinteisiä uskonnollisia vähemmistöjä.

Mosambik on Afrikan unionin, Kansainyhteisön, portugalinkielisten maiden yhteisön, Latinalaisen unionin, Islamilaisen yhteistyön järjestön ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisön jäsen.

Historia tiiviisti

Alueella asui monia bantu-kansoja ennen portugalilaisten saapumista 1500-luvulla. Portugalin siirtomaavallan aikana maa yhdistettiin Portugaliin kauppareittien ja orjakaupan kautta. Itsenäistymistaistelun jälkeen Mosambik julistautui itsenäiseksi vuonna 1975, ja maan ensimmäinen johtaja oli FRELIMO-liikkeen johtaja Samora Machel.

Itsenäistymisen jälkeen Mosambik ajautui pian sisällissotaan (1977–1992), jossa FRELIMO:n hallitus kamppaili RENAMO-sissiliikettä vastaan. Sota tuhosi infrastruktuuria, lamautti taloutta ja aiheutti suuria inhimillisiä kärsimyksiä. Rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1992, minkä jälkeen maa on asteittain rakentanut jälleenrakennusta ja demokraattisia rakenteita, vaikka poliittiset jännitteet ja ajoittaiset väkivaltaisuudet ovat jatkuneet.

Talous ja luonnonvarat

Mosambikin talous perustuu pitkälti maatalouteen, kalastukseen ja luonnonvaroihin. Tärkeimpiä maataloustuotteita ovat maniokki (casava), maissi, riisi, sokeriruoko, puuvilla ja cashew-pähkinä. Myös puunkorjuu ja kalastus ovat merkittäviä elinkeinoja rannikkoalueilla.

  • Maakaasu: 2010-luvulla löydetyt suuret kaasuesiintymät (erityisesti Rovuma-laaksossa pohjoisessa) ovat potentiaalisesti merkittävä tulonlähde. Suuret LNG-hankkeet ovat kuitenkin kohdanneet haasteita turvallisuusongelmien, markkinaolosuhteiden ja sijoittajaympäristön vuoksi.
  • Kaivos- ja mineraalivarannot: Mosambikissa on hiiltä, tantaliinia, ilmeniittiä (titaania), timantteja ja muita mineraaleja.
  • Vesivoima: Zambezin varrella sijaitsevat padot tarjoavat vesivoimapotentiaalia, joka voi tukea teollisuuden kehitystä ja sähköntuotantoa.

Maa on kuitenkin kärsinyt taloudellisista haasteista, mm. korkeasta köyhyydestä, heikosta infrastruktuurista ja vuonna 2016 paljastuneesta julkisten velkojen skandaalista, joka heikensi luottamusta ja vaikutti kansainväliseen rahoitukseen. Kehitysavun ja suoran ulkomaisen investoinnin tarve on suuri.

Kulttuuri ja väestö

Mosambikin väestö on etnisesti ja kielellisesti monimuotoinen. Vaikka portugali on virallinen kieli ja hallinnon kieli, suurin osa ihmisistä puhuu asteittain paikallisia bantu-kieliä arjessa. Suomenkielessä tavattu nimitys "makhuwa" viittaa emakhuwa-kieleen ja etniseen ryhmään; sena ja muut ryhmät ovat levinneitä eri alueille. Pohjoisessa suahilin (swahili) vaikutus näkyy paremmin.

Uskonnollisesti suurin osa on kristittyjä (katolisia ja useita protestanttisia kirkkokuntia), mutta islam on yleinen erityisesti pohjoisessa ja rannikkoalueilla. Perinteiset uskomusjärjestelmät ovat yhä läsnä erityisesti maaseudulla.

Luonnon monimuotoisuus ja ympäristö

Mosambikin pitkulainen rannikko ja saaristo tarjoavat rikkaita meriekosysteemejä: koralliriuttoja, mangrovemetsiä ja kalastusalueita. Sisämaassa on savannia, metsää ja suuria jokilaaksoja, joista tunnetuin on Zambezi. Kansallispuistot kuten Gorongosa ja Bazaruton saaristo ovat tärkeitä luonnonsuojelualueita ja vetonauloja ekomatkailulle.

Maa on kuitenkin altis luonnonkatastrofeille: trooppiset myrskyt ja tulvat voivat aiheuttaa mittavia tuhoja (esimerkiksi syvävaikutteiset hirmumyrskyt ovat aiheuttaneet vakavia tuhoja 2000-luvulla). Maan ilmastollinen vaihtelu, metsäkato ja ylikalastus ovat merkittäviä haasteita.

Politiikka ja turvallisuus

Poliittisesti FRELIMO on ollut maan johtava puolue itsenäisyydestä lähtien, mutta Mosambik on siirtynyt monipuoluejärjestelmään ja järjestää säännöllisiä vaaleja. RENAMO siirtyi sodan jälkeen oppositiopuolueeksi, ja sen sekä hallituksen väliset suhteet ovat ajoittain jännittyneet. Viime vuosina erityinen turvallisuusuhka on ollut pohjoisen Cabo Delgadon maakunnassa puhjennut islamistinen kapina, joka on aiheuttanut satojatuhansia sisäisiä pakolaisia ja vaikeuttanut taloushankkeita alueella.

Infrastruktuuri ja elämänlaatu

Infrastruktuuri on kehittymässä, mutta monin paikoin heikko: teitä, sähköverkkoa ja terveydenhuoltoa pitää parantaa. Terveyshaasteisiin kuuluvat tartuntataudit kuten HIV/AIDS, malaria sekä aliravitsemus erityisesti lapsissa. Elinajanodote on matala verrattuna moniin muihin maihin, ja köyhyysaste on korkea.

Matkailu ja nähtävyydet

Mosambik tarjoaa mahdollisuuksia rantalomailuun, sukellukseen ja luonnonläheisiin safareihin. Maputon kaupunkikulttuuri, Mosambikin saari (Ilha de Moçambique, joka on myös UNESCO-kohde), Bazaruton saaristo ja Gorongosan kansallispuisto ovat suosittuja kohteita matkailijoille. Matkailun kehitys kuitenkin riippuu rauhasta ja turvallisuudesta sekä infrastruktuurin parantamisesta.

Tulevaisuuden näkymät ja haasteet

Mosambikilla on suuria mahdollisuuksia luonnonvarojensa ansiosta, mutta hyötyjen realisoituminen vaatii vakaata turvallisuustilannetta, hyvää hallintoa, läpinäkyvää taloudenhoitoa ja infrastruktuuri-investointeja. Pitkän aikavälin kehitys edellyttää myös ihmisten terveyden ja koulutuksen parantamista, jotta luonnonvarojen tuotot voidaan muuttaa kestävän kehityksen eduiksi laajemmalle väestölle.