Wilhelm Weinberg (1862–1937) – Hardy–Weinbergin lain esittäjä
Tutustu Wilhelm Weinbergiin (1862–1937): synnytyslääkäri ja geneetikko, Hardy–Weinbergin lain esittäjä, joka selitti määritysharhojen vaikutuksen genetiikan havaintoihin.
Wilhelm Weinberg (1862 - 1937) oli saksalaisjuutalainen lääkäri, josta tuli merkittävä geneetikko. Hän oli synnytyslääkäri ja gynekologi, joka toimi Stuttgartissa. Vuonna 1908 hän esitti periaatteen, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Hardy-Weinbergin lakina. Weinbergin katsotaan myös selittäneen ensimmäisenä, miten määritysharhat vaikuttavat genetiikan havaintoihin.
Elämä ja ura
Weinberg työskenteli pitkään käytännön lääkärinä, erityisesti synnytys- ja naistentauteihin liittyen. Hän ei ollut ammatiltaan perinteinen biologian tutkija, mutta hänen potilastyöstään ja kliinisistä havainnoistaan kehittyi kiinnostus perinnöllisyyteen ja populaatiogenetiikkaan. Weinberg kirjoitti tieteellisiä töitä ja laski periaatteita, jotka yhdistävät matemaattisen tarkastelun ja biologiset havainnot.
Hardy–Weinbergin laki
Vuonna 1908 Weinberg johdatteli populationaalisen perinnöllisyyden käsitettä, joka myöhemmin vakiintui nimellä Hardy–Weinbergin laki. Laki antaa yksinkertaisen mallin tilanteelle, jossa geenin eri alleeleiden frekvenssit säilyvät vakaina sukupolvesta toiseen, jos populaatiossa ei vaikuta valinta, mutaatio, migraatio, satunnaisajautuma tai epätasainen parittelu. Tämän ns. oletustilan avulla voidaan laskea odotettuja genotyyppien osuuksia eri alleelifrekvensseillä — perusmuotoisesti kahdenalleelisen lokuksen tapauksessa odotetut genotyypin frekvenssit voidaan esittää muodossa p² + 2pq + q², missä p ja q ovat kahden alleelin frekvenssit.
Määritysharhat (ascertainment bias)
Weinberg huomasi myös, että käytännön perinnöllisyystutkimuksissa ja sukupuutatutkimuksissa tehtävät valinnat voivat vääristää havaintoja. Erityisesti hän osoitti, että jos tutkitaan perheitä, joissa jo tunnetusti esiintyy jokin perinnöllinen ominaisuus (esimerkiksi etsitään perheitä, joilla on sairas lapsi), saadut suhteet ja frekvenssit eivät välttämättä vastaa koko populaation odotusarvoja. Tätä ilmiötä kutsutaan nykyisin määritysharhaksi ja sen huomioon ottaminen on keskeistä perinnöllisyystutkimusten luotettavuudessa.
Merkitys ja perintö
Weinbergin työ on keskeinen osa modernin populaatiogenetiikan perustaa. Vaikka samaan aikaan—edesmenneen G. H. Hardyn kanssa—esitetty periaate tunnetaan yleisesti yhdistettynä nimellä Hardy–Weinberg, Weinbergin panos oli itsenäinen ja tärkeä. Hänen työnsä on ollut käytännön apuna sekä geneettisessä neuvonnassa että väestötason perinnöllisyystutkimuksissa, ja Hardy–Weinbergin tasapainomalli toimii edelleen usein lähtökohtana ja kontrollitilanteena geneettisissä analyyseissa.
Kulttuurinen ja tieteellinen konteksti
Weinberg toimi Saksassa aikana, jolloin perinnöllisyystiede oli nouseva mutta vielä muotoutumassa oleva tieteenala. Koska hän oli käytännön lääkäri eikä kuulunut laajempiin biologian tutkimuspiireihin, hänen työnsä jäi osin huomaamatta oman aikansa kansainvälisessä keskustelussa — osin myös kielimuurin vuoksi. Myöhemmin hänen nimensä kuitenkin vakiintui historialliseen yhteyteen yhdessä Hardyn työn kanssa.
Weinbergin ajatukset panivat alulle tärkeitä käsitteitä populaatiogenetiikkaan ja kliiniseen perinnöllisyystieteeseen, ja ne auttavat edelleen ymmärtämään, miten geneettiset ominaisuudet jakautuvat ja miten tutkijavalinnat voivat vaikuttaa havaittuihin tuloksiin.
Life
Weinberg syntyi Stuttgartissa, opiskeli lääketiedettä Tübingenissä ja Münchenissä ja väitteli lääketieteen tohtoriksi vuonna 1886. Hän palasi Stuttgartiin vuonna 1889, jossa hän piti suurta gynekologin ja synnytyslääkärin vastaanottoa, kunnes hän jäi eläkkeelle Tübingeniin muutama vuosi ennen kuolemaansa vuonna 1937. Suuri osa hänen akateemisesta elämästään kului genetiikan tutkimiseen, erityisesti periytymislakien soveltamiseen populaatioissa.
Hardy-Weinbergin laki
Weinberg kehitti geneettisen tasapainon periaatteen riippumatta brittiläisestä matemaatikosta G.H. Hardysta. Hän esitteli ajatuksensa luennollaan 13. tammikuuta 1908, noin kuusi kuukautta ennen kuin Hardyn artikkeli julkaistiin englanniksi. Hänen luentonsa painettiin myöhemmin samana vuonna seuran vuosikirjassa.
Weinbergin panosta ei tunnustettu englanninkielisessä maailmassa yli 35 vuoteen. Ennen toista maailmansotaa Yhdysvaltoihin muuttanut saksalainen geneetikko Curt Stern huomautti Science-lehdessä julkaistussa lyhyessä artikkelissa, että Weinbergin esitys oli sekä aikaisempi että kattavampi kuin Hardyn.
Määritysharha
Weinberg oli uranuurtaja kaksostutkimuksissa ja kehitti tekniikoita fenotyyppisen vaihtelun analysoimiseksi. Hänen tavoitteenaan oli jakaa tämä vaihtelu geneettisiin ja ympäristökomponentteihin. Samalla hän huomasi, että moniin hänen laskelmiinsa vaikutti harha, ja hän kehitti menetelmiä sen korjaamiseksi.
Weinberg havaitsi, että klassisten resessiivisten perinnöllisten sairauksien perhetutkimuksissa homotsygoottien osuudet ylittävät yleensä odotetun Mendelin suhteen 1:4, ja hän selitti, miten tämä on seurausta määritysharhasta. Albiinolapsia koskevassa työssään hän havaitsi, että joissakin perheissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat resessiivistä mutaatiota, ei sattumalta esiinny yhtään albiinolasta. Hän päätteli, että monia kantajapareja ei lasketa, ja hän esitteli menetelmiä tulosten korjaamiseksi siten, että ne tuottavat odotetut Mendelin suhdeluvut.
Hän löysi vastauksen useisiin näennäisiin paradokseihin, jotka johtuvat määrityspoikkeamista. Hän esimerkiksi selitti, että syy siihen, että vanhemmat ovat kokonaisuudessaan hedelmällisempiä kuin heidän lapsensa, johtuu siitä, että lasten on välttämättä tultava hedelmällisiltä vanhemmilta.
Samaan aikaan hän tunnusti, että geneettinen ennakointi on vastuussa ilmiöstä, joka tunnetaan geneettisenä ennakointina eli taipumuksesta, että geneettinen sairaus ilmenee aikaisemmin elämässä ja että sen vakavuus lisääntyy myöhemmissä sukupolvissa. Weinberg tunnusti, että tämä johtui siitä, että nämä myöhemmät sukupolvet olivat sen aiemmin menestyksekkäästi lisääntyneiden kantajien valikoidun ryhmän jälkeläisiä.
Weinberg osallistui tilastolliseen genetiikkaan myös muun muassa tekemällä ensimmäisen arvion kaksosten määrästä. Koska Weinberg ymmärsi, että identtisten kaksosten olisi oltava samaa sukupuolta, kun taas ei-identtiset kaksoset voisivat olla joko samaa tai vastakkaista sukupuolta, hän johti kaavan MZ- ja DZ-kaksosten esiintymistiheyden arvioimiseksi saman- ja vastakkaista sukupuolta olevien kaksosten suhteesta äidinpuolisten kaksosten kokonaismäärään. Weinberg arvioi myös, että itse kaksosten periytyvyys oli lähellä nollaa.
Etsiä